Antti Kurvinen Keskustavaikuttaja Etelä-Pohjanmaan Kauhavalta. Oikeustieteen maisteri. Kansanedustajaehdokas 2015 Vaasan vaalipiirissä

On aika lopettaa aatteellinen hymistely

Vuosi 2012 on laihialaisen Santeri Alkion syntymän
150-vuotisjuhlavuosi. Alkio perusti 1900-luvun alussa poliittisen liikkeen, josta
muodostui puolue Maalaisliitto, myöhempi Suomen Keskusta. Oppositioon pudonnut
Keskusta on henkisessä krapulassaan yrittänyt kirkastaa itselleen, mitä aate
oikein meille tarkoittaa.

 

Alkion opit ovat eittämättä keskustalaisuuden ydintä. Hänen
sanomansa on monilta osin iätöntä. Ihmisyys kaiken politiikan lähtökohtana,
heikomman puolella oleminen köyhän asian mukaisesti, sivistys ja maahenki
tapana elää sopusoinnussa luonnon kanssa eivät vanhene. Kuitenkin
keskusta-aatetta on uudistettu aika ajoin vastaamaan yhteiskunnan muutoksia.
Johannes Virolaisen johdolla kehitettiin ”maaseutuhenkinen elämänkatsomus”,
joka avasi Maalaisliitolle tien keskustalaiseksi yleispuolueeksi. 1970-luvulla
keskustanuoret yhdistivät nousevan ympäristöliikkeen alkiolaiseen maahenkeen
”vihreän aallon” muodossa. Keskustan pärjääminen EU-ajassa ja globalisaation
keskellä olisi ollut huomattavasti vaikeampaa ilman 1980-luvulla virinneitä
ajatuksia keskustaliberalismista.

 

2000-luvulla Keskustan aatteellinen uudistustyö on
pysähtynyt. Liikkeen toimijat ovat keskittyneet lämmittelemään vanhoja paistoksia.
Vihreä aalto on kuivattu ja Olli Rehnin keskustaliberalismi on alkanut elää
omaa elämäänsä. Viimeinen käytännön politiikan oma, iso keskustalainen hanke
oli työreformin kehittely vuosituhannen vaihteessa. Sen aiheuttamien traumojen
myötä on pysytty reagoinnin ja populismin tiellä. Pitkään keskustalaiset
pystyivät mainostoimistoilla ja rahalla paikkaamaan aatteen onttoutta ja sitä,
että ote ihmisten arjesta oli kirvonnut. 2000-luvun vallan vuosina aktiivimme
keskittyivät tappelemaan rahasta, työpaikoista ja puolueen sisäisten
”nakkikioskien” johtajuudesta. Nielaisimme politiikan toimittajien keksimän
”maakunnan konservatiivit” ja ”city-liberaalit” jaon. 2011 eduskuntavaaleissa
paljastui, ettei keisarilla ole vaatteita. Keskustan politiikan tyhjyys
kiteytyi Asiaa.-mainoslauseeseen. Sillä aikaa kun olimme puukottaneet
toisiamme, oli Kokoomus vienyt äänestäjämme kaupungeissa ja perussuomalaiset
maaseudulla.

 

Alkion aatetta on kehitettävä niin, että puhuttelemme
jälleen nykysuomalaisia. Keskustan on puhuteltava suomea kielikurssilla opiskelevaa
maahanmuuttajaa. Meidän on oltava toivo paremmasta velkaongelmien kanssa
painiskelevalle yksinhuoltajalle. Keskustan on oltava vaihtoehto
sukupolvenvaihdoksen tehneelle nuorelle yrittäjä-viljelijälle.

 

Avainsanoja aatteen päivityksessä ovat ihmisarvo, järkevä
vihreys, yrittäjyys ja aluepolitiikka. Meille 1980- ja 90-luvulla syntyneelle
EU-ajan ja sosiaalisen median Y-sukupolvelle on lisäksi tärkeää korostaa
yhteisöllisyyttä vaihtoehtona kilpailuhenkiselle yksilöllisyydelle.
Yhteiskunnassa pitäisi olla tilaa henkisille arvoille ja kohtuullisuudelle
jatkuvan talouskasvun sijaan. Sukupolvemme etsii onnellisuutta. Olisi sääli,
jos Alkion sanoma ymmärrettäisiin vain markkinahenkisyytenä ja
arvoliberalismina. Postmodernissa ajassa, jossa ei ole yhtä kulttuuria ja yhtä
totuutta, korostuu ihmisen oman ajattelun merkitys. Myös Alkio korosti
tällaista analyyttisyyttä ja kriittisyyttä. Meidän kaikkien on hyvä muistaa,
että Alkio kannatti uudistusmielisyyttä ja vallitsevan yhteiskunnallisen
tilanteen muuttamista paremmaksi. Keskustan tulevaisuuden kuva ei voi olla
1970- ja 1980-luvun poliittisten ratkaisujen toistaminen.

 

Keskustanuorilta on aina puolueen murroskohdissa odotettu
suunnan näyttämistä. Periaateohjelmaprosessi on keino tähän. Jotta ajatuksemme
tulisivat puolueessa kuulluksi, on meidän kesäkuun puoluekokouksessa saatava
riittävän vahva edustus puoluejohtoon. Annika Saarikko on ilmoittanut olevansa
käytettävissä jatkokaudelle varapuheenjohtajana. Riikka Mannerin ja Tuomo
Puumalan on myös aika tulla ulos kaapista. Itse aion vastata huutoon
Keskustanuorten valtuuskunnassa. Ilmoitan suunnitelmistani Rovaniemen
puoluekokouksen osalta lauantaina 31.3. Punkaharjulla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Asiallinen kirjoitus näin vanhankin jäärän mielestä. Katsotaan, saanko vähän enemmän kommenttia irti iltasella.

Dari-anne Suomalainen

Keskusta herättää pelkästään vastenmielisiä tuntemuksia.

Mari Kiviniemi, joka ensi alkuun herätti mielenkiintoa vaatimattoman fiksulla köytöksellään, onkin osoittautunut jankuttavaksi politikoijariksi.

Pekkarinen taas, joka on rakastunut omaan ääneensä, eikä ole kotona viihtyvää sorttia, on Alkioasteen ameebatajulla valmis rakentamaan Suomen täyteen ydinvoimaloita ja uraanikaivoksia.

Ehdotankin, että sidotte Pekkarisen ansialkuun liekaan Talvivaaran kaivokselle nuolemaan mutaa ja hengittämään rikin katkua kunnes hänet voi kapseloida ja haudata Olkiluodon varastoon odottelemaan uusiokäyttöä... rikkaana kihisevässä tulipätsissä, tulevaisuuden avaruusaluksen polttoainekennostossa...iänkaikkisella maanympärikierroksella.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Tartun nyt muutamaan asiaan.

Viittauksesi Alkioon on erittäin hyvin muotoiltu. Alkiolaisuudella tai muullakaan menneellä ei kannata hymistellä, koska vanhoja hyviä aikoja ei saada koskaan takaisin. Alkiolaisuuden ydin ei ole siinä, mitä hän on sanonut. Ydin on siinä, että on tunnistettava juuri nyt esillä olevat ongelmat ja tulevaisuuden tarpeet ja se oma arvopohja, miltä ratkaisuja etsitään. Siten voidaan johtaa tarvittavat toimenpiteet.

Virolaisen ja hänen työtoveriensa luoma muutos Maalaisliitosta Keskustaksi oli toisaalta nerokas oivallus mutta myös erittäin totuudenmukainen toimenpide. Vaikka Maalaisliitto/Keskusta voidaan käsittää vasemmisto-oikeisto akselilla porvarilliseksi puolueeksi sen syvimpään olemukseen on kuitenkin aina kuulunut myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Vielä enemmän nykyään, jolloin vasemmisto-oikeisto jakoa ei ole oikeastaan olemassakaan, keskustalaisuus ajatusmallina, jossa pyritään monista eri näkökulmista tasapainoiseen kehitykseen, on erittäin hyvä lähtökohta. Senpä takia suurin osa muistakin puolueista pyrkii vakuuttamaan ajatuksiltaan keskellä olevat ihmiset. Sieltähän ne suuret äänestäjämäärät ovat saatavilla, ei ääripäistä.

Näin ollen ei ole mitään tarvetta hyväksyä sen kummemmin "maakunnan konservatiiveja" kuin "cityliberaalejakaan". Molemmat sopivat hyvin keskustalaisuuteen, joka pyrkii kehittämään koko Suomea tasapainoisesti. Eikä silloin kannata muutenkaan antaa paljoa arvoa ulkopuolelta tuleville arvioille tai toiveille puolueen jakaantumisesta. Erilaisille näkemyksille on oltava sijaa, kunhan tietty arvopohja on yhteinen. Siinä tietenkin puolueen näkyvillä toimijoilla on erityinen vastuu siitä, että kaikki toiminta on moraalisesti arvostelun kestävää. Edellinen vuosikymmen ei kaikilta osin onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla.

Vaikka en enää itse ehdikään jäseneksi niin, että pääsisin vaikuttamaan tulevaan puheenjohtjan valintaan, myös siitä muutama huomio. On hyvä asia, että ehdokkaita on jo kolme. Tosin ikävä kyllä itse en näe sen kummemmin Väyrysen kuin Pekkarisen valintaakaan ainakaan merkkinä uudistumisesta. Valitettavasti. Ja kuten Jussi Jalonen tuolla aiemmin totesi, kyllä Kiviniemi on ansainnut vielä toisen kauden. Mutta lopullisen päätöksen tekee tietenkin jäsenistö jäsenvaalin ja puoluekokouksen kautta. Ja esimerkiksi Lehtomäki tai Kaunisto olisivat myös mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Sinua ja Puumalaakin pidän vielä hiukan nuorina.

Ihan yhtä tärkeää kuin puheenjohtajan valinta, on myös varapuheenjohtajien ja muiden puolue-elinten valinta. Siinä valintojen olisi oltava sekä sellaisia, että tieto kulkee myös alhaalta ylöspäin mutta myös sellaisia, että joukossa on riittävästi tietoa ja taitoa puheenjohtajiston tukemiseen. Ja tietenkin tasapuolisesti edustusta eri ikäryhmistä ja eri puolilta maata. Varsinaisessa puheenjohtajistossa ei kuitenkaan ole niin paljoa paikkoja tarjolla, että siltä osin tasapuolisuus kannattaa osittain unohtaa. Ja valita sinne erityisesti hyviä mutta erilaisia tyyppejä. Kehitys ei synny siitä, että kaikki ovat samaa mieltä vaan siitä, että erilaisia vaihtoehtoja voidaan punnita ja tehdä joko valintoja tai synteesejä.

Kirjoitit: "Avainsanoja aatteen päivityksessä ovat ihmisarvo, järkevä
vihreys, yrittäjyys ja aluepolitiikka." Nuo sanat ovat sinällään tyhjänpäiväisiä, koska jokainen voi tehdä omat tulkintansa, mitä niillä tarkoitetaan.

Voisi ajatella, että ihmisarvo on sitä, että jokaisella on oikeus tulla toimeen omilla edellytyksillään. Kukaan ei ole sinällään parempi toista ja erityisesti heikommista pidetään huolta. Maalaisesimerkillä sanottuna pidetään huolta, että ainakin naapurin vilja tulee korjatuksi.

Järkevää vihreyttä ei varmaan tarvitse tulla useimmille maaseudun asukkaille opettamaan. Tai ainakin sen, joka tulee opettamaan, on tultava opettamaan nöyrällä ja keskustelevalla mielellä. Luonnon ja ympäristön ehdoilla toimeen tuleminen on sisäänrakennettua mutta ainahan voi oppia jotain uutta.

Yrittäjyyden tukeminen on varmaan tärkeimpiä tulevaisuuteen vaikuttavia asioita. Siitähän on täälläkin keskusteltu usein ja paljon. Oleellisinta lienee kuitenkin, että on poistettava yrittämistä vaikeuttavia tai estäviä tekijöitä, ei niinkään kannettava rahaa yrittämiseen. Asia, josta on helpompi puhua kauniisti kuin löytää juuri oikeat toimenpiteet.

Aluepolitiikan tärkein tehtävä on pitää koko maa tasapainossa. Pitkällä aikajaksolla on täysin idioottimaista ajatella, että Suomen noin 5 miljoonaisesta väestöstä puolet asuisi pääkaupunkiseudulla ja loputkin siten kasvukeskuksissa, että suunnilleen 80% olisi kasvukeskuslaisia. Tämä on ihan samanlainen ajatusharha kuin se, että talous voisi kasvaa vain sillä, että kansalaiset sijoittavat rahojaan pörssiin ja nostavat osinkoja ja myyntivoittoja. Jos 80% maasta ajatellaan kasvukeskusten lomareservaattina, niin se vain ei toimi. Samalla on kuitenkin muistettava, että kasvukeskusten liepeillä asuu huomattava määrä ihmisiä, jotka taistelevat ihan vastaavien toimeentulo-ongelmien kanssa kuin haja-asutusalueenkin asukkaat. Joten taas pitäsi vastakkain asettelu pyrkiä unohtamaan.

Tulipas pitkä kommentti :-)

Toimituksen poiminnat