*

Antti Kurvinen Keskustavaikuttaja Etelä-Pohjanmaan Kauhavalta. Oikeustieteen maisteri. Kansanedustajaehdokas 2015 Vaasan vaalipiirissä

Poliitikolla on ihmisoikeuksia

Euroopan ihmisoikeustuomiosituin (EIT) antoi tänään ratkaisunsa siitä, loukkasiko Suomen valtio Susan Ruususen ja hänen kustantajansa ihmisoikeutena turvattua sananvapautta, kun oikeuslaitoksemme tuomitsi heidät Matti Vanhasen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Taustalla on takavuosien kohukirja "Pääministerin morsian", jossa Ruusunen kertoi seikkaperäisesti seurustelustaan silloisen pääministeri Vanhasen (kesk.) kanssa. Kirjassa sivuttiin jopa parin seksielämää.

 

EIT päätyi samalla kannalle kuin Suomen korkein oikeus. Suomi ei rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimusta, jota EIT valvoo.

 

En lähde tässä tekemään syvällistä juridista analyysia siitä, miten EIT punnitsi kahden ihmisoikeuden - sananvapauden ja yksityisyyden suojan - suhdetta kyseisessä jutussa. EIT on antanut suhteellisen monia ratkaisuja juuri tämän problematiikan ympärillä. Politiikasta ja poliitikoista kirjoittaminen ja puhuminen on sananvapauden ydinaluetta ja koko tämän kansalaisvapauden alkusysäys. Toisaalta perhe-elämä, oma koti ja myös rakkauselämän tapahtumat ovat niin ikään ihmisoikeussopimuksissa tunnustetun yksityiselämän ja perhe-elämän suojan kovinta sisustaa.

 

Minusta niin oikeudellisesti katsoen kuin oikeudenmukaisuuskäsitykseni mukaisesti EIT ratkaisi jutun aivan oikein. Suomen oikeuslaitos niin kuin Strasbourgissa istuva EIT:kään eivät tuominneet sitä, että Ruusunen kertoi omaelämäkerrassaan seurustelusuhteestaan poliittiseen johtajaan. Sananvapauden rajojen yli ja yksityisyyden loukkaukseksi mentiin kun hän ryhtyi kertomaan seikkaperäisiä asioita Vanhasen kodista ja siellä vietetyistä hetkistä.

 

Ymmärrän oikein hyvin, että poliitikon rikostuomioista ja taloussotkuista uutisoidaan näyttävästi. Ymmärrän senkin, että hänen päihteiden käyttönsä tai jopa avioeronsa "on ihmisten saatava tietää". Mutta minusta kenenkään ei tarvitse tietää, millaista intiimiä kanssakäymistä hän mielitiettynsä kanssa harjoittaa tai ei harjoita.

 

Pääministeri on Suomen politiikan ykkönen. Hänen yksityisyyden suojansa on kaikista ohuin, ehkä tasavallan presidentti poislukien. Kuitenkin on rajoja, joita ei minusta saisi korkeimpienkaan poliitikkojen kohdalla ylittää. Makuuhuoneasiat eivät tee kenestäkään huonompaa tai parempaa päättäjää.

 

Nykyaikana on muodikasta haukkua kaikkia puoluepoliitikkoja ja poliittisia virkamiehiä. Voi kuitenkin kysyä, haluammeko kansalaisina, että politiikkaan tulevaisuudessa lähtee vain friikkejä ja pellejä, jotka haluavat esitellä lasikaapissa oman elämänsä intiimeimmätkin puolet. Suomalainen politiikka ei sellaista show:ta tarvitse yhtään lisää. Sen sijaan fiksuille Juha Sipilän kaltaisille osaajille on enenevää tarvetta kaikissa puolueissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Ei poliitikkojen haukkumisessa syynä ole se, että he olisivat tehneet jotain väärää. Ihan rehellistä mustamaalausta tämä toiminta on. Koska osalla kentän toimijoista on vakaa kannatus jonka he ovat uskottavalla toiminnalla kentällä rakentaneet, niin opportunistit hyökkäävät sitten sen kotirintaman kimppuun.

Tässä mielestäni hyvä esimerkki eiliseltä: http://kristinakalliojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.f...

Osa ihmisistä on jopa ottanut "isot pyssyt" käyttöön. Pelottaa katsella kuinka laillisesti valittuja edustajia päin syljetään maanpetossyytteitä ja muuta roskaa. Meillä suomalaisilla olisi nyt peiliin katsomisen paikka. Kun tuntuu siltä, että heräsi aamulla kateellinen jalka edellä, niin pitäisi miettiä hetki ennen suun avaamista. Kateus siitä, että toisella on hyväpalkkainen toimi kumpuaa juuri siitä kateellisesta ihmisestä eikä päinvastoin. Se ei ole Tohtorin vika että tohtorilla on Tardis; jollei ole jaksanut tehdä elämällään mitään, ei kannata alkaa pilaamaan muiden sen varjolla.

Edit: Sen verran lisäisin, että on hyvä olla läpinäkyvä poliittinen systeemi, ettemme mitään Berlusconeja saa tänne hääräämään. Fiksu ihminen kyllä tunnistaa eron tarpeellisen ja tarpeettoman informaation välillä tehdessään johtopäätöksiä. Tuskin politikot ainakaan nykyistä enempää yksityisyyden suojaa tarvitsevat. Ruususen tapauksessa ihmettelen vain niitä henkilöitä jotka kirjan ostivat - mitä moinen mielenkiinto kertoo ihmisestä itsestään (näin mustalamaalausta harrastaakseni)?

Kirsti Hermunen

Oskari Seppäselle, minun nuoret "informanttini" ovat kertoneet, että Ruususen & Ojalan julkaisua ovat ostaneet kirjastot! Kaikkiko, en tiedä, mutta Helsingin kaupungin kirjasto ainakin. - Minäkin ihmettelin.
Risto Uimonen kirjoitti ja BonnierBook julkaisi kirjan Sauli Niinistöstä - ottamatta yhteyttä Sauli Niinistöön. Kun kysyin kustantajalta, miksi kirjaa mainostetaan kertomatta, ettei Uimonen ole sopinut kirjan kirjoittamisesta (ei kertonut Niinistölle), sain kustantajalta vastauksen, jossa kiitettiin mielenkiinnosta. Olikohan Uimonen kertonut haastattelemilleen ihmisille, ettei hänellä ole mitään sopimusta eikä yhteyttä Niinistöön. Ojalan ja Uimosen lisäksi kolmaskin toimittaja kirjoitti kirjan julkisesta henkilöstä - sopimatta asianosaisen kanssa - mutten muista hänen nimeään. - Ajattelen, että Uimonen, jne. pettävät, ei vain Niinistön, vaan meidät kaikki, ihmisinä.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Edit: Ylläpito toimi kiitettävän ripeästi ja poisti raportoinnin jälkeen kommentin numero neljä. Ymmärrän jos blogisti poistaa nyt tämän hämäävästi roikkumaan jääneen kommenttini, mikäli kokee sen tarpeelliseksi. Oli kuitenkin mielestäni asiallista kertoa kommentoijalle kuka raportoi ja mistä syystä, ettei blogistia turhaan syytellä omavaltaisesta sensuurista.

Toimituksen poiminnat