*

Antti Kurvinen Keskustavaikuttaja Etelä-Pohjanmaan Kauhavalta. Oikeustieteen maisteri. Kansanedustajaehdokas 2015 Vaasan vaalipiirissä

Ulkopolitiikka ei sovi pelin politiikaksi

Sotilaallinen kriisi Ukrainassa on nostanut pintaan keskustelun Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perimmäisistä kysymyksistä. On Suomi paremmin turvassa liittoutumattomana vai osana sotilasliittoa? Millaista Euroopan unionin yhteisen ulkopolitiikan tulisi olla ja onko EU:n vahva panos ulkopolitiikassa hyvä vai huono asia Suomelle?

Kriisi Ukrainassa on näkökulmastamme vakavin uhkatilanne lähialueillamme yli 20 vuoteen. Suhde Venäjään on Suomen ulkopolitiikan tärkein asia. Suomen kohtalo on keskiajan hämäristä lähtien kietoutunut yhteen Venäjän liikkeiden kanssa ja riippunut Venäjän suhteista läntisiin suurvaltoihin.

Suomalaisten edun mukaista on aina ja kaikissa oloissa vähentää jännitteitä ja vastakkainasettelua Pohjois-Euroopassa ja Itämeren ympärillä. On kyseenalaista, ovat EU:n talouspakotteet toimineet niin kuin niiden on kuviteltu. Vaikka Venäjän talous on tukahtunut, on se mahdollisesti jopa lisännyt poliittista kiihkoa naapurivallassamme. Varmaa talouspakotteissa on se, että oma kansantaloutemme on niistä kärsinyt. Pakotteiden jatkuvan lisäämisen sijaan tarvitaan nyt diplomatiaa ja liennytystä.

Suomalaiset puolueet ja kärkipoliitikot ovat kiitettävästi vaarallisessa tilanteessa vetäneet yhtä köyttä. Erityinen kiitos kuuluu ulkoministeri Erkki Tuomiojan ja presidentti Sauli Niinistön ammattitaitoiselle ja varmalle toiminnalle. Outoa Ukrainan tilanteen yhteydessä on ollut se, että pääministeri Alexander Stubb on lähtenyt avoimesti jakamaan suomalaisia poliitikkoja oikeassa oleviin ja ”harhaoppisiin”. Pääministeriltä tämä on ennennäkemätöntä.

Stubbin avautumisten taustalla lienee hänen puolueensa Kokoomuksen syöksykierteessä oleva kannatus. Vastuullisista vaikuttajista tuntuu kuitenkin käsittämättömältä, että kuumassa kansainvälisessä tilanteessa Kokoomus ryhtyy ulkopolitiikassa halpaan poliittiseen peliin saadakseen irtopisteitä kevään vaaleissa.

Stubbin leimakirveen heilutteluun ei muiden puolueiden tule lähteä mukaan. Ulkopolitiikassa tarvitaan nyt yksimielisyyttä ja vakautta. Pienenä valtiona Suomen tulee tukea kansainvälistä oikeutta ja itsenäisten valtioiden suvereniteettia. Kuitenkin Venäjän intressejä on ymmärrettävä ja Ukrainan tilanteeseen on saatava rauhanomainen ratkaisu, jossa yksikään osapuoli ei menetä kasvojaan.

Suomen johdon on jatkossakin pidettävä yllä hyviä kahdenvälisiä suhteita sekä itään että länteen. Päivä päivältä näyttää siltä, että paras kaksikko tähän tehtävään on presidentti Sauli Niinistö ja pääministerinä Juha Sipilä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Kyllä yhteistä ulkopolitiikan venettä ovat viimeaikana keinuttaneet juuri kepulaiset, nuo yya-ajan henkessä edelleen elävät, Paavo Väyrysen johdolla.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Viimeksi kai Suomen ulkopolitiikasta on ollut varsinaista epätietoisuutta, kun Lipponen kävi antamassa Bushin ymmärtää, että Suomi voisi osallistua Irakin vastaiseen sotaliittoumaan. Sen jälkeenhän Lipponen on osoittanut taipuusuutensa myös Nordstream kuviossa. Joten kyllä se taitaa olla lähinnä Tuomioja, jonka varaan demarien ulkopolitiikan luotettavuuden voi laskea.

Ei tullut Lipposesta EU:n tai edes Suomen presidenttiä...

Käyttäjän anttikurvinen kuva
Antti Kurvinen

Stubbin retoriikka se enemmän YYA-henkistä on "jakolinjoineen"

Käyttäjän janiluopajarvi kuva
Jani Luopajärvi

Noin tuota ei onnistu kyllä näkemään kuin joku, joka on samasta puolueesta kuin Väyrynen.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Kuitenkin Venäjän intressejä on ymmärrettävä ja Ukrainan tilanteeseen on saatava rauhanomainen ratkaisu, jossa yksikään osapuoli ei menetä kasvojaan."

Haluatko lännen hyväksyvän Krimin kaappauksen ja Venäjän hyökkäyksen Itä-Ukrainassa? Vai haluatko hyväksynnän "Venäjän intresseille" pelkästään Suomelta? Mitä hyötyä politiikan muutoksesta voisi suomalaisille olla?.

Käyttäjän anttikurvinen kuva
Antti Kurvinen

Kuten blogissa totean, Suomi ei voi milloinkaan hyväksyä periaatteellisella tasolla suvereenin valtion eli Ukrainan maaperälle tunekutumista eikä miehitystä.

Käytännön tasolla ja rauhanneuvottelujen ja liennytyksen kannalta Venäjän demonisointi ei ole ratkaisu. Jännitys ja täysmittaisen sodan vaara vain lisääntyvät.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Miten Suomi on voinut olla hyväksymässä sellaisten suvereenien valtioiden kimmppun käymisen ja jopa miehittämisen, kuten Afghanistan ja Irak, ja ollut vielä aktiivisesti toiminnassa mukana?

Erno Linnola

Pitäisi ensinnäkin miettiä miksi Venäjä liitti Krimin alueeseensa keväällä 2014 eikä vuodenvaihteessa 1991-92. Niin kauan kuin riskiä siitä että Krimille tulisi lännen sotilastukikohta ei Venäjä osoittanut erityisempää halua Krimin liittämiseen vaikka väestöstä 90-95% oli etnisesti venäläisiä.

Suomessa ei tajuta sitäkään asiaa että 5-10 miljoonaa ukrainalaista ja venäläistä elää seka-avioliitossa tai on näitten liittojen jälkeläisiä. Ukraina ja Venäjä ovat historiallisesti niin kiinteästi olleet sitoutuneita toisiinsa että on aivan järjetöntä mennä rakentamaankaan suurta vastakkainasettelua.

Dokumenttien perusteella on jokseenkin selvää että helmikuussa 2014 Kiovassa vallan kaappasi porukka joka oli CIA:n rahoittama ja masinoima. Miettikää tätä ennenkuin alatte sanomaan mitään itse Krimin asemasta (historiallisesti se on kuulunut Venäjälle, ei Ukrainalla jota valtiokokonaisuutena ei ole vuosisatoihin ollut edes olemassa).

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Historiallisesti?

Historialliseti Krim on kuulunut tataareille.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Bloggaaja pohtii tässä varovaisesti arvostelevaan sävyyn EU:n Venäjä-pakotteita ja Suomea. Pitäisikö Suomen siis irrota jollain lailla omille teilleen talouspakoteasiasssa, koska "Suomen kohtalo on keskiajan hämäristä lähtien kietoutunut yhteen Venäjän liikkeiden kanssa ja riippunut Venäjän suhteista läntisiin suurvaltoihin"?

Käyttäjän anttikurvinen kuva
Antti Kurvinen

Pakotteista luopuminen tuntuu tässä tilanteessa tosi vaikealta. Mikäli tilanne helpottuu vuoden 2015 aikana, tulee minusta Suomen seurata tilannetta. Mikäli pakoterintamasta on lähdössä muitakin valtioita, on Suomen vakavasti harkittava siinä porukassa mukana oloa.

Toinen asia on se, onko alunperinkään ollut viisasta Suomelta ajaa näin jyrkkää pakotepolitiikkaa EU:ssa. Stubb on käsitykseni mukaan ollut asiassa ns. haukka. Mutta tämä menee jälkiviisasteluksi :)

Jukka Laine

Suomen talous ei kestä nykyistä EU:n pakotepolitiikkaa. Onko Suomen edun mukaista tuhota taloutemme rippeetkin. Ja olemme tukemassa vääränlaista eurooppalaista politiikkaa EU:n pakonomaisesta tarpeesta laajentua itään.

EU:n politiikka erkaannuttaa Venäjää Euroopasta ja venäläisiä niin kovasti ihailemastamme demokratiasta. Venäjän talouden painopiste siirtyy itään. Euroopassa kirjoitellaan halveksivasta, että Venäjästä tulee Kiinan pikkuapuri. Yhdysvallat ei kykene maksamaan velkojaan Kiinalle ikinä.

Mitä siis taloudellisesti hiipuvalle Euroopalle seuraa, kun eristäydymme Venäjästä ja olemme ajamassa maailmaa kylmään sotaan taloudellisesta vallasta lännen ja BRICS maiden välille. Eikö yhteistyö ja uuden talousmaailman rakentaminen vähemmän dollarikeskeiseksi voisi olla myös Euroopan etu.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Kyllä se tarve laajentumiseen tulee idästä eikä EU:a. Mikäli vaihtoehdot on hetkittäinen taloudellinen notkahdus tai paluu Venäjän valtapiirin, kuten NL:n olemassaolon aikana olimme, valitsen ensinmainitun.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Mikä se Venäjän etupiiriin kuulumisesta koitunut konkreettinen haitta oli, joka poistui, kun meidät siirrettiin Yhdysvaltain etupiiriin?

Käyttäjän MikaPeltokorpi kuva
Mika Peltokorpi Vastaus kommenttiin #18

Suomeen kohdistettiin koko 80-luvun voimakasta teknologiarajoitusta länsimaiden suunnalta. Mm. Wärtsilän valmistamien MIR-sukellusveneiden ainutlaatuisten pallolasien valukuoret tuhottiin, kun tuote oli liian hyvä.

Esimerkiksi Nokian mobiili-ihme ei olisi ollut mahdollista, jos emme olisi vapautuneet YYA-sopimuksella itsemme sitomasta Neuvostoliiton etupiiristä. Itse törmäsin näihin historian taakkoihin vielä 1990-luvun viimeisinä vuosina, kun työskennelin Nokiassa. Tuotteita ei voinut toimittaa eräiden maiden tullien mukaan (suora lainaus näkemistäni dokumenteista) "kommunistivaltioon" tai "kommunismia tukevaan valtioon". Ensimmäisessä oli kyse voimassaolevasta tullikoodeksista ja jäljemmässä erehdyksessä vanhaa lainatusta (edellisellä kerralla huoltokäynnillä ollut, siis täsmälleen sama laite, oli tullut ilman ongelmia Suomeen).

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #26

Nyt ymmärrän. Oli siis YYA-sopimuksen "vika", niin ja Neuvostoliiton vika, että "länsi" määräsi suomalaiset hajottamaan MIR-veneen tuotanto-osia. "Lännen" vika se ei missään nimessä ollut.

Joopaniijoo...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Jos jonkin on oltava rempallaan, olkoon se sisäpolitiikka", sanoi Kekkonen.

Hah hah. Siihenkin aikaan sisä- ja ulkopolitiikan raja oli kuin veteen piirretty viiva, mutta nyt silloinen kaksijako on saanut oheensa kolmannen sektorin, EU-politiikan. Minulla olisi aiheesta runsaasti kysymyksiä, mutta tuskastuttavan vähän varmoja vastauksia tai edes valistuneita arvauksia.

Pääongelmana on päättää, ryhdytäänkö kansallisia intressejä edistämään EU:n kautta vai yksin. Jos EU:n, onko mukauduttava, vai koetettava saada koko unioni Suomen edunvalvojaksi? Jos yksin, miten homma perustellaan EU:ssa, jonka jäsen kuitenkin olemme? Ja mitä tarkoittaa "yksin"; tarjoutumalla de facto Venäjän strategiseksi liittolaiseksi Pohjois-Euroopassa, vai? Ja onko kansallisilla intresseillä edes tilausta nykyään, vai onko Venäjää vastustettava silkasta periaatteesta? Jos Suomen talouden pohja romahtaa pakotteiden painosta, muistetaanko meidät kansana, joka antoi henkensä Euroopan demokratian puolesta?

Mitä sanoisivat Paasikivi ja Kekkonen? Entä sotaveteraanit? Päätäni särkee jo!

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Keskiajan hämäristä? Pientä rajaa! Kannattaa kerrata isänmaan historiaa.

Tietysti riippuu vähän siitä, mitä "Venäjällä" tarkoittaa.

Käyttäjän anttikurvinen kuva
Antti Kurvinen

Jouko, isänmaan historiaa on kerrattu ja kerrataan, vaikken "ammattilainen" siinä olekaan.

Kyllä niin Novgorod, Moskovan ruhtinaskunta kuin Neuvostoliitto sekä "Putinin Venäjä" ovat samaa "Venäjää", jonka geopoliittiset käännökset ovat vaikuttaneet meidän kohtaloon ainakin 1000-luvulta lähtien...

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

No joo, Novgorod oli kuitenkin keskiajalla vielä väestöllisesti itämerensuomalainen tasavalta, jonka Moskova valtasi vasta 1400-luvulla.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

"Kriisi Ukrainassa on näkökulmastamme vakavin uhkatilanne lähialueillamme yli 20 vuoteen. "

Näin todella on.

"Suomalaisten edun mukaista on aina ja kaikissa oloissa vähentää jännitteitä ja vastakkainasettelua Pohjois-Euroopassa ja Itämeren ympärillä."

Voisitko ystävällisesti kertoa, missä päin Pohjois-Eurooppaa ja Itämeren rantoja tämä Ukraina on? Itse kun en alueelta moista löydä.

Erno Linnola

Niin. Kyse on viime kädessä siitä että palaako Suomi stubbilaiselta harharetkeltään takaisin sprengportenilais-snellmanilais-mannerheimilais-paasikiviläis-kekkoslaiselle linjalle. Eli määritteleekö Suomen ulkopolitiikan geopolitiikan raudanlujat reunaehdot vai ideologinen mustavalkoinen lähestymistapa?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Sinäpä sen sanoit! Tosin linjamääritelmä "sprengportenilais-snellmanilais-jne." ei ole varsinaisesti ytimekäs, ja sen lausuminen ns. kertavedolla edellyttää oopperalaulajan keuhkoja. Mutta: Suomi on klassisen laulun suurvalta.

Käyttäjän korhonenteemu97 kuva
Teemu Korhonen

Olen sitä mieltä, että Suomen on liittouduttava joko Naton tai Ruotsin kanssa. Suomen puolustus kyky ei riitä puolustamaan koko maata.

Käyttäjän anttikurvinen kuva
Antti Kurvinen

Natoa en kannata, enkä usko tuovan lisäturvaa Suomelle. Sen sijaan puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on kannatettavaa ja laajemminkin pohjoismainen yhteistyö puolustuspolitiikassa.

Käyttäjän korhonenteemu97 kuva
Teemu Korhonen

Jos nyt haluaisin kansasi väitellä Nato-asiasta niin laittaisin tähän litannian Nato-teoriaa, mutta en laita...

Käyttäjän AnttiKkk kuva
Antti Kökkö

"Ulkopolitiikassa tarvitaan nyt yksimielisyyttä ja vakautta. Pienenä valtiona Suomen tulee tukea kansainvälistä oikeutta ja itsenäisten valtioiden suvereniteettia."

Suomi on EU:n jäsen, mitenkäs ulkopolitiikan yksimielisyys toteutuu jos Suomi lähtisi yksinään pois pakotteista, jota kunniapuheenjohtajanne on ehdottanut? Suomi siitä hyötyisi, myös Venäjä, EU menettäisi uskottavuutta. Pitäisikö Suomi tällä "yllä hyviä kahdenvälisiä suhteita sekä itään että LÄNTEEN."?

Toimituksen poiminnat