Suomen Nato-jäsenyys http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134665/all Sat, 15 Sep 2018 15:40:08 +0300 fi SDP:n turvallisuuspolitiikan muutostyöryhmä - Tuomiojan vai Urpilaisen linja? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja <p>SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.</p><p>Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.</p><p>Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.</p><p>Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4&nbsp;365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina. &nbsp;On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.</p><p>Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.</p><p>Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.</p><p>Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla.&nbsp;EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.</p><p>Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.</p><p>Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että <u>Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista.</u> Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että <u>Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi</u>.</em>&rdquo;</p><p>Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, <u>mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.</u></em>&rdquo;</p><p>Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.</p><p>Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.</p><p>Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että <u>Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista</u> tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.</em>&rdquo;</p><p>Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.</p><p>Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.</p><p>&nbsp;&rdquo;<em>Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo; uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuomioja-kirjautin-eriavan-mielipiteen-historiankirjoitusta-varten/4320620#gs.xw7FzL0"><u>MTV3 10.9.2014</u></a>).</p><p>Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.</p><p>Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.</p><p>Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa"><u>US-blogi 6.9.2018</u></a>).</p><p>Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.</p><p>Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:</p><p>&rdquo;&hellip;<em>Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo;</p><p>Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:</p><p><em>&rdquo;Tuomioja korostaa silti edelleen, että <u>todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty.</u>&rdquo;</em> (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/245327-erkki-tuomioja-karkotuksista-turha-antaa-tallaista-propaganda-asetta-venajalle"><u>US 31.3.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa <u>aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.</u></em>&rdquo; Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (<a href="https://demokraatti.fi/tuomioja-hermomyrkkyriidasta-jaan-kuitenkin-ihmettelemaan-sita-kiiretta-jolla-syyllisyys-julistetaan/"><u>Demokraatti 15.3.2018</u></a>).</p><p>Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.</p><p>Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.</p><p>Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.</p><p>Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.</p><p>Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.</p><p>Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (<a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista"><u>US-blogi 28.3.2018</u></a>) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.</p><p>Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.</p><p>Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (<a href="http://sgseura.fi/"><u>SGS</u></a>) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla &rdquo;<em>Itämeren yhteistyönäkymät</em>&rdquo; (<a href="http://sgseura.fi/index.php/lisaeae-artikkeleita/86-erkki-tuomioja-louhisaari-seminaari-25-8-2018-itameren-yhteistyonakymat"><u>SGS 25.8.2018</u></a>).</p><p>Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.</p><p>Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.</p><p>72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:</p><p>&rdquo;<em>Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.</em></p><p><em>Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, <u>tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.</u></em></p><p><em>Tähän liittyy myös kysymys, <u>onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.</u></em></p><p><em>Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. <u>Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi</u>.</em></p><p><em><u>Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi.</u> Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.</p><p>Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.</p><p>Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.</p><p>Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.</p><p>Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.</p><p>Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.</p><p>Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.</p><p>Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:</p><p>&rdquo;<em>Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.</em></p><p><em>Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. <u>Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi</u>. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.</em>&rdquo;</p><p>Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut &rdquo;<em>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</em>&rdquo; -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää &rdquo;<em>Suomi on sotilaallisesti liittoutunut</em>&rdquo; -määrite.</p><p>Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.</p><p>Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?</p><p>Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.</p><p>Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.</p><p>Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.</p><p>Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.

Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.

Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.

Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4 365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina.  On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.

Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.

Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.

Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.

                                                                                        ****

Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla. EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.

Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.

Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (HS-vaalikone):

Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista. Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi.

Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (HS-vaalikone):

Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.

Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.

Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.

Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.

                                                                                        ****

Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.

Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.

Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.

 ”Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.” uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (MTV3 10.9.2014).

Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.

Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?” (US-blogi 6.9.2018).

Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.

Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:

”…Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.

Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:

”Tuomioja korostaa silti edelleen, että todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty. (US 31.3.2018).

Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.” Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (Demokraatti 15.3.2018).

Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.

Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.

Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.

Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.

Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.

Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (US-blogi 28.3.2018) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.

Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.

                                                                                        ****

SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.

Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (SGS) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla ”Itämeren yhteistyönäkymät” (SGS 25.8.2018).

Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.

Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.

72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.

Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:

Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.

Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.

Tähän liittyy myös kysymys, onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.

Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi.

Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi. Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.

                                                                                        ****

Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.

Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.

Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.

Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.

Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.

Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.

Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.

Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.

                                                                                        ****

Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:

Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.

Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.

Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa” -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää ”Suomi on sotilaallisesti liittoutunut” -määrite.

Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.

Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?

Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.

Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.

Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.

Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.

]]>
9 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja#comments Erkki Tuomioja Jutta Urpilainen SDP Suomen Nato-jäsenyys Turpo Sat, 15 Sep 2018 12:40:08 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja
Kokoomus ei tosiasiassa edelleenkään ole Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256611-kokoomus-ei-tosiasiassa-edelleenkaan-ole-suomen-nato-jasenyyden-kannattaja <p>&rdquo;<em>Kokoomus: Nato-hakemus lähivuosina</em>&rdquo; oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa kaksi vuotta sitten, kun puolue piti edellisen kerran puoluekokousta Lappeenrannassa (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001199244.html"><u>IS 12.6.2016</u></a>). Puoluekokous hyväksyi tuolloin taas kertaalleen sunnuntaina 12.6.2016 linjauksen, jonka mukaan Suomen kannattaa hakea Nato-jäsenyyttä lähivuosina.</p><p>&rdquo;<em>Tämä Orpon Nato-lause räjäytti ilmoille aplodit, joille ei ollut tulla loppua</em>&rdquo; on parhaillaan uutisotsikko Ilta-Sanomissa, kun puolue pitää puoluekokousta Turussa (<a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005713374.html"><u>IS 9.6.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Hyvät ystävät, Kokoomus kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä</em>.&rdquo;, puheenjohtajaksi toistamiseen valittu Petteri Orpo vakuutti taas kertaalleen puoluekokousosallistujien edessä.</p><p>&rdquo;<em>Sali puhkesi innokkaisiin aplodeihin, jotka saattoivat tuntua Orposta jo hieman vaivaannuttavilta. Vertoja vetivät vain lopun taputukset.</em>&rdquo; Ilta-Sanomat kirjoittaa kuvaten kokoomuslaisen Nato-myönteisen kuulijakunnan reaktioita tänään Turussa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kansallinen Kokoomus on &rdquo;kannattanut&rdquo; Suomen Nato-jäsenyyttä vuodesta 2006 lähtien. Kokoomuksen Joensuussa 9.-11. kesäkuuta 2006 pitämä puoluekokous otti myönteisen kannan Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Samassa puoluekokouksessa Kokoomus uudisti myös kolmiosaisen periaateohjelmansa. Vielä vuonna 2006 Kokoomus ei määritellyt aikataulua Suomen Nato-jäsenyydelle.</p><p>Kokoomuksen Nato-jäsenyysasia on siis kestänyt melko tarkasti tasan 12 vuotta. Kokoomuksen Nato-vuorokausia on mittarissa jo 4382. Kokoomuksen Nato-kantaa on toistettu jokaisessa puoluekokouksessa vuoden 2006 jälkeen.</p><p>12 vuotta on ikuisuus. Mitä Kokoomus on Nato-asiassa saanut aikaan ja miten se on Nato-asiaansa edistänyt 12 vuoden aikana?</p><p>Kokoomus ei ole saanut Nato-jäsenyysasiassa yhtään mitään aikaiseksi. Suomen Nato-jäsenyys ei ole yhtään lähempänä kuin vuonna 2006. Ei yhtään. Kokoomuksen teot Suomen Nato-jäsenyydelle niin hallituksessa 19.4.2007 lähtien kuin oppositiossa 18.4.2007 saakka ovat pyöreä nolla.</p><p>Vuoden 2006 jälkeen niissä hallituksissa, joissa Kokoomus on istunut, eivät hallitusohjelmat ole kirjoitettu yhtään sen myönteisemmäksi Suomen Nato-jäsenyydelle, kuin jos Kokoomus ei olisi ollut hallituksessa.</p><p>Vuodesta 2006 lähtien Kokoomus on istunut viidessä hallituksessa ja ollut mukana viidessä sellaisessa hallitusneuvottelussa, jossa se on sopinut tavoitteensa myös Suomen Nato-jäsenyysasiassa.</p><p>Noiden viiden hallituksen hallitusohjelmissa ei ole sanallakaan viety Suomen Nato-jäsenyyttä kohti päämääräänsä, vaikka Kokoomus on niissä istunut kuin tatti.</p><p>Yhdenkään hallituksen hallitusneuvotteluissa Kokoomus ei ole saattanut Suomen Nato-jäsenyyttä hallitusohjelmakysymykseksi puhumattakaan, että se olisi ollut Kokoomukselle hallitukseen menon ehto. Ei, vaikka Kokoomus on kertaalleen myös suurin puolue ja hallituksen muodostaja. Ei, vaikka Kokoomus on ollut kertaalleen eduskuntavaalien voittaja.</p><p>Kokoomus on istunut hallituksessa yhtäjaksoiseksi päivämäärästä 19.4.2007 ja nyt siis jo 4070 vuorokautta tähän päivään saakka, mutta Nato-jäsenyys ei ole edennyt Suomessa ollenkaan. Kokoomus on ollut pääministeripuolue 1438 vuorokautta kahdessa Kokoomus-johtoisessa hallituksessa. Maassa on lisäksi ollut kokoomuslainen presidentti 1.3.2012 alkaen.</p><p>Suomen Nato-jäsenyyden vieminen ei ole ollut kiinni Kokoomukselle ainakaan mahdollisuuksista eikä ajasta. Molempia on ollut vuodesta 2006 lähtien runsaasti. Taitaapa Kokoomuksellekin Nato olla kiinni Venäjästä.</p><p>Kokoomus ei ole edistänyt Suomen Nato-jäsenyyttä yhtään vaan päinvastoin. Kokoomus valitsi vuoden 2018 presidentinvaalien ehdokkaakseen Sauli Niinistön, joka on Suomen Nato-jäsenyyden vastustaja tavalla, jossa jopa presidentti Tarja Halonen jää jälkeen. Presidentti Niinistö on Suomen Nato-jäsenyyden eteenpäinviemisen suurin rajojemme sisäpuolinen este. Niinistö ei vie Nato-asiaa eteenpäin ja Kokoomus vain vikisee Nato-vikinöitään takana.</p><p>Jos Kokoomus ajaisi todellisuudessa Suomen Nato-jäsenyyttä, se ei olisi kuuna päivänä valinnut presidenttiehdokkaakseen Nato-vastaista Sauli Niinistöä, joka on torpannut Suomen Nato-jäsenyyden nyt kuudeksi vuodeksi. Sauli Niinistö on Kokoomuksen Nato-vastaisuuden kliimaksi. Niinistö on kokoomuslainen presidentti, jota myös Erkki Tuomioja kannattaa Niinistön Nato-jäsenyyttä vastatavien kantojen vuoksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kokoomus on suuren luokan Nato-huijaripuolue. Kokoomus on Suomen Nato-huijari numero yksi. Kukaan toinen puolue ei kuitenkaan ei ole halunnut eikä halua romuttaa Kokoomuksen Nato-huijausta. Miksiköhän?</p><p>Suomessa näyttää olevan edelleen paljon Kokoomukseen Nato-asiassa uskovia porvarillisia äänestäjiä, joihin tuo Kokoomuksen Nato-huijaus yhä uppoaa vuodesta toiseen.</p><p>Nuo onnettomat jaksavat vuodesta toiseen äänestää Kokoomusta, koska Kokoomus muka on Nato-myönteinen. Kokoomus harjoittaa puoluekokousten yhteydessä lausutuilla Nato-lausunnoillaan tiedoista politiikkaa haaliakseen Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavien ääniä. Näin Kokoomus on toiminut vaalista vaaliin vuoden 2006 jälkeen. Ilman Nato-kannattajien ääniä Kokoomus ei voisi olla koskaan suurin puolue. Nato-jäsenyyden kannatus on Kokoomukselle pelkkä vaalitaktinen kysymys.</p><p>Eduskuntavaalit ovat jälleen ensi keväänä. Nähtäväksi jää taas kerran, miten tanakasti Kokoomus on viemässä Nato-asiaa eteenpäin, etenkin jos se olisi suurin puolue ja määrittelisi kynnysehdot muiden puolueiden hallituksessa ololle.</p><p>Kokoomus ei vie Suomen Nato-jäsenyyttä piiruakaan eteenpäin, ellei Ruotsin ensi syksyn parlamenttivaalien jälkeen Ruotsiin tule Nato-myönteinen hallitus, jolloin Suomessa puolue kuin puolue alkaa kannattaa myös Suomen Nato-jäsenyyttä. Silloin Kokoomuksellakin olisi helpompaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokoomus: Nato-hakemus lähivuosina” oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa kaksi vuotta sitten, kun puolue piti edellisen kerran puoluekokousta Lappeenrannassa (IS 12.6.2016). Puoluekokous hyväksyi tuolloin taas kertaalleen sunnuntaina 12.6.2016 linjauksen, jonka mukaan Suomen kannattaa hakea Nato-jäsenyyttä lähivuosina.

Tämä Orpon Nato-lause räjäytti ilmoille aplodit, joille ei ollut tulla loppua” on parhaillaan uutisotsikko Ilta-Sanomissa, kun puolue pitää puoluekokousta Turussa (IS 9.6.2018).

Hyvät ystävät, Kokoomus kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä.”, puheenjohtajaksi toistamiseen valittu Petteri Orpo vakuutti taas kertaalleen puoluekokousosallistujien edessä.

Sali puhkesi innokkaisiin aplodeihin, jotka saattoivat tuntua Orposta jo hieman vaivaannuttavilta. Vertoja vetivät vain lopun taputukset.” Ilta-Sanomat kirjoittaa kuvaten kokoomuslaisen Nato-myönteisen kuulijakunnan reaktioita tänään Turussa.

                                                                                         ****

Kansallinen Kokoomus on ”kannattanut” Suomen Nato-jäsenyyttä vuodesta 2006 lähtien. Kokoomuksen Joensuussa 9.-11. kesäkuuta 2006 pitämä puoluekokous otti myönteisen kannan Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Samassa puoluekokouksessa Kokoomus uudisti myös kolmiosaisen periaateohjelmansa. Vielä vuonna 2006 Kokoomus ei määritellyt aikataulua Suomen Nato-jäsenyydelle.

Kokoomuksen Nato-jäsenyysasia on siis kestänyt melko tarkasti tasan 12 vuotta. Kokoomuksen Nato-vuorokausia on mittarissa jo 4382. Kokoomuksen Nato-kantaa on toistettu jokaisessa puoluekokouksessa vuoden 2006 jälkeen.

12 vuotta on ikuisuus. Mitä Kokoomus on Nato-asiassa saanut aikaan ja miten se on Nato-asiaansa edistänyt 12 vuoden aikana?

Kokoomus ei ole saanut Nato-jäsenyysasiassa yhtään mitään aikaiseksi. Suomen Nato-jäsenyys ei ole yhtään lähempänä kuin vuonna 2006. Ei yhtään. Kokoomuksen teot Suomen Nato-jäsenyydelle niin hallituksessa 19.4.2007 lähtien kuin oppositiossa 18.4.2007 saakka ovat pyöreä nolla.

Vuoden 2006 jälkeen niissä hallituksissa, joissa Kokoomus on istunut, eivät hallitusohjelmat ole kirjoitettu yhtään sen myönteisemmäksi Suomen Nato-jäsenyydelle, kuin jos Kokoomus ei olisi ollut hallituksessa.

Vuodesta 2006 lähtien Kokoomus on istunut viidessä hallituksessa ja ollut mukana viidessä sellaisessa hallitusneuvottelussa, jossa se on sopinut tavoitteensa myös Suomen Nato-jäsenyysasiassa.

Noiden viiden hallituksen hallitusohjelmissa ei ole sanallakaan viety Suomen Nato-jäsenyyttä kohti päämääräänsä, vaikka Kokoomus on niissä istunut kuin tatti.

Yhdenkään hallituksen hallitusneuvotteluissa Kokoomus ei ole saattanut Suomen Nato-jäsenyyttä hallitusohjelmakysymykseksi puhumattakaan, että se olisi ollut Kokoomukselle hallitukseen menon ehto. Ei, vaikka Kokoomus on kertaalleen myös suurin puolue ja hallituksen muodostaja. Ei, vaikka Kokoomus on ollut kertaalleen eduskuntavaalien voittaja.

Kokoomus on istunut hallituksessa yhtäjaksoiseksi päivämäärästä 19.4.2007 ja nyt siis jo 4070 vuorokautta tähän päivään saakka, mutta Nato-jäsenyys ei ole edennyt Suomessa ollenkaan. Kokoomus on ollut pääministeripuolue 1438 vuorokautta kahdessa Kokoomus-johtoisessa hallituksessa. Maassa on lisäksi ollut kokoomuslainen presidentti 1.3.2012 alkaen.

Suomen Nato-jäsenyyden vieminen ei ole ollut kiinni Kokoomukselle ainakaan mahdollisuuksista eikä ajasta. Molempia on ollut vuodesta 2006 lähtien runsaasti. Taitaapa Kokoomuksellekin Nato olla kiinni Venäjästä.

Kokoomus ei ole edistänyt Suomen Nato-jäsenyyttä yhtään vaan päinvastoin. Kokoomus valitsi vuoden 2018 presidentinvaalien ehdokkaakseen Sauli Niinistön, joka on Suomen Nato-jäsenyyden vastustaja tavalla, jossa jopa presidentti Tarja Halonen jää jälkeen. Presidentti Niinistö on Suomen Nato-jäsenyyden eteenpäinviemisen suurin rajojemme sisäpuolinen este. Niinistö ei vie Nato-asiaa eteenpäin ja Kokoomus vain vikisee Nato-vikinöitään takana.

Jos Kokoomus ajaisi todellisuudessa Suomen Nato-jäsenyyttä, se ei olisi kuuna päivänä valinnut presidenttiehdokkaakseen Nato-vastaista Sauli Niinistöä, joka on torpannut Suomen Nato-jäsenyyden nyt kuudeksi vuodeksi. Sauli Niinistö on Kokoomuksen Nato-vastaisuuden kliimaksi. Niinistö on kokoomuslainen presidentti, jota myös Erkki Tuomioja kannattaa Niinistön Nato-jäsenyyttä vastatavien kantojen vuoksi.

                                                                                         ****

Kokoomus on suuren luokan Nato-huijaripuolue. Kokoomus on Suomen Nato-huijari numero yksi. Kukaan toinen puolue ei kuitenkaan ei ole halunnut eikä halua romuttaa Kokoomuksen Nato-huijausta. Miksiköhän?

Suomessa näyttää olevan edelleen paljon Kokoomukseen Nato-asiassa uskovia porvarillisia äänestäjiä, joihin tuo Kokoomuksen Nato-huijaus yhä uppoaa vuodesta toiseen.

Nuo onnettomat jaksavat vuodesta toiseen äänestää Kokoomusta, koska Kokoomus muka on Nato-myönteinen. Kokoomus harjoittaa puoluekokousten yhteydessä lausutuilla Nato-lausunnoillaan tiedoista politiikkaa haaliakseen Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavien ääniä. Näin Kokoomus on toiminut vaalista vaaliin vuoden 2006 jälkeen. Ilman Nato-kannattajien ääniä Kokoomus ei voisi olla koskaan suurin puolue. Nato-jäsenyyden kannatus on Kokoomukselle pelkkä vaalitaktinen kysymys.

Eduskuntavaalit ovat jälleen ensi keväänä. Nähtäväksi jää taas kerran, miten tanakasti Kokoomus on viemässä Nato-asiaa eteenpäin, etenkin jos se olisi suurin puolue ja määrittelisi kynnysehdot muiden puolueiden hallituksessa ololle.

Kokoomus ei vie Suomen Nato-jäsenyyttä piiruakaan eteenpäin, ellei Ruotsin ensi syksyn parlamenttivaalien jälkeen Ruotsiin tule Nato-myönteinen hallitus, jolloin Suomessa puolue kuin puolue alkaa kannattaa myös Suomen Nato-jäsenyyttä. Silloin Kokoomuksellakin olisi helpompaa.

]]>
60 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256611-kokoomus-ei-tosiasiassa-edelleenkaan-ole-suomen-nato-jasenyyden-kannattaja#comments Kotimaa Kokoomuksen puoluekokous Kokoomus Suomen Nato-jäsenyys Turpo Venäjän uhka Sat, 09 Jun 2018 17:40:40 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256611-kokoomus-ei-tosiasiassa-edelleenkaan-ole-suomen-nato-jasenyyden-kannattaja
Myös Venäjän strategiset sotilaskohteet on helppo selvittää tarkasti http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251205-myos-venajan-strategiset-sotilaskohteet-on-helppo-selvittaa-tarkasti <p>Olen saanut paljon palautetta, kun satuin julkaisemaan kahdessa joulukuisessa blogikirjoituksessa valokuvia ja tarkkoja sijaintitietoja Suomen strategisesti tärkeistä sotilaskohteista. Kirjoitukset olivat otsikoilla &rdquo;<em>Suomen puolustuksen haasteet ovat vaativat ilmatilan hallitsemiseksi</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247080-suomen-puolustuksen-haasteet-ovat-vaativat-ilmatilan-hallitsemiseksi"><u>US-blogi 4.12.2017</u></a>)&nbsp; ja &rdquo;<em>Suomen avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Venäjäll</em>e&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247395-suomen-avoin-tieto-puolustusinfrastruktuurista-tekee-tyon-helpoksi-venajalle"><u>US-blogi 9.12.2017</u></a>).</p><p>Tuon jälkimmäisen kirjoituksen otsikon voisi kääntää asiansa puolesta hyvin myös muotoon: &rdquo;<em>Venäjän avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Suomelle</em>&rdquo;.</p><p>Tämä blogikirjoitus on tarkoitettu niille, joita kiinnostavat Venäjään liittyvät sotilaalliset asiat yksityiskohtaisemmin. Kirjoituksessa ei ole sinänsä mitään uutta. Periaatteessa kaikki kirjoituksessa oleva on tiedossa olevaa myös meille siviileille. Kirjoituksessa on kuitenkin sellaista, mistä ei täällä Suomessa ole paljonkaan kirjoitettu julkisesti. Meidän siviilienkin olisi hyvä tietää meille uhkatekijän muodostavasta Venäjän sotavoimasta jotain yleistä hieman tarkemmin.</p><p>Nykypäivänä nykyisellä tietotekniikalla puolustukseen liittyvien tietojen hakemien minkä tahansa maan osalta on helppoa. Tietoja on vaikea pitää salassa. Minkään maan puolustus ei voi perustua ajatukselle, että &rdquo;tämän ei ole mahdollisen vihollistahon tiedossa&rdquo;. Yksikään valtio ei voi perustaa maansa turvallisuutta keskeisimmän sotilaallisen tiedon salaamiseen eikä tiedon salassa pysymiseen.</p><p>Nykyisin vaikkapa kaikki tutka-asemat, linkkimastot, sotilastukikohdat ja ohjusasemat ovat yleisessä tiedossa. Kun vielä toisen maailmasodan aikana ja pitkään sen jälkeenkin tietoa hankittiin ilmakuvauksin ja muodostamalla kuvista kolmiulotteinen malli, nyt tuota samaa tietoa on aivan kaikkien käytössä vaikkapa satelliiteista saatuna.</p><p>Puolustuksen perusta ei siis voi rakentua tiedon salassa pitämiseen. Esimerkkinä vaikkapa kaikkien syrjäisempien kiinteiden tutka-asemien toiminnan turvaaminen sotilaallisessa kriisissä on perustuttava tutka-aseman aseelliseen suojaukseen niin maasta kuin ilmasta käsin tapahtuvien sotilaallisten hyökkäyksien varalta. On oltava myös tiedossa, mitkä kiinteät tutka-asemat on vara menettää tai miten menetetyt tutka-asemat voidaan korvata muilla kiinteillä tai liikuteltavissa olevilla tutka-asemilla ilman, että reaaliaikaisen sotilaallisen tilannekuvan muodostaminen olisi uhattuna. Nuo tutka-asiat on Suomessakin varmasti kyllä mietitty tarkasti.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Me täällä lännessä usein ajattelemme, että Venäjällä kaikki sotilastieto olisi salaista ja hyvin suojattua. Käsityksemme perustuvat kylmän sodan aikaan ja Neuvostoliittoon. Käsityksiämme salamyhkäisyydestä ovat muovanneet Neuvostoliiton aikaiset salaiset sotilastukikohdat ja sotilaskaupungit.</p><p>Yhdysvaltojen esimerkkiä seuraillen myös Venäjä tulee sijoittamaan yhä enemmän sotilaallista voimaansa sinne, missä se vielä kutakuinkin on salattavissa laajemmalta tietämykseltä: merenpinnan alle. Venäjä tulee kasvattamaan sukellusvenearsenaaliaan. Asevoiman sijoittumiset liikkeessä oleviin sukellusveneisiin merenpinnan alle on vaikeammin selvitettävissä kuin vaikkapa maanpäälliset ohjuslaukaisupaikat.</p><p>Venäjän on sotilastiedoiltaan avoin. Kun haen siviilinä sotilaallista tietoa Venäjästä, se on toki tehtävä eri tavoin kuin esimerkiksi Suomessa. Suomessa moni julkinen viranomaistieto on helpommin saatavissa, mutta viranomaisavoimuudessa Suomi ei kuitenkaan vedä vertoja lähellekään esimerkiksi Ruotsille. Suomi ei ole lähelläkään länsimaiden avoimuuskärkeä sotilaallisissa kysymyksissä.</p><p>Venäjällä yksityiskohtainen tekninen tieto asejärjestelmistä on helpommin saatavissa kuin Suomessa. Tieto voi olla todella yksityiskohtaista, kuten seuraavista luvuista käy ilmi. Länsimaisesta sotilasteknologiasta ei yleisellä tasolla ole käytettävissä yhtä yksityiskohtaista tietoa kuin venäläisteknologiasta.</p><p>Jos haluaa yksityiskohtaista tietoa Venäjän sotilasasioista, on venäjän kielen jonkinmoinen taito ehdotonta. On tunnettava myös valtionhallinon toiminta sekä valtioon ja etenkin puolustushallintoon muodostuneet toimintatavat historian saatossa.</p><p>Seuraavissa kappaleissa olen esittänyt esimerkkeinä lähialueiltamme haettuja venäläisiä sotilaskohteita, kuten tutka-asemia, ohjustukikohtia ja asevarastoja. Kohteille on haettu myös sijaintikoordinaatit. Noita sotilaskohteita lähiympäristössämme kyllä riittää, mutta ne kaikki eivät ole olleet jostakin syytä suomalaisjulkisuudessa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jos haen teknistä tietoa venäläisestä sotilaskalustosta, on <em>MilitaryRussia</em>-sivusto mielestäni paras (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/"><u>MilitaryRussia</u></a>). Sivusto on saatavissa myös englanninkielisenä. <em>MilitaryRussia</em>-aloitussivun oikean laidan <em>Каталог военной техники</em> -valikosta löytyvät kattavat listat venäläisestä sotilaskalustosta. Esimerkiksi, jos haluan tietoa uudesta viidennen sukupolven Suhoi Su-57-häivehävittäjästä, hyvää tietoa löytyy<em> MilitaryRussia</em>-sivustolta (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-254.html"><u>Су-57 / Т-50 / I-21 / ПАК ФА</u></a>).</p><p>Englanninkielistä sivustoista paras on <em>Air Power Australia</em> -sivusto (<a href="http://www.ausairpower.net/index.html"><u>Air Power Australia</u></a>), jossa siviilin mittapuulla arvioituna on todella yksityiskohtaista tietoa lentokoneista, tutkista ja ohjuksista. Sivun päivitykset tosin lopetettiin vuonna 2014, joten sen jälkeisiä tietoa sivulta ei ole löydettävissä.</p><p>Suomen tapaan myös Venäjän kaikista lentokentistä on olemassa julkiset mittakaavakartat, myös sotilaskentistä. Esimerkiksi Suomen Utissa olevan sotilaskentän tarkka mittakaavakartta sentilleen piirrettynä löytyy <a href="https://ais.fi/ais/aip/ad/efut/EF_AD_2_EFUT_ADC.pdf"><u>täältä</u></a>. Suomen kenttien EF-alkuiset ICAO-koodit löytyvät <a href="https://www.ais.fi/en"><u>ANS Finland</u></a> -sivuilta <a href="https://www.ais.fi/ais/aip/en/index.htm"><u>täältä</u></a>. Esimerkiksi Utin sotilaskentän ICAO-koodi on EFUT ja Rovaniemen kentän EFRO (<a href="https://www.ais.fi/ais/aip/en/index.htm"><u>EFRO 1</u></a> ja <a href="https://www.ais.fi/ais/aip/en/index.htm"><u>EFRO 2</u></a>). Vastaavasti IATA koodit ovat UTI ja RVN. Nuo tiedot ovat siis luonnollisesti julkisia. Jos jollakin vihollistaholla olisi halua iskeä strategisesti tärkeänä pitämälleen lentokentälle vaikkupa ohjuksilla, ohjukset ovat kohdistavissa lentokentän kaikkein kriittisempiin kohtiin sentilleen.</p><p>Esimerkkinä Venäjän lentokentistä otan tähän Kaliningradin kentän (Khabrovo), jolla on sekä sotilas- että siviililentotoimintaa. Kentän IATA-koodi on KGD ja ICAO-koodi UMKK. Lentokentän mittakaavakartta löytyy <a href="http://www.caiga.ru/common/AirInter/validaip/aip/ad/ad2/rus/umkk/1-ad2-rus-umkk-031.pdf"><u>täältä</u></a>. Jos haluaa tutustua Venäjän lentokenttien tarkkoihin mittakaavakarttoihin, voi käyttää esimerkiksi <a href="http://www.gcmap.com/airport/KGD"><u>GCM</u></a>-sivustoa.</p><p>Venäläiset ovat järjestelmällisiä ihmisiä ja tekevät huolellisia kirjauksia. Venäläiset ovat projektikansaa ja lähes kaikista aseteollisuuden kehityshankkeista laaditaan projekti (проект). Projektiaineistoa löytyy paljon myös netistä ja niissä on yleensä myös melko yksityiskohtaisia suunnitelmapiirustuksia. Maanpäältä otetuista valokuvista ja tarkoista satelliittikuvista on sotilaskalusto ja aseet tunnistettavissa projektien teknisiä piirusuksia avuksi käyttäen.</p><p>Esimerkiksi projektit 1124M ja 1124MU-31 (<a href="https://www.e-reading.club/chapter.php/1002049/3/Apalkov_Yuriy_-_Korabli_VMF_SSSR._Tom_3._Protivolodochnye_korabli._Chast_2._Malye_protivolodochnye_korabli.html"><u>Пр. 1124М и Пр. 1124МУ-31 ед</u></a>) ovat Venäjän laivaston sukellusvenetorjuntaan kehitettyjä Grisha-luokan korvetin suunnittelu- ja rakentamisprojekteja. Numerotunnus on kyseisen alustyypin suunnittelun ja rakentamisen projektitunnus. Projektinimellä on helppo löytää aluksen teknisiä tietoja ja aseistustietoja projektitunnuksen googlehaulla. Joistakin alustyypeistä löytyy netin kautta todella yksityiskohtaisia tietoja, kuten tästä 1124M- ja 1124MU-31-projekteista (kuvat 1 ja 2). Noista projekteista saatuja tietoja ja kuvia on koottu sotilaslaitteita ja aseistusta käsitteleville nettisivuille.</p><p>Jos haluan tietoa puolestaan Venäjän laivastosta, on <em>RussianShips</em>-sivusto mielestäni paras (<a href="http://russianships.info/"><u>RussianShips</u></a>). Sivustolta löytyy Venäjän eri laivastojen alukset ja niihin liittyvät suunnittelu- ja rakentamisprojektit. Sivusto päivittyy hyvin (viimeinen päivitys tätä bogikirjoitusta kirjoitettaessa oli 30.1.2018), ja tieto on hyvin paikkansa pitävää huomioiden ajoittain hieman värikäs venäläinen toimintatapa. Esimerkiksi Venäjän eri laivastojen aluskalusto sukellusveneineen löytyy <a href="http://russianships.info/today/"><u>täältä</u></a>.</p><p><em>RussianShips</em>-sivuston mukaan esimerkiksi Itämeren laivastolla on täällä hetkellä 56 pinta-alusta ja kaksi sukellusvenettä, mikä määrä tuntuu pieneltä. Luonnollisesti salainen sotilaskalusto ei näy näissä tilastoissa ja luonnollisesti sukellusveneethän ovat helpoiten salassa pidettäviä. Sivuston mukaan Pohjoisen laivaston alusmäärästä yli puolet on sukellusveneitä, tällä hetkellä 41 kappaletta.</p><p>Sivustoilta löytyy hyvinkin yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi sellaisista sukellusveneistä, joissa emoaluksen apusukellusvene voi suorittaa tiedustelu- ja sabotointitehtäviä pitäen emoalusta tukikohtanaan. Vastaavasti apualuksella voidaan huoltaa emoalusta niin, että se voi olla merten syvyyksissä pitkiäkin aikoja. Noilla apualuksilla miehistö on myös siirrettävissä mahdollisessa haaverissa näkymättömästi pinta-alukseen.</p><p>Tuosta emoalus-apualus-asiasta pitää varmaan kirjoittaa joskus erillinen teknisluonteinen blogikirjoitus. Mielenkiintoinen ajatus on, onko Venäjä käyttänyt vastaavaa esimerkiksi Itämerellä, jossa etenkin Ruotsin rannikolta&nbsp; ei ole löytynyt laajoista etsinnöistä huolimatta sukellusveneitä olleenkaan. Viimeisessä sukellusvene-episodissa syksyllä 2014 kysymyksiä herätti Itämerellä ollut venäläinen tankkeripinta-alus (<a href="https://news.usni.org/2014/10/24/swedes-call-search-mystery-submarine"><u>Usni News 24.10.2014</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjän sukellusvenelaivaston kasvattamiseen liittyen on syytä ottaa tässä yhteydessä pieni Suomeenkin vaikuttava yksityiskohta.</p><p>Venäjän laivaston ehkä tärkein ohjustyyppi on Kalibr-risteilyohjus (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-818.html"><u>Комплекс 3К-14 / С-14 Калибр, ракеты 3М-54 / 3М-14 - SS-N-27 / SS-N-30 SIZZLER</u></a>). Kalibr-ohjuksia Venäjän on käyttänyt myös Syyriassa Kaspianmerellä olevista pinta-aluksista laukaistuna. Pisimmillään 2&nbsp;500 kilometrin kantaman ohjus on varustettavissa myös ydinkärjellä. Ohjus voi olla siis myös taktinen ydinase.</p><p>Kyseisiä Kalibr-risteilyohjuksia on sijoitettu ja tullaan sijoittamaan Jasen-luokan (Ясень-М) sukellusveneisiin (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-339.html"><u>пр.885М / пр.08851 &quot;Ясень-М&quot; - YASEN-II</u></a> ja <a href="http://russianships.info/podlodki/885.htm"><u>Проект 885, шифр &rdquo;Ясень&rdquo;, Проект 08851, шифр &rdquo;Ясень-М&rdquo;</u></a>). Pohjoisessa laivastossa on jo otettu käyttöön sukellusvene nimeltä Severodvinsk (К-560 &rdquo;Северодвинск&rdquo;), mutta muut Jasen-luokan sukellusveneet ovat vielä rakenteilla, ja niiden tulisi valmistua vuosina 2018-23 todennäköisemmin pääosin Pohjoisen laivaston käyttöön. Vielä käyttöön ottamattomat alukset ovat Novosibirsk (ДПЛ К-407 &quot;Новосибирск&quot;), Kazan (К-561 &rdquo;Казань&rdquo;), Krasnojarsk (К-571 &rdquo;Красноярск&rdquo;), Arkankelisk (К-564 &rdquo;Архангельск&rdquo;), Perm (К- &rdquo;Пермь&rdquo;) ja Uljanovsk (К- &rdquo;Ульяновск&rdquo;). Noita Jasen-luokan sukellusveneitä on määrä tulla siis yhteensä seitsemän. Ohjusmäärä per sukellusvene on 32-40 ohjustyypistä riippuen.</p><p>Suomen <a href="https://www.defmin.fi/laivue2020"><u>Laivue 2020</u></a> -hankinta mahdollisine ohjusvarustuksineen (<a href="http://www.dsca.mil/major-arms-sales/finland-rgm-84q-4-harpoon-block-ii-er-grade-b-surface-launched-missiles-and-rgm-84l"><u>DSCA 17-76</u></a> ja <a href="http://www.dsca.mil/major-arms-sales/finland-evolved-seasparrow-missiles-essm"><u>DSCA 17-77</u></a>) on tärkeä ja oikein ajoitettu, kun Venäjä siirtää sotavoimaansa merten syvyyksiin, vaikka Itämeren laivaston ohjusvarustus onkin vaatimaton verrattuna Pohjoisen laivaston varustukseen.</p><p>Suomella pitää olla kyvykkyyttä eliminoida myös sukellusveneistä ja pinta-aluksista laukaistut ohjukset. Venäjän Pohjoinen laivasto on kuitenkin lähimmillään 600-700 kilometrin päässä Pohjanmerellä Suomen länsirannikosta, Lapin osalta vain muutaman sadan kilometrin päässä. Suomen on siis ilmapuolustuksessa huomioitava Norjan ja Ruotsin tapaan myös Pohjanmeren, Norjanmeren ja Barentsinmeren syvyyksistä laukaistavat risteilyohjukset.</p><p>Kylmän sodan aikaan Suomessa ajateltiin, että lännestä päin voi tulla vain Nato-maiden ohjuksia, nyt sieltä voi tulla vain Venäjän ohjuksia Suomeen kohdistettuna.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Seuraavassa luvussa on käsitelty &rdquo;tapauksina&rdquo; tarkemmin esimerkinomaisesti muutamia Leningradin, Murmanskin ja Arkangelin alueilla (область) olevia S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiin liittyviä sijainteja. Laukaaseen (Луга) liittyen käsittelen myös sijoitettuja Iskander-ohjuksia. Vastaavat selvitykset maankamaralla olevista Venäjän ohjusjärjestelmistä on helposti tehtävissä laajemminkin ja kattavasti.</p><p>Viimeisenä tapauksena esitetty <em>Tapaus 6</em> on Suomen ilmatilan hallinnan kannalta kriittisin kohde. Kyse on S-300- ja/tai S-400-ilmatorjuntaohjusasemasta, joka sijaitsee vain noin 100 kilometrin päässä Suomen rajasta Karjalankannaksella. Kyseistä ohjuslaukaisupaikkaa ei ole käsitelty julkisuudessa aikaisemmin kertaakaan, vaikka ohjuslaukaisupaikka on kyllä varmasti Puolustusvoimien ja poliitikkojen tiedossa. Asia on pidetty ikään kuin salassa varmasti siitä syystä, ettei syntyisi huolta. Ohjusaseman ohjukset kattavat suuren osan Etelä-Suomea. Olen tiennyt aseman jonkin aikaa, ja nyt se on syytä ottaa julkisesti esille Suomen ilmapuolustukselle uhkaa muodostavana tekijänä.</p><p>Kyseessä on Venäjän hyvin laajasti varusteltu S-300- ja/tai S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, jonka peitto 400 kilometrin pisimmän kantaman ohjuksilla yltää Suomessa reilusti yli Satakunnan ja Karjalan lennoston lentokenttien. Suomalaishävittäjillä on siis syytä kyetä toimimaan Venäjän S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmien alla heti kentältä noustessa. Uusilla hävittäjillä on siis syytä olla parhaat mahdolliset häiveomilaisuudet lennellessään S-300- ja S-400-ohjusten seassa.</p><p>Jäljempänä esitetyissä S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmien (ks. esim. <a href="http://militaryrussia.ru/blog/index-1055.html"><u>Система С-400 / 40Р6 Триумф, комплекс 98Ж6 - SA-21 GROWLER</u></a>, <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/S-400%20Triumf"><u>S-400 Triumf</u></a> , <a href="http://militaryrussia.ru/blog/index-1048.html"><u>С-300П/ПМУ - SA-10 GRUMBLE</u></a> ja <a href="http://www.ausairpower.net/APA-S-300PMU2-Favorit.html"><u>S-300PMU2</u></a>) sijaintipaikkakuvissa olevat &rdquo;harmaat sikarit&rdquo; ovat ilmatorjuntaohjuksia sinkkipinnalla ilman maalauskäsittelyä. Laukaisulaveteilla niitä on kaksi rinnakkain ja kaksi päällekkäin, yhteensä siis neljä kappaletta. Venäläisillä on tapana varastoida noita ohjuksia &rdquo;halkopinoina&rdquo;. &rdquo;Halkopinoissa&rdquo; ohjuksia on yleensä kahdessa kerroksessa, joten ohjusten määrä on helppo laskea. Vanhemmat ohjukset ovat yleensä sinkinharmaita ja siten helposti kuvista havaittavissa, sen sijaan uusimmat ohjukset ovat maalattuja vihreänkirjaviksi.</p><p>Venäläiset eivät salaile ilmatorjuntaohjusjärjestelmiään. Venäläiset lähtevät siitä, ettei järjestelmä ole mikään, jos se ei kykene suojaamaan edes itseään. Tuo koskee Venäjän puolustuksellisia aseita.</p><p>S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusten samoin kuin muiden ilmatorjuntaohjusten laukaisupaikat ovat melko helppo selvittää, koska ilmatorjuntaohjusjärjestelmät ovat Venäjällä luonnollisesti jatkuvassa toimintavalmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa ja taivasalla toimintavalmiudessa. Ne näkyvät siis myös siviileille tarkoitetuissa satelliittikuvissa.</p><p>Onkohan Suomen ilmapuolustuksen ohjusjärjestelmät vastaavassa valmiudessa? Onko Nasams-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Suomessa käytössä niin, että puolustuksemme kaikki kriittiset kohteet ovat suojattuja 24/7-periaatteella?</p><p>En ole onnistunut löytämään Suomen maankamaralta toiminnassa olevaa Nasams-ohjuspatteria. Ainakin yksi Nasams-järjestelmäyksikkö on sijoitettu Panssariprikaatiin Parolannummelle ja lienee varastossa satelliittikuvien näkymättömissä, eikä siis toiminnassa. Jos joku tämän blogin lukijoista tietää jonkin Nasams-ilmatorjuntaohjuspatterin sijainnin, voisi ilmoittaa blogin kommentoinnissa.</p><p>Ilta-Sanomissa oli vain viikkoa ennen Venäjän Krimin niemimaan valloitusta juttu, joka kertoi simulaattoriharjoituksesta Nasams-ohjuksilla. Ainakin tuon jutun perusteella Suomen ohjuspuolustus nukkuu tosiaankin varuskuntien varastoissa (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000719693.html"><u>IS 22.2.2014</u></a>).</p><p>Tosipaikka voi lyhimmillään tulla yllättäen muutamassa tunnissa, siitä Ukraina on antanut kaikille opetuksen.</p><p>Ilmatorjuntaohjusjärjestelmän saaminen käyttöön ei voi kestää tunteja tai päiviä, kun se yleensä on jatkuvaa ja reaaliaikaista. Nato-maiden ohjustorjunta vaikkapa maasta laukaistavin ohjuksin toimii 24 tuntia vuorokaudessa samoin kuin Venäjällä. Pelkästään hävittäjien varaan ilmapuolustusta ei yleensä rakenneta kriittisten kohteiden osalta. Venäjä on monesti herätellyt läntistä ilmatorjuntaa strategisilla Tupolev-pommikoneilla tehdyillä hyökkäyssimuloinneilla. Venäjä on testannut, toimiiko lännen ilmapuolustus ollenkaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><u><strong>Tapaus 1, S-300- ja S-400-<strong>ilmatorjuntaohjusjärjestelmä </strong></strong><strong>Snežnogorskissa Murmanskin alueella</strong></u></p><p>Kuvissa 3, 4 ja 5 on esitetty Muurmanskin alueella Snežnogorskissa (Снежногорск, Мурманская область) olevan 536. erillisen rannikkotykistöprikaatin (536-я отдельная береговая ракетно-артиллерийская бригада, в/ч 10544) S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusten laukaisualue. Tarkempi sijainti on Olenja Guba (Оленья Губа), ja laukaisualueen sijaintikoordinaatti on <strong>69&deg;14&#39;00.0&quot;N 33&deg;15&#39;34.0&quot;E</strong> (<strong>69.233333, 33.259444</strong>). 536. erillisen rannikkotykistöprikaatin toinen tukikohtasijaintipaikka Muurmanskin alueella on <strong>69&deg;12&#39;04.7&quot;N 33&deg;18&#39;44.5&quot;E</strong> (<strong>69.201306, 33.312361</strong>), mutta sieltä ei tapahdu ohjuslaukaisua.</p><p>Ohjusten laukaisupaikalta on Suomen rajalle lyhimmillään 150-160 kilometrin matka ja pisin mahdollinen 400 kilometrin kantama yltää lähes Lapin lennoston lentokentälle Rovaniemelle, joka on noin 440 kilometrin päässä.</p><p>Venäläislähteiden mukaan alueella oleva kuvassa 4 esitetty valkeakupuinen tutka olisi vanha Argun-tutkan runko (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-347.html"><u>РЛС 5Н25 Аргунь</u></a>). Tutkan tarkka sijaintikoordinaatti on <strong>69&deg;14&#39;07.3&quot;N 33&deg;15&#39;17.9&quot;E</strong> (<strong>69.235361, 33.254972</strong>). Argun-tutkat liittyvät Neuvostoliiton aikaiseen 1970-luvulla olleeseen Aurora-hankkeeseen ja tutkat eivät ole enää alkuperäisessä käytössä, mutta tutkakupujen rakenteita käytettäisiin venäläislähteiden mukaan edelleen hyväksi ja ainakin kuori olisi uusittu. Esimerkiksi entisen Argun-tutkan tutkakupu sijainnissa <strong>69&deg;25&#39;39.7&quot;N 31&deg;59&#39;03.7&quot;E </strong>(<strong>69.427694, 31.984361</strong>) ei ole enää käytössä. Kuvia kyseisestä vanhasta hajoavasta tutkakuvusta löytyy <a href="http://wikimapia.org/#lang=en&amp;lat=69.426902&amp;lon=31.983926&amp;z=16&amp;m=b&amp;tag=516&amp;show=/22907969/ru/Радиопрозрачное-укрытие&amp;search=69.427694%2C%2031.984361%20"><u>täältä</u></a>. Paikalla on ollut aikanaan S-75-ohjusten laukaisupaikka (С-75 &rdquo;Двина&rdquo;, <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-172.html"><u>С-75 - SA-2 GUIDELINE</u></a> ja <a href="http://www.ausairpower.net/APA-S-75-Volkhov.html"><u>S-75 Dvina</u></a>).</p><p>Kuvassa 4 valkeakupuisen tutkan vierellä 60-70 metriä koilliseen on myös toinen tutkalaite. Kyseessä on S-300- ja/tai S-400-järjestelmän tutka-auto, jonka tutkaelementti on hautakivimäinen levy (&rdquo;T<em>omb Stone</em>&rdquo;). Tutka vaikuttaisi olevan 64N6-tutka. Kuvassa oikealla ole autohalli on ilmatorjuntaohjusyksikkökulkuneuvojen sijoitushalli (&rdquo;<em>Mobile Missile Trailer Sheld</em>&rdquo;).&nbsp;&nbsp;</p><p>Alueella taivasalla olevien joko S-300- tai S-400-ilmatorjuntaohjustelmään liittyvien laukaisualustaryhmien sijaintikoordinaatit ovat kuvanottohetkellä <strong>69&deg;13&#39;57.2&quot;N 33&deg;15&#39;22.6&quot;E</strong> (<strong>69.232556, 33.256278</strong>) ja <strong>69&deg;13&#39;55.9&quot;N 33&deg;15&#39;32.6&quot;E </strong>(<strong>69.232205, 33.259063</strong>).</p><p>Kuvatarkkuus ei riitä tunnistamaan kummasta järjestelmästä on kyse, mutta laukaisupaikkaan on sijoitettu muiden lähteiden perusteella molempia järjestelmiä. Kulkuneuvot eivät siis sinänsä ole tunnistavissa siviilikäytössä olevista satelliittikuvista, mutta kulkuneuvoja on tunnistettavissa alueelta otetuista valokuvista ja alueelle kuvatuista videoista, joita löytyy mm. YouTubesta. Venäläissotilaat ovat innokkaita kuvaajia.</p><p>Kuvassa 5 keltaisilla nuolilla osoitetut kulkuneuvot ovat ohjusten laukaisulavetteja, joissa on kaksi päällekkäistä laukaisuputkea ovat parina vierekkäin. Punaisella nuolella olevat kaksi laukaisulavettia ovat sekuntien laukaisuvalmiudessa, mikä on pääteltävissä mm. ohjusten varjopituudesta (ohjukset ovat pystyasennossa).</p><p>Kuolan niemimaalla ilmatorjuntaohjuksia riittää.&nbsp; Olenegorskin (Оленегорск) lentokentän vierellä on toinen S-300-ilmatorjuntaohjusten laukaisualue noin 150-170 kilometrin päässä Suomen rajasta. Sijaintikoordinaatti on <strong>68&deg;8&#39;46&quot;N 33&deg;30&#39;11&quot;E</strong> (<strong>68.146111, 33.503056</strong>). Laukaisualueelta löytyvät samanlaiset laukaisulavetit ja tutkamastot kuin kaikista muistakin vastaavista S-300-laukaisupaikoista. Venäjä on suunnitellut laukaisupaikat yhtenäisin perustein. Venäjä suojelee ohjuksin lentokenttiään 24 tuntia vuorokaudessa, Suomi ei taida.</p><p><u><strong>Tapaus 2, </strong><strong>S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä </strong><strong>Severodvinskissä </strong><strong>Arkangelin alueella</strong></u></p><p>Kuvassa 6 on esitetty Arkangelin alueella Severodvinskissä oleva ilmatorjuntaohjustukikohta (Северодвинск, Архангельская область) eteläisemmän alueen osalta. Alueella toimii 1528. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punatähden kunniaksi (1528-й зенитный ракетный ордена Красной Звезды полк Зенитно-ракетная бригада, в/ч 92485), jolla on kaksi erillistä ohjuslaukaisupaikkaa samalla saarimaisella niemellä.</p><p>Kuvassa 7 on esitetty 1528. ilmatorjuntaohjusrykmentin eteläisempi S-300-ohjuslaukaisupaikka sijaintikoordinaatilla <strong>64&deg;36&#39;53.0&quot;N 39&deg;49&#39;32.1&quot;E</strong> (<strong>64.614713, 39.825590</strong>), joka on rajattu kuvassa 6 keltaisella viivalla. Kuvassa on tutka, joka on mahdollisesti РЛС 5Н66 &quot;Шпага&quot; -projektin pohjalta kehitetty 5N66-tutka yhtenä ns. N6-sarjan tutkana (<a href="http://www.ausairpower.net/clamshell.html#mozTocId973286"><u>5N66/5N66M/76N6/76N6E/40V6M/MD</u></a>), joita esiintyy usein S-300-järjestelmien yhteydessä (mukaan lukien myös 64N6-tutka). Tutkan vierellä on huonosti maastoutettu varasto. Edellä mainittujen tutkien kohdetunnistusalueet (enintään 300 kilometriä) jäävät kauimmaksi yltävän ohjuksen taakse (enintään 400 kilometriä). Laukaisupaikkoihin sijoitetuilla erilaisilla tutkilla Venäjä pyrkii pienentämään maanpintaan muodostuvaa torjuntakatvetta.</p><p>Kuvassa 8 on esitetty 1528. ilmatorjuntaohjusrykmentin toinen pohjoisempi&nbsp; S-300-ohjuslaukaisupaikka, joka on edellä mainittua muutamaa kilometriä pohjoisempana koordinaattipisteessä <strong>64&deg;38&#39;47.1&quot;N 39&deg;49&#39;48.7&quot;E</strong>. Paikka on vanha Neuvostoliiton aikainen S-75-ohjusten (С-75 &rdquo;Двина&rdquo;, <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-172.html"><u>С-75 - SA-2 GUIDELINE</u></a> ja <a href="http://www.ausairpower.net/APA-S-75-Volkhov.html"><u>S-75 Dvina</u></a>) laukaisupaikka, mikä on pääteltävissä kuuden osalaukaisupaikan asettamisesta ympyrän kaarelle ja keskellä olevasta tutkapaikasta. Kyseinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä tuli tutuksi jo Kuuban kriisin aikaan, kun Neuvostoliitto asensi ohjuksia Kuubaan.</p><p>Kuuden kahden laukaisualustan käsittävien osalaukaisupaikkojen koordinaattipisteet ovat <strong>64&deg;38&#39;45.1&quot;N 39&deg;49&#39;50.5&quot;E</strong> (<strong>64.645861, 39.830694</strong>), <strong>64&deg;38&#39;46.8&quot;N 39&deg;49&#39;55.0&quot;E</strong> (<strong>64.646333, 39.831944</strong>), <strong>64&deg;38&#39;47.9&quot;N 39&deg;49&#39;54.3&quot;E</strong> (<strong>64.646639, 39.831750</strong>), <strong>64&deg;38&#39;48.9&quot;N 39&deg;49&#39;50.1&quot;E</strong> (<strong>64.646917, 39.830583</strong>), <strong>64&deg;38&#39;48.4&quot;N 39&deg;49&#39;45.7&quot;E</strong> (<strong>64.646778, 39.829361</strong>) ja <strong>64&deg;38&#39;42.8&quot;N 39&deg;49&#39;43.6&quot;E</strong> (<strong>64.645222, 39.828778</strong>).</p><p>Laukaisupaikat ovat siis ympyrä kaarella, ja keskellä olisi venäläislähteiden mukaan 92N6-tutkalla (<a href="https://topwar.ru/2371-zenitnaya-raketnaya-sistema-s-400-triumf-v-detalyax.html"><u>МРЛС 92Н6Е</u></a> ja <a href="http://nevskii-bastion.ru/s-400-tm-2014/"><u>МРЛС 92Н6Е</u></a>) varustettu ajoneuvo ja muita tutkalaitteita, vaikka 92N6-tutka liittyy yleensä selkeämmin S-400 järjestelmään (tutkan koordinaattipiste on <strong>64&deg;38&#39;47.2&quot;N 39&deg;49&#39;48.6&quot;E</strong>, <strong>64.646444, 39.830167</strong>). Tietoa ei voi siis pitää varmennettuna ja olen hieman epäilevä. Tutkan vierellä on huonosti maastoutettu varasto.</p><p>Kuvassa 9 näkyvä valkokupuinen tutka on samanoloinen kuin kuvassa 4 esitetty ja sen koordinaatit ovat <strong>64&deg;37&#39;45.7&quot;N 39&deg;50&#39;26.2&quot;E</strong> (<strong>64.629361, 39.840611</strong>). Tutka sijaitsee edellä mainittujen ohjuslaukaisupaikkojen puolivälissä noin 1,7 ja 2 kilomerin päässä ohjuslaukaisupaikoista.</p><p><u><strong>Ta<strong>paus 3, maanalaiset </strong><strong>ammusvarastot </strong>ja S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät Kaliningradin alueella</strong></u></p><p>Kuvassa 10 on esitetty Kaliningradin alueella Tšerepanovossa (Черепаново, Калининградская область) sijaitsevat ammusvarastot (koordinaattipiste <strong>54&deg;45&#39;29.0&quot;N 20&deg;07&#39;35.0&quot;E</strong>, <strong>54.758056, 20.126389</strong>), joiden alaosat ovat maanalaisia. Venäläislähteiden mukaan varastoja hallinnoisi Itämeren laivaston 2575. ase- ja ampumatarvikevarikko (2574-я база вооружения и боеприпасов, в/ч 13068), mutta tuota en voinut varmistaa. Kuvassa 11 näkyy lähikuva rakenteilla olevasta varastosta. Varaston koko on etäisyystyökaluilla helposti selvitettävissä ja myös varaston betonirakenteet ovat tarkasti näkyvissä.</p><p>Kuvassa 12 on esitetty Kaliningradissa olevan 183. ohjusilmatorjuntarykmentin (183-й зенитный ракетный полк) S-300-ohjusten laukaisupaikka (koordinaattipiste <strong>54&deg;44&#39;46&quot;N 20&deg;4&#39;23&quot;E</strong>, <strong>54.746111, 20.073056</strong>).</p><p>Kuvista 12 ja 13 näkyy, kuinka järjestelmän kulkuneuvoille on rakennettu suojaavat maavallit. Paikalla on satelliittikuvan ottoajankohtana kuusi keltaisella nuolella osoitettua laukaisualustaa (yhteensä siis 24 ohjusta per laukaisukerta).</p><p>Ajoneuvojen renkaiden painaumista nurmipinnalla on pääteltävissä, mitkä laukaisupaikat ovat olleet aktiivisemmassa käytössä. Laukaisuyksikköjen koordinaatit ovat selvitettävissä sentilleen. S-300-ohjusten &rdquo;halkopinossa&rdquo; on yhteensä 12 ohjusta rinnakkain, kokonaismäärä on siis todennäköisemmin 24. Tälläkin laukaisualueella on tutka, joka on todennäköisemmin 5N66-tutka (<a href="http://www.ausairpower.net/clamshell.html#mozTocId973286"><u>5N66</u></a>).</p><p><u><strong>Tapaus 4, Iskander-ohjusjärjestelmä Laukaassa Leningradin alueella </strong></u></p><p>Toisin kuin esimerkiksi S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, Venäjä pyrkii pitämään hyökkäyksellisten ohjuksien sijainnit salassa. Tämä koskeen myös Iskander-ohjuksia (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-832.html"><u>Комплекс 9К720 Искандер - SS-26 STONE</u></a>), joita on sijoitettu Laukaaseen Leningradin alueella (Луга, Ленинградская область).</p><p>Iskander-ohjusten laukaisualustoja ei ole havaittavissa esimerkkisi tavanomaisista satelliittikuvista vastaavasti kuin S-300- ja S-400-järjestelmän ohjuksien laukaisualustoja, koska Iskander-ohjukset ovat alustalla avattavan metallikuomun alla. Ohjukset eivät siis näy kuin laukaisuvaiheessa, vaikka laukaisulavetti olisikin näkyvissä. Laukaisulavettia on vaikea erottaa tavanomaisesta kulkuneuvosta satelliittikuvatarkkuuksissa.</p><p>Laukaan Iskander-ohjuksia hallinnoi 26. ohjusprikaati (26-я ракетная бригада tai 26-я Неманской Краснознаменной ракетной бригады, в/ч 54006), jonka osoite ja kasarmisijainti on sinänsä helppo selvittää (koordinaattipiste <strong>58&deg;44&#39;46&quot;N 29&deg;49&#39;9&quot;E</strong>, <strong>58.746111, 29.819167</strong>). Iskander-ohjukset eivät kuitenkaan ole kasarmialueella. 26. ohjusprikaatilla on myös hyvin vähän alueita hallinnassaan Laukaan alueella, jossa muutoin sotilasyksikköjä ja sotilasalueita riittää.</p><p>Laukaassa toimii myös rykmentti, joka kouluttaa sotilaita tykistö- ja ohjusjoukkoihin (Полк обеспечения Военно Артиллерийской академии/Полк обеспечения aкадемии, в/ч 34035) ja joka toimii ns. Laukaa 8-alueella (Луга 8), kun 26. ohjusprikaati toimii Laukaa 3-alueella (Луга 3).</p><p>Iskander-kalusto on todennäköisesti sijoitettu 34035-sotilasyksikön hallinnassa oleviin varastoihin. Esimerkkisi kuvissa 14, 15 tai 16 näkyviin ammusvarastoihin (склад боеприпасов), jotka ovat uusia. Ammusvarastoihin venäjän kielen склад боеприпасов -termillä säilötään myös ohjuksia. Kuvassa 14 oleva rakennelma on myös sinänsä mielenkiintoinen, muttei todennäköisesti liity Iskander-ohjaksiin. Laukaassa ohjuslaukaisuun sopivia kenttiä riittää.</p><p>Iskander-ohjusjärjestelmien tarkan varastosijainnin selvittäminen edellyttäisi reaaliaikaista tietoa ajalta, jolloin järjestelmiä siirretään esim. harjoituksien yhteydessä. Tällainen ajankohta oli muun muassa viimesyksyisessä Zapad-harjoituksessa.</p><p>Nato-mailla Iskander-ohjusten varastointisijainnit ovat satavarmasti tiedossa satelliittiseurannan kautta, toivottavasti myös Suomella. Venäjä on lisännyt itse ohjusten tuotantoa ja varmasti niitä riittää Laukaassakin, mutta sen sijaan itse ohjausjärjestelmien tuotannossa Venäjä on suunnitelmistaan jäljessä.</p><p><u><strong>Tapaus 5, </strong><strong>S-300-ilmatorjuntaohjus</strong><strong>järjestelmä <strong>Stugi Krasnyjessä </strong>Leningradin alueella</strong></u></p><p>Kuvassa 17 on esitetty Leningradin alueella Stugi Krasnyjessä olevan 1544. ohjusilmatorjuntarykmentin (1544-й зенитный ракетный полк, в/ч 55584) tukikohta ja S-300-ohjusten laukaisupaikka (koordinaattipiste <strong>58&deg;12&#39;24&quot;N&nbsp;29&deg;3&#39;55&quot;E</strong>, <strong>58.206667, 29.065278</strong>). Laukaisupaikka on noin 250-260 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 310 kilometrin päässä Helsingistä. Pisin 400 kilometrin ohjuskantama yltää aina Mikkeliin saakka, joten Suomen hävittäjät Suomen puolella ovat osittain juuri ja juuri myös tämän S-300-ilmatorjuntaohjuslaukaisupaikan kantaman sisällä.</p><p>Kuvassa 17 on näkyvissä tukikohta kokonaisuudessaan ja punaisella nuolella on osoitettu ns. N6-sarjan kolme tutkaa (<a href="http://www.ausairpower.net/clamshell.html#mozTocId973286"><u>5N66/5N66M/76N6/76N6E/40V6M/MD</u></a>), joita on vaikea satelliittikuvasta tarkemmin tunnistaa. Kaksi näistä kolmesta tutkasta näkyy paremmin kuvassa 18. S-300-järjestelmien laukaisupaikoilla on yleensä etenkin 5N66-tutkia, joilta tutkat näyttävät satelliittikuvien perusteella olevan ja joita Venäjällä on runsaasti.</p><p>Kuvassa 18 on nähtävissä tukikohdan ja laukaisupaikan massiivinen ohjusvarustus. Alueella yhteensä 14 harmain ohjuksin varustettua laukaisualustaa. &rdquo;Halkopinossa&rdquo; näyttäsi olevan noin 35 ohjusnippua, mikä tarkoittaisi lähes 150 ohjusta. Alueella on myös muita kulkuneuvoja, jotka viittaavat ohjuslavetteihin, mutta niistä ei saa tarkemmin selvää.</p><p><u><strong>Tapaus 6, S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Karjalankannaksella Leningradin alueella</strong></u></p><p>Kuvissa 19 ja 20 on esitetty Karjalankannaksella Zelenogorskissa (Зеленогорск) ja Reshetnikovossa (Решетниково) toimivan 1488. (Punaisen lipun) ohjusilmatorjuntarykmentin (1488-й зенитный ракетный (Краснознамённый) полк, в/ч 03216) S-300- ja/tai S-400-ohjusten laukaisupaikka, joka on suomalaiselta nimeltään Kivennapa (Первомайское). Laukaisupaikan koordinaattipiste on <strong>60&deg;16&#39;45&quot;N&nbsp;29&deg;43&#39;40&quot;E</strong>,<strong> 60.279167</strong>, <strong>29.727778</strong>. <em>Venäjän aseet</em> -sivuston (<em>Оружие России</em>) mukaan 1488. ohjusilmatorjuntarykmentti olisi saanut käyttöönsä S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän jo vuoden 2016 puolella (<a href="http://www.arms-expo.ru/articles/124/81261/"><u>Оружие России 11.12.2016</u></a>). Paikasta on vain noin 100 kilometriä Suomen rajalle ja noin 260 kilometriä Helsinkiin. Äärimmäinen 400 kilometrin ohjuskantama yltäisi Satakunnan ja Karjalan lennoston lentokentille, jotka ovat 300 ja 350 kilometrin päässä.</p><p>Tuostakaan Suomen rajassa lähes kiinni olevasta S-400-ohjusten laukaisupaikasta ei ole Suomessa puhuttu sanallakaan mitään, vaikka täällä kovastikin kauhistellaan muualla Venäjällä olevia S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä.</p><p>Karjalankannaksella noin 130 kilometrin päässä Suomen rajasta on myös massiivinen ns. ennakkovaroitustutka-asema (&rdquo;<em>early-varning radar station</em>&rdquo;). Kyseisen varsin näyttävän tutka-aseman koordinaattipiste on <strong>60&deg;16&#39;28&quot;N&nbsp;30&deg;32&#39;43&quot;E</strong>, <strong>60.274444, 30.545278</strong>. Tutka-asema on esitetty kuvassa 21.</p><p>Epäillään, että jos Suomi liittyisi Natoon, niin Venäjä lisäisi jäsenyyden vuoksi sotilaallista varusteluaan itärajan takana. Tuskinpa suuresti. Venäjä on jo tehnyt keskeiset varustelutoimet huomioiden, että Suomi on sotilaallisessa mielessä länsiliittolainen ja Naton jäsenmaa. Venäjä käytännössä siis jo laskee Suomen sotilaallisesti Nato-maaksi. Venäjällä riittää aseita jo nyt riittämiin lähialueillamme, ei sinne paljon enää tarvitse lisätä eikä sinne myöskään sovi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jos haluaa käydä kurkkaamassa tässä kirjoituksessa koordinaatein esitettyjen karttapisteiden satelliittikuvia, voi käyttää esim. Google Mapsia (<a href="https://www.google.fi/maps/@65.6717745,35.3144369,5.39z"><u>Google Maps</u></a>) ja Jandeksia (<a href="https://yandex.ru/maps/?source=yamain_maps"><u>Yandex</u></a>).</p><p>Google Mapsissa käy hakusanaksi molemmat koordinaattitiedot (esim. <strong>60&deg;16&#39;28&quot;N&nbsp;30&deg;32&#39;43&quot;E</strong> tai <strong>60.274444, 30.545278</strong>), sen sijaan Jandeksissa hakusanaksi käy vain jälkimmäinen koordinaattitieto (esim. <strong>60.274444, 30.545278</strong>). Venäläisen Janteksin (Яндекс) kartat ovat monin paikoin tarkemmat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen saanut paljon palautetta, kun satuin julkaisemaan kahdessa joulukuisessa blogikirjoituksessa valokuvia ja tarkkoja sijaintitietoja Suomen strategisesti tärkeistä sotilaskohteista. Kirjoitukset olivat otsikoilla ”Suomen puolustuksen haasteet ovat vaativat ilmatilan hallitsemiseksi” (US-blogi 4.12.2017)  ja ”Suomen avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Venäjälle” (US-blogi 9.12.2017).

Tuon jälkimmäisen kirjoituksen otsikon voisi kääntää asiansa puolesta hyvin myös muotoon: ”Venäjän avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Suomelle”.

Tämä blogikirjoitus on tarkoitettu niille, joita kiinnostavat Venäjään liittyvät sotilaalliset asiat yksityiskohtaisemmin. Kirjoituksessa ei ole sinänsä mitään uutta. Periaatteessa kaikki kirjoituksessa oleva on tiedossa olevaa myös meille siviileille. Kirjoituksessa on kuitenkin sellaista, mistä ei täällä Suomessa ole paljonkaan kirjoitettu julkisesti. Meidän siviilienkin olisi hyvä tietää meille uhkatekijän muodostavasta Venäjän sotavoimasta jotain yleistä hieman tarkemmin.

Nykypäivänä nykyisellä tietotekniikalla puolustukseen liittyvien tietojen hakemien minkä tahansa maan osalta on helppoa. Tietoja on vaikea pitää salassa. Minkään maan puolustus ei voi perustua ajatukselle, että ”tämän ei ole mahdollisen vihollistahon tiedossa”. Yksikään valtio ei voi perustaa maansa turvallisuutta keskeisimmän sotilaallisen tiedon salaamiseen eikä tiedon salassa pysymiseen.

Nykyisin vaikkapa kaikki tutka-asemat, linkkimastot, sotilastukikohdat ja ohjusasemat ovat yleisessä tiedossa. Kun vielä toisen maailmasodan aikana ja pitkään sen jälkeenkin tietoa hankittiin ilmakuvauksin ja muodostamalla kuvista kolmiulotteinen malli, nyt tuota samaa tietoa on aivan kaikkien käytössä vaikkapa satelliiteista saatuna.

Puolustuksen perusta ei siis voi rakentua tiedon salassa pitämiseen. Esimerkkinä vaikkapa kaikkien syrjäisempien kiinteiden tutka-asemien toiminnan turvaaminen sotilaallisessa kriisissä on perustuttava tutka-aseman aseelliseen suojaukseen niin maasta kuin ilmasta käsin tapahtuvien sotilaallisten hyökkäyksien varalta. On oltava myös tiedossa, mitkä kiinteät tutka-asemat on vara menettää tai miten menetetyt tutka-asemat voidaan korvata muilla kiinteillä tai liikuteltavissa olevilla tutka-asemilla ilman, että reaaliaikaisen sotilaallisen tilannekuvan muodostaminen olisi uhattuna. Nuo tutka-asiat on Suomessakin varmasti kyllä mietitty tarkasti.

                                                                                        ****

Me täällä lännessä usein ajattelemme, että Venäjällä kaikki sotilastieto olisi salaista ja hyvin suojattua. Käsityksemme perustuvat kylmän sodan aikaan ja Neuvostoliittoon. Käsityksiämme salamyhkäisyydestä ovat muovanneet Neuvostoliiton aikaiset salaiset sotilastukikohdat ja sotilaskaupungit.

Yhdysvaltojen esimerkkiä seuraillen myös Venäjä tulee sijoittamaan yhä enemmän sotilaallista voimaansa sinne, missä se vielä kutakuinkin on salattavissa laajemmalta tietämykseltä: merenpinnan alle. Venäjä tulee kasvattamaan sukellusvenearsenaaliaan. Asevoiman sijoittumiset liikkeessä oleviin sukellusveneisiin merenpinnan alle on vaikeammin selvitettävissä kuin vaikkapa maanpäälliset ohjuslaukaisupaikat.

Venäjän on sotilastiedoiltaan avoin. Kun haen siviilinä sotilaallista tietoa Venäjästä, se on toki tehtävä eri tavoin kuin esimerkiksi Suomessa. Suomessa moni julkinen viranomaistieto on helpommin saatavissa, mutta viranomaisavoimuudessa Suomi ei kuitenkaan vedä vertoja lähellekään esimerkiksi Ruotsille. Suomi ei ole lähelläkään länsimaiden avoimuuskärkeä sotilaallisissa kysymyksissä.

Venäjällä yksityiskohtainen tekninen tieto asejärjestelmistä on helpommin saatavissa kuin Suomessa. Tieto voi olla todella yksityiskohtaista, kuten seuraavista luvuista käy ilmi. Länsimaisesta sotilasteknologiasta ei yleisellä tasolla ole käytettävissä yhtä yksityiskohtaista tietoa kuin venäläisteknologiasta.

Jos haluaa yksityiskohtaista tietoa Venäjän sotilasasioista, on venäjän kielen jonkinmoinen taito ehdotonta. On tunnettava myös valtionhallinon toiminta sekä valtioon ja etenkin puolustushallintoon muodostuneet toimintatavat historian saatossa.

Seuraavissa kappaleissa olen esittänyt esimerkkeinä lähialueiltamme haettuja venäläisiä sotilaskohteita, kuten tutka-asemia, ohjustukikohtia ja asevarastoja. Kohteille on haettu myös sijaintikoordinaatit. Noita sotilaskohteita lähiympäristössämme kyllä riittää, mutta ne kaikki eivät ole olleet jostakin syytä suomalaisjulkisuudessa.

                                                                                        ****

Jos haen teknistä tietoa venäläisestä sotilaskalustosta, on MilitaryRussia-sivusto mielestäni paras (MilitaryRussia). Sivusto on saatavissa myös englanninkielisenä. MilitaryRussia-aloitussivun oikean laidan Каталог военной техники -valikosta löytyvät kattavat listat venäläisestä sotilaskalustosta. Esimerkiksi, jos haluan tietoa uudesta viidennen sukupolven Suhoi Su-57-häivehävittäjästä, hyvää tietoa löytyy MilitaryRussia-sivustolta (Су-57 / Т-50 / I-21 / ПАК ФА).

Englanninkielistä sivustoista paras on Air Power Australia -sivusto (Air Power Australia), jossa siviilin mittapuulla arvioituna on todella yksityiskohtaista tietoa lentokoneista, tutkista ja ohjuksista. Sivun päivitykset tosin lopetettiin vuonna 2014, joten sen jälkeisiä tietoa sivulta ei ole löydettävissä.

Suomen tapaan myös Venäjän kaikista lentokentistä on olemassa julkiset mittakaavakartat, myös sotilaskentistä. Esimerkiksi Suomen Utissa olevan sotilaskentän tarkka mittakaavakartta sentilleen piirrettynä löytyy täältä. Suomen kenttien EF-alkuiset ICAO-koodit löytyvät ANS Finland -sivuilta täältä. Esimerkiksi Utin sotilaskentän ICAO-koodi on EFUT ja Rovaniemen kentän EFRO (EFRO 1 ja EFRO 2). Vastaavasti IATA koodit ovat UTI ja RVN. Nuo tiedot ovat siis luonnollisesti julkisia. Jos jollakin vihollistaholla olisi halua iskeä strategisesti tärkeänä pitämälleen lentokentälle vaikkupa ohjuksilla, ohjukset ovat kohdistavissa lentokentän kaikkein kriittisempiin kohtiin sentilleen.

Esimerkkinä Venäjän lentokentistä otan tähän Kaliningradin kentän (Khabrovo), jolla on sekä sotilas- että siviililentotoimintaa. Kentän IATA-koodi on KGD ja ICAO-koodi UMKK. Lentokentän mittakaavakartta löytyy täältä. Jos haluaa tutustua Venäjän lentokenttien tarkkoihin mittakaavakarttoihin, voi käyttää esimerkiksi GCM-sivustoa.

Venäläiset ovat järjestelmällisiä ihmisiä ja tekevät huolellisia kirjauksia. Venäläiset ovat projektikansaa ja lähes kaikista aseteollisuuden kehityshankkeista laaditaan projekti (проект). Projektiaineistoa löytyy paljon myös netistä ja niissä on yleensä myös melko yksityiskohtaisia suunnitelmapiirustuksia. Maanpäältä otetuista valokuvista ja tarkoista satelliittikuvista on sotilaskalusto ja aseet tunnistettavissa projektien teknisiä piirusuksia avuksi käyttäen.

Esimerkiksi projektit 1124M ja 1124MU-31 (Пр. 1124М и Пр. 1124МУ-31 ед) ovat Venäjän laivaston sukellusvenetorjuntaan kehitettyjä Grisha-luokan korvetin suunnittelu- ja rakentamisprojekteja. Numerotunnus on kyseisen alustyypin suunnittelun ja rakentamisen projektitunnus. Projektinimellä on helppo löytää aluksen teknisiä tietoja ja aseistustietoja projektitunnuksen googlehaulla. Joistakin alustyypeistä löytyy netin kautta todella yksityiskohtaisia tietoja, kuten tästä 1124M- ja 1124MU-31-projekteista (kuvat 1 ja 2). Noista projekteista saatuja tietoja ja kuvia on koottu sotilaslaitteita ja aseistusta käsitteleville nettisivuille.

Jos haluan tietoa puolestaan Venäjän laivastosta, on RussianShips-sivusto mielestäni paras (RussianShips). Sivustolta löytyy Venäjän eri laivastojen alukset ja niihin liittyvät suunnittelu- ja rakentamisprojektit. Sivusto päivittyy hyvin (viimeinen päivitys tätä bogikirjoitusta kirjoitettaessa oli 30.1.2018), ja tieto on hyvin paikkansa pitävää huomioiden ajoittain hieman värikäs venäläinen toimintatapa. Esimerkiksi Venäjän eri laivastojen aluskalusto sukellusveneineen löytyy täältä.

RussianShips-sivuston mukaan esimerkiksi Itämeren laivastolla on täällä hetkellä 56 pinta-alusta ja kaksi sukellusvenettä, mikä määrä tuntuu pieneltä. Luonnollisesti salainen sotilaskalusto ei näy näissä tilastoissa ja luonnollisesti sukellusveneethän ovat helpoiten salassa pidettäviä. Sivuston mukaan Pohjoisen laivaston alusmäärästä yli puolet on sukellusveneitä, tällä hetkellä 41 kappaletta.

Sivustoilta löytyy hyvinkin yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi sellaisista sukellusveneistä, joissa emoaluksen apusukellusvene voi suorittaa tiedustelu- ja sabotointitehtäviä pitäen emoalusta tukikohtanaan. Vastaavasti apualuksella voidaan huoltaa emoalusta niin, että se voi olla merten syvyyksissä pitkiäkin aikoja. Noilla apualuksilla miehistö on myös siirrettävissä mahdollisessa haaverissa näkymättömästi pinta-alukseen.

Tuosta emoalus-apualus-asiasta pitää varmaan kirjoittaa joskus erillinen teknisluonteinen blogikirjoitus. Mielenkiintoinen ajatus on, onko Venäjä käyttänyt vastaavaa esimerkiksi Itämerellä, jossa etenkin Ruotsin rannikolta  ei ole löytynyt laajoista etsinnöistä huolimatta sukellusveneitä olleenkaan. Viimeisessä sukellusvene-episodissa syksyllä 2014 kysymyksiä herätti Itämerellä ollut venäläinen tankkeripinta-alus (Usni News 24.10.2014).

                                                                                        ****

Venäjän sukellusvenelaivaston kasvattamiseen liittyen on syytä ottaa tässä yhteydessä pieni Suomeenkin vaikuttava yksityiskohta.

Venäjän laivaston ehkä tärkein ohjustyyppi on Kalibr-risteilyohjus (Комплекс 3К-14 / С-14 Калибр, ракеты 3М-54 / 3М-14 - SS-N-27 / SS-N-30 SIZZLER). Kalibr-ohjuksia Venäjän on käyttänyt myös Syyriassa Kaspianmerellä olevista pinta-aluksista laukaistuna. Pisimmillään 2 500 kilometrin kantaman ohjus on varustettavissa myös ydinkärjellä. Ohjus voi olla siis myös taktinen ydinase.

Kyseisiä Kalibr-risteilyohjuksia on sijoitettu ja tullaan sijoittamaan Jasen-luokan (Ясень-М) sukellusveneisiin (пр.885М / пр.08851 "Ясень-М" - YASEN-II ja Проект 885, шифр ”Ясень”, Проект 08851, шифр ”Ясень-М”). Pohjoisessa laivastossa on jo otettu käyttöön sukellusvene nimeltä Severodvinsk (К-560 ”Северодвинск”), mutta muut Jasen-luokan sukellusveneet ovat vielä rakenteilla, ja niiden tulisi valmistua vuosina 2018-23 todennäköisemmin pääosin Pohjoisen laivaston käyttöön. Vielä käyttöön ottamattomat alukset ovat Novosibirsk (ДПЛ К-407 "Новосибирск"), Kazan (К-561 ”Казань”), Krasnojarsk (К-571 ”Красноярск”), Arkankelisk (К-564 ”Архангельск”), Perm (К- ”Пермь”) ja Uljanovsk (К- ”Ульяновск”). Noita Jasen-luokan sukellusveneitä on määrä tulla siis yhteensä seitsemän. Ohjusmäärä per sukellusvene on 32-40 ohjustyypistä riippuen.

Suomen Laivue 2020 -hankinta mahdollisine ohjusvarustuksineen (DSCA 17-76 ja DSCA 17-77) on tärkeä ja oikein ajoitettu, kun Venäjä siirtää sotavoimaansa merten syvyyksiin, vaikka Itämeren laivaston ohjusvarustus onkin vaatimaton verrattuna Pohjoisen laivaston varustukseen.

Suomella pitää olla kyvykkyyttä eliminoida myös sukellusveneistä ja pinta-aluksista laukaistut ohjukset. Venäjän Pohjoinen laivasto on kuitenkin lähimmillään 600-700 kilometrin päässä Pohjanmerellä Suomen länsirannikosta, Lapin osalta vain muutaman sadan kilometrin päässä. Suomen on siis ilmapuolustuksessa huomioitava Norjan ja Ruotsin tapaan myös Pohjanmeren, Norjanmeren ja Barentsinmeren syvyyksistä laukaistavat risteilyohjukset.

Kylmän sodan aikaan Suomessa ajateltiin, että lännestä päin voi tulla vain Nato-maiden ohjuksia, nyt sieltä voi tulla vain Venäjän ohjuksia Suomeen kohdistettuna.

                                                                                        ****

Seuraavassa luvussa on käsitelty ”tapauksina” tarkemmin esimerkinomaisesti muutamia Leningradin, Murmanskin ja Arkangelin alueilla (область) olevia S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiin liittyviä sijainteja. Laukaaseen (Луга) liittyen käsittelen myös sijoitettuja Iskander-ohjuksia. Vastaavat selvitykset maankamaralla olevista Venäjän ohjusjärjestelmistä on helposti tehtävissä laajemminkin ja kattavasti.

Viimeisenä tapauksena esitetty Tapaus 6 on Suomen ilmatilan hallinnan kannalta kriittisin kohde. Kyse on S-300- ja/tai S-400-ilmatorjuntaohjusasemasta, joka sijaitsee vain noin 100 kilometrin päässä Suomen rajasta Karjalankannaksella. Kyseistä ohjuslaukaisupaikkaa ei ole käsitelty julkisuudessa aikaisemmin kertaakaan, vaikka ohjuslaukaisupaikka on kyllä varmasti Puolustusvoimien ja poliitikkojen tiedossa. Asia on pidetty ikään kuin salassa varmasti siitä syystä, ettei syntyisi huolta. Ohjusaseman ohjukset kattavat suuren osan Etelä-Suomea. Olen tiennyt aseman jonkin aikaa, ja nyt se on syytä ottaa julkisesti esille Suomen ilmapuolustukselle uhkaa muodostavana tekijänä.

Kyseessä on Venäjän hyvin laajasti varusteltu S-300- ja/tai S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, jonka peitto 400 kilometrin pisimmän kantaman ohjuksilla yltää Suomessa reilusti yli Satakunnan ja Karjalan lennoston lentokenttien. Suomalaishävittäjillä on siis syytä kyetä toimimaan Venäjän S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmien alla heti kentältä noustessa. Uusilla hävittäjillä on siis syytä olla parhaat mahdolliset häiveomilaisuudet lennellessään S-300- ja S-400-ohjusten seassa.

Jäljempänä esitetyissä S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmien (ks. esim. Система С-400 / 40Р6 Триумф, комплекс 98Ж6 - SA-21 GROWLER, S-400 Triumf , С-300П/ПМУ - SA-10 GRUMBLE ja S-300PMU2) sijaintipaikkakuvissa olevat ”harmaat sikarit” ovat ilmatorjuntaohjuksia sinkkipinnalla ilman maalauskäsittelyä. Laukaisulaveteilla niitä on kaksi rinnakkain ja kaksi päällekkäin, yhteensä siis neljä kappaletta. Venäläisillä on tapana varastoida noita ohjuksia ”halkopinoina”. ”Halkopinoissa” ohjuksia on yleensä kahdessa kerroksessa, joten ohjusten määrä on helppo laskea. Vanhemmat ohjukset ovat yleensä sinkinharmaita ja siten helposti kuvista havaittavissa, sen sijaan uusimmat ohjukset ovat maalattuja vihreänkirjaviksi.

Venäläiset eivät salaile ilmatorjuntaohjusjärjestelmiään. Venäläiset lähtevät siitä, ettei järjestelmä ole mikään, jos se ei kykene suojaamaan edes itseään. Tuo koskee Venäjän puolustuksellisia aseita.

S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusten samoin kuin muiden ilmatorjuntaohjusten laukaisupaikat ovat melko helppo selvittää, koska ilmatorjuntaohjusjärjestelmät ovat Venäjällä luonnollisesti jatkuvassa toimintavalmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa ja taivasalla toimintavalmiudessa. Ne näkyvät siis myös siviileille tarkoitetuissa satelliittikuvissa.

Onkohan Suomen ilmapuolustuksen ohjusjärjestelmät vastaavassa valmiudessa? Onko Nasams-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Suomessa käytössä niin, että puolustuksemme kaikki kriittiset kohteet ovat suojattuja 24/7-periaatteella?

En ole onnistunut löytämään Suomen maankamaralta toiminnassa olevaa Nasams-ohjuspatteria. Ainakin yksi Nasams-järjestelmäyksikkö on sijoitettu Panssariprikaatiin Parolannummelle ja lienee varastossa satelliittikuvien näkymättömissä, eikä siis toiminnassa. Jos joku tämän blogin lukijoista tietää jonkin Nasams-ilmatorjuntaohjuspatterin sijainnin, voisi ilmoittaa blogin kommentoinnissa.

Ilta-Sanomissa oli vain viikkoa ennen Venäjän Krimin niemimaan valloitusta juttu, joka kertoi simulaattoriharjoituksesta Nasams-ohjuksilla. Ainakin tuon jutun perusteella Suomen ohjuspuolustus nukkuu tosiaankin varuskuntien varastoissa (IS 22.2.2014).

Tosipaikka voi lyhimmillään tulla yllättäen muutamassa tunnissa, siitä Ukraina on antanut kaikille opetuksen.

Ilmatorjuntaohjusjärjestelmän saaminen käyttöön ei voi kestää tunteja tai päiviä, kun se yleensä on jatkuvaa ja reaaliaikaista. Nato-maiden ohjustorjunta vaikkapa maasta laukaistavin ohjuksin toimii 24 tuntia vuorokaudessa samoin kuin Venäjällä. Pelkästään hävittäjien varaan ilmapuolustusta ei yleensä rakenneta kriittisten kohteiden osalta. Venäjä on monesti herätellyt läntistä ilmatorjuntaa strategisilla Tupolev-pommikoneilla tehdyillä hyökkäyssimuloinneilla. Venäjä on testannut, toimiiko lännen ilmapuolustus ollenkaan.

                                                                                        ****

Tapaus 1, S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Snežnogorskissa Murmanskin alueella

Kuvissa 3, 4 ja 5 on esitetty Muurmanskin alueella Snežnogorskissa (Снежногорск, Мурманская область) olevan 536. erillisen rannikkotykistöprikaatin (536-я отдельная береговая ракетно-артиллерийская бригада, в/ч 10544) S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusten laukaisualue. Tarkempi sijainti on Olenja Guba (Оленья Губа), ja laukaisualueen sijaintikoordinaatti on 69°14'00.0"N 33°15'34.0"E (69.233333, 33.259444). 536. erillisen rannikkotykistöprikaatin toinen tukikohtasijaintipaikka Muurmanskin alueella on 69°12'04.7"N 33°18'44.5"E (69.201306, 33.312361), mutta sieltä ei tapahdu ohjuslaukaisua.

Ohjusten laukaisupaikalta on Suomen rajalle lyhimmillään 150-160 kilometrin matka ja pisin mahdollinen 400 kilometrin kantama yltää lähes Lapin lennoston lentokentälle Rovaniemelle, joka on noin 440 kilometrin päässä.

Venäläislähteiden mukaan alueella oleva kuvassa 4 esitetty valkeakupuinen tutka olisi vanha Argun-tutkan runko (РЛС 5Н25 Аргунь). Tutkan tarkka sijaintikoordinaatti on 69°14'07.3"N 33°15'17.9"E (69.235361, 33.254972). Argun-tutkat liittyvät Neuvostoliiton aikaiseen 1970-luvulla olleeseen Aurora-hankkeeseen ja tutkat eivät ole enää alkuperäisessä käytössä, mutta tutkakupujen rakenteita käytettäisiin venäläislähteiden mukaan edelleen hyväksi ja ainakin kuori olisi uusittu. Esimerkiksi entisen Argun-tutkan tutkakupu sijainnissa 69°25'39.7"N 31°59'03.7"E (69.427694, 31.984361) ei ole enää käytössä. Kuvia kyseisestä vanhasta hajoavasta tutkakuvusta löytyy täältä. Paikalla on ollut aikanaan S-75-ohjusten laukaisupaikka (С-75 ”Двина”, С-75 - SA-2 GUIDELINE ja S-75 Dvina).

Kuvassa 4 valkeakupuisen tutkan vierellä 60-70 metriä koilliseen on myös toinen tutkalaite. Kyseessä on S-300- ja/tai S-400-järjestelmän tutka-auto, jonka tutkaelementti on hautakivimäinen levy (”Tomb Stone”). Tutka vaikuttaisi olevan 64N6-tutka. Kuvassa oikealla ole autohalli on ilmatorjuntaohjusyksikkökulkuneuvojen sijoitushalli (”Mobile Missile Trailer Sheld”).  

Alueella taivasalla olevien joko S-300- tai S-400-ilmatorjuntaohjustelmään liittyvien laukaisualustaryhmien sijaintikoordinaatit ovat kuvanottohetkellä 69°13'57.2"N 33°15'22.6"E (69.232556, 33.256278) ja 69°13'55.9"N 33°15'32.6"E (69.232205, 33.259063).

Kuvatarkkuus ei riitä tunnistamaan kummasta järjestelmästä on kyse, mutta laukaisupaikkaan on sijoitettu muiden lähteiden perusteella molempia järjestelmiä. Kulkuneuvot eivät siis sinänsä ole tunnistavissa siviilikäytössä olevista satelliittikuvista, mutta kulkuneuvoja on tunnistettavissa alueelta otetuista valokuvista ja alueelle kuvatuista videoista, joita löytyy mm. YouTubesta. Venäläissotilaat ovat innokkaita kuvaajia.

Kuvassa 5 keltaisilla nuolilla osoitetut kulkuneuvot ovat ohjusten laukaisulavetteja, joissa on kaksi päällekkäistä laukaisuputkea ovat parina vierekkäin. Punaisella nuolella olevat kaksi laukaisulavettia ovat sekuntien laukaisuvalmiudessa, mikä on pääteltävissä mm. ohjusten varjopituudesta (ohjukset ovat pystyasennossa).

Kuolan niemimaalla ilmatorjuntaohjuksia riittää.  Olenegorskin (Оленегорск) lentokentän vierellä on toinen S-300-ilmatorjuntaohjusten laukaisualue noin 150-170 kilometrin päässä Suomen rajasta. Sijaintikoordinaatti on 68°8'46"N 33°30'11"E (68.146111, 33.503056). Laukaisualueelta löytyvät samanlaiset laukaisulavetit ja tutkamastot kuin kaikista muistakin vastaavista S-300-laukaisupaikoista. Venäjä on suunnitellut laukaisupaikat yhtenäisin perustein. Venäjä suojelee ohjuksin lentokenttiään 24 tuntia vuorokaudessa, Suomi ei taida.

Tapaus 2, S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Severodvinskissä Arkangelin alueella

Kuvassa 6 on esitetty Arkangelin alueella Severodvinskissä oleva ilmatorjuntaohjustukikohta (Северодвинск, Архангельская область) eteläisemmän alueen osalta. Alueella toimii 1528. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punatähden kunniaksi (1528-й зенитный ракетный ордена Красной Звезды полк Зенитно-ракетная бригада, в/ч 92485), jolla on kaksi erillistä ohjuslaukaisupaikkaa samalla saarimaisella niemellä.

Kuvassa 7 on esitetty 1528. ilmatorjuntaohjusrykmentin eteläisempi S-300-ohjuslaukaisupaikka sijaintikoordinaatilla 64°36'53.0"N 39°49'32.1"E (64.614713, 39.825590), joka on rajattu kuvassa 6 keltaisella viivalla. Kuvassa on tutka, joka on mahdollisesti РЛС 5Н66 "Шпага" -projektin pohjalta kehitetty 5N66-tutka yhtenä ns. N6-sarjan tutkana (5N66/5N66M/76N6/76N6E/40V6M/MD), joita esiintyy usein S-300-järjestelmien yhteydessä (mukaan lukien myös 64N6-tutka). Tutkan vierellä on huonosti maastoutettu varasto. Edellä mainittujen tutkien kohdetunnistusalueet (enintään 300 kilometriä) jäävät kauimmaksi yltävän ohjuksen taakse (enintään 400 kilometriä). Laukaisupaikkoihin sijoitetuilla erilaisilla tutkilla Venäjä pyrkii pienentämään maanpintaan muodostuvaa torjuntakatvetta.

Kuvassa 8 on esitetty 1528. ilmatorjuntaohjusrykmentin toinen pohjoisempi  S-300-ohjuslaukaisupaikka, joka on edellä mainittua muutamaa kilometriä pohjoisempana koordinaattipisteessä 64°38'47.1"N 39°49'48.7"E. Paikka on vanha Neuvostoliiton aikainen S-75-ohjusten (С-75 ”Двина”, С-75 - SA-2 GUIDELINE ja S-75 Dvina) laukaisupaikka, mikä on pääteltävissä kuuden osalaukaisupaikan asettamisesta ympyrän kaarelle ja keskellä olevasta tutkapaikasta. Kyseinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä tuli tutuksi jo Kuuban kriisin aikaan, kun Neuvostoliitto asensi ohjuksia Kuubaan.

Kuuden kahden laukaisualustan käsittävien osalaukaisupaikkojen koordinaattipisteet ovat 64°38'45.1"N 39°49'50.5"E (64.645861, 39.830694), 64°38'46.8"N 39°49'55.0"E (64.646333, 39.831944), 64°38'47.9"N 39°49'54.3"E (64.646639, 39.831750), 64°38'48.9"N 39°49'50.1"E (64.646917, 39.830583), 64°38'48.4"N 39°49'45.7"E (64.646778, 39.829361) ja 64°38'42.8"N 39°49'43.6"E (64.645222, 39.828778).

Laukaisupaikat ovat siis ympyrä kaarella, ja keskellä olisi venäläislähteiden mukaan 92N6-tutkalla (МРЛС 92Н6Е ja МРЛС 92Н6Е) varustettu ajoneuvo ja muita tutkalaitteita, vaikka 92N6-tutka liittyy yleensä selkeämmin S-400 järjestelmään (tutkan koordinaattipiste on 64°38'47.2"N 39°49'48.6"E, 64.646444, 39.830167). Tietoa ei voi siis pitää varmennettuna ja olen hieman epäilevä. Tutkan vierellä on huonosti maastoutettu varasto.

Kuvassa 9 näkyvä valkokupuinen tutka on samanoloinen kuin kuvassa 4 esitetty ja sen koordinaatit ovat 64°37'45.7"N 39°50'26.2"E (64.629361, 39.840611). Tutka sijaitsee edellä mainittujen ohjuslaukaisupaikkojen puolivälissä noin 1,7 ja 2 kilomerin päässä ohjuslaukaisupaikoista.

Tapaus 3, maanalaiset ammusvarastot ja S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät Kaliningradin alueella

Kuvassa 10 on esitetty Kaliningradin alueella Tšerepanovossa (Черепаново, Калининградская область) sijaitsevat ammusvarastot (koordinaattipiste 54°45'29.0"N 20°07'35.0"E, 54.758056, 20.126389), joiden alaosat ovat maanalaisia. Venäläislähteiden mukaan varastoja hallinnoisi Itämeren laivaston 2575. ase- ja ampumatarvikevarikko (2574-я база вооружения и боеприпасов, в/ч 13068), mutta tuota en voinut varmistaa. Kuvassa 11 näkyy lähikuva rakenteilla olevasta varastosta. Varaston koko on etäisyystyökaluilla helposti selvitettävissä ja myös varaston betonirakenteet ovat tarkasti näkyvissä.

Kuvassa 12 on esitetty Kaliningradissa olevan 183. ohjusilmatorjuntarykmentin (183-й зенитный ракетный полк) S-300-ohjusten laukaisupaikka (koordinaattipiste 54°44'46"N 20°4'23"E, 54.746111, 20.073056).

Kuvista 12 ja 13 näkyy, kuinka järjestelmän kulkuneuvoille on rakennettu suojaavat maavallit. Paikalla on satelliittikuvan ottoajankohtana kuusi keltaisella nuolella osoitettua laukaisualustaa (yhteensä siis 24 ohjusta per laukaisukerta).

Ajoneuvojen renkaiden painaumista nurmipinnalla on pääteltävissä, mitkä laukaisupaikat ovat olleet aktiivisemmassa käytössä. Laukaisuyksikköjen koordinaatit ovat selvitettävissä sentilleen. S-300-ohjusten ”halkopinossa” on yhteensä 12 ohjusta rinnakkain, kokonaismäärä on siis todennäköisemmin 24. Tälläkin laukaisualueella on tutka, joka on todennäköisemmin 5N66-tutka (5N66).

Tapaus 4, Iskander-ohjusjärjestelmä Laukaassa Leningradin alueella

Toisin kuin esimerkiksi S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, Venäjä pyrkii pitämään hyökkäyksellisten ohjuksien sijainnit salassa. Tämä koskeen myös Iskander-ohjuksia (Комплекс 9К720 Искандер - SS-26 STONE), joita on sijoitettu Laukaaseen Leningradin alueella (Луга, Ленинградская область).

Iskander-ohjusten laukaisualustoja ei ole havaittavissa esimerkkisi tavanomaisista satelliittikuvista vastaavasti kuin S-300- ja S-400-järjestelmän ohjuksien laukaisualustoja, koska Iskander-ohjukset ovat alustalla avattavan metallikuomun alla. Ohjukset eivät siis näy kuin laukaisuvaiheessa, vaikka laukaisulavetti olisikin näkyvissä. Laukaisulavettia on vaikea erottaa tavanomaisesta kulkuneuvosta satelliittikuvatarkkuuksissa.

Laukaan Iskander-ohjuksia hallinnoi 26. ohjusprikaati (26-я ракетная бригада tai 26-я Неманской Краснознаменной ракетной бригады, в/ч 54006), jonka osoite ja kasarmisijainti on sinänsä helppo selvittää (koordinaattipiste 58°44'46"N 29°49'9"E, 58.746111, 29.819167). Iskander-ohjukset eivät kuitenkaan ole kasarmialueella. 26. ohjusprikaatilla on myös hyvin vähän alueita hallinnassaan Laukaan alueella, jossa muutoin sotilasyksikköjä ja sotilasalueita riittää.

Laukaassa toimii myös rykmentti, joka kouluttaa sotilaita tykistö- ja ohjusjoukkoihin (Полк обеспечения Военно Артиллерийской академии/Полк обеспечения aкадемии, в/ч 34035) ja joka toimii ns. Laukaa 8-alueella (Луга 8), kun 26. ohjusprikaati toimii Laukaa 3-alueella (Луга 3).

Iskander-kalusto on todennäköisesti sijoitettu 34035-sotilasyksikön hallinnassa oleviin varastoihin. Esimerkkisi kuvissa 14, 15 tai 16 näkyviin ammusvarastoihin (склад боеприпасов), jotka ovat uusia. Ammusvarastoihin venäjän kielen склад боеприпасов -termillä säilötään myös ohjuksia. Kuvassa 14 oleva rakennelma on myös sinänsä mielenkiintoinen, muttei todennäköisesti liity Iskander-ohjaksiin. Laukaassa ohjuslaukaisuun sopivia kenttiä riittää.

Iskander-ohjusjärjestelmien tarkan varastosijainnin selvittäminen edellyttäisi reaaliaikaista tietoa ajalta, jolloin järjestelmiä siirretään esim. harjoituksien yhteydessä. Tällainen ajankohta oli muun muassa viimesyksyisessä Zapad-harjoituksessa.

Nato-mailla Iskander-ohjusten varastointisijainnit ovat satavarmasti tiedossa satelliittiseurannan kautta, toivottavasti myös Suomella. Venäjä on lisännyt itse ohjusten tuotantoa ja varmasti niitä riittää Laukaassakin, mutta sen sijaan itse ohjausjärjestelmien tuotannossa Venäjä on suunnitelmistaan jäljessä.

Tapaus 5, S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Stugi Krasnyjessä Leningradin alueella

Kuvassa 17 on esitetty Leningradin alueella Stugi Krasnyjessä olevan 1544. ohjusilmatorjuntarykmentin (1544-й зенитный ракетный полк, в/ч 55584) tukikohta ja S-300-ohjusten laukaisupaikka (koordinaattipiste 58°12'24"N 29°3'55"E, 58.206667, 29.065278). Laukaisupaikka on noin 250-260 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 310 kilometrin päässä Helsingistä. Pisin 400 kilometrin ohjuskantama yltää aina Mikkeliin saakka, joten Suomen hävittäjät Suomen puolella ovat osittain juuri ja juuri myös tämän S-300-ilmatorjuntaohjuslaukaisupaikan kantaman sisällä.

Kuvassa 17 on näkyvissä tukikohta kokonaisuudessaan ja punaisella nuolella on osoitettu ns. N6-sarjan kolme tutkaa (5N66/5N66M/76N6/76N6E/40V6M/MD), joita on vaikea satelliittikuvasta tarkemmin tunnistaa. Kaksi näistä kolmesta tutkasta näkyy paremmin kuvassa 18. S-300-järjestelmien laukaisupaikoilla on yleensä etenkin 5N66-tutkia, joilta tutkat näyttävät satelliittikuvien perusteella olevan ja joita Venäjällä on runsaasti.

Kuvassa 18 on nähtävissä tukikohdan ja laukaisupaikan massiivinen ohjusvarustus. Alueella yhteensä 14 harmain ohjuksin varustettua laukaisualustaa. ”Halkopinossa” näyttäsi olevan noin 35 ohjusnippua, mikä tarkoittaisi lähes 150 ohjusta. Alueella on myös muita kulkuneuvoja, jotka viittaavat ohjuslavetteihin, mutta niistä ei saa tarkemmin selvää.

Tapaus 6, S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Karjalankannaksella Leningradin alueella

Kuvissa 19 ja 20 on esitetty Karjalankannaksella Zelenogorskissa (Зеленогорск) ja Reshetnikovossa (Решетниково) toimivan 1488. (Punaisen lipun) ohjusilmatorjuntarykmentin (1488-й зенитный ракетный (Краснознамённый) полк, в/ч 03216) S-300- ja/tai S-400-ohjusten laukaisupaikka, joka on suomalaiselta nimeltään Kivennapa (Первомайское). Laukaisupaikan koordinaattipiste on 60°16'45"N 29°43'40"E, 60.279167, 29.727778. Venäjän aseet -sivuston (Оружие России) mukaan 1488. ohjusilmatorjuntarykmentti olisi saanut käyttöönsä S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän jo vuoden 2016 puolella (Оружие России 11.12.2016). Paikasta on vain noin 100 kilometriä Suomen rajalle ja noin 260 kilometriä Helsinkiin. Äärimmäinen 400 kilometrin ohjuskantama yltäisi Satakunnan ja Karjalan lennoston lentokentille, jotka ovat 300 ja 350 kilometrin päässä.

Tuostakaan Suomen rajassa lähes kiinni olevasta S-400-ohjusten laukaisupaikasta ei ole Suomessa puhuttu sanallakaan mitään, vaikka täällä kovastikin kauhistellaan muualla Venäjällä olevia S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä.

Karjalankannaksella noin 130 kilometrin päässä Suomen rajasta on myös massiivinen ns. ennakkovaroitustutka-asema (”early-varning radar station”). Kyseisen varsin näyttävän tutka-aseman koordinaattipiste on 60°16'28"N 30°32'43"E, 60.274444, 30.545278. Tutka-asema on esitetty kuvassa 21.

Epäillään, että jos Suomi liittyisi Natoon, niin Venäjä lisäisi jäsenyyden vuoksi sotilaallista varusteluaan itärajan takana. Tuskinpa suuresti. Venäjä on jo tehnyt keskeiset varustelutoimet huomioiden, että Suomi on sotilaallisessa mielessä länsiliittolainen ja Naton jäsenmaa. Venäjä käytännössä siis jo laskee Suomen sotilaallisesti Nato-maaksi. Venäjällä riittää aseita jo nyt riittämiin lähialueillamme, ei sinne paljon enää tarvitse lisätä eikä sinne myöskään sovi.

                                                                                        ****

Jos haluaa käydä kurkkaamassa tässä kirjoituksessa koordinaatein esitettyjen karttapisteiden satelliittikuvia, voi käyttää esim. Google Mapsia (Google Maps) ja Jandeksia (Yandex).

Google Mapsissa käy hakusanaksi molemmat koordinaattitiedot (esim. 60°16'28"N 30°32'43"E tai 60.274444, 30.545278), sen sijaan Jandeksissa hakusanaksi käy vain jälkimmäinen koordinaattitieto (esim. 60.274444, 30.545278). Venäläisen Janteksin (Яндекс) kartat ovat monin paikoin tarkemmat.

]]>
13 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251205-myos-venajan-strategiset-sotilaskohteet-on-helppo-selvittaa-tarkasti#comments Ilmapuolustus Ohjuspuolustus Suomen Nato-jäsenyys Turpo Venäjän uhka Wed, 21 Feb 2018 08:08:03 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251205-myos-venajan-strategiset-sotilaskohteet-on-helppo-selvittaa-tarkasti
Nato-jäsenyyden vankka kannattaja joutui Puolustusvoimien ”kuulusteluun” http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250955-nato-jasenyyden-vankka-kannattaja-joutui-puolustusvoimien-kuulusteluun <p>Puolustusvoimien tiedustelu-upseeri soitti minulle eilen ja vaati pikaista tapaamista. Kysymys oli turvallisuuspoliittisista blogikirjoituksistani täällä Uuden Suomen blogisivuilla. Arvasin pikaisen tapaamistarpeen perutella, ettei tällä kertaa sinänsä oltu kiinnostuneita blogikirjoitusten sisällöistä, kuten vaikkapa Suomen Nato-jäsenyydestä tai Suomen kyvykkyydestä torjua Iskander-ohjuksia.</p><p>Olin tänään Pääesikunnassa Puolustusvoimien &quot;kuulemisessa&quot; noiden blogikirjoituksieni vuoksi. Tiedustelu-upseeri käytti sanaa &rdquo;kuuleminen&rdquo;, mutta minä luonnehtisin tilaisuutta kuulusteluksi. Sain käsityksen tilaisuuden perusteista, että joku oli polttanut Puolustusvoimissa päreensä blogikirjoituksistani ja esittänyt kysymyksen &quot;<em>mikäs mies tämä oikein on</em>&quot;. Kirjoitus, johon tiedustelu-upseeri oli tutustunut ja joka ilmeisesti oli ollut erityinen päreenpolttaja, oli kirjoitukseni otsikolla &rdquo;<em>Suomen avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Venäjälle</em>&rdquo;, joka löytyy <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247395-suomen-avoin-tieto-puolustusinfrastruktuurista-tekee-tyon-helpoksi-venajalle"><u>täältä</u></a>.</p><p>Ei ole&nbsp;helppoa olla Suomessa Nato-jäsenyyden kannattaja ja kirjoittaa blogia asiasta. Olen tosin joissakin kirjoituksissa arvioinut kriittisesti Puolustusvoimia esimerkiksi ohjuspuolustuskyvystämme, Puolustusvoimien perustamasta Venäjä-ryhmästä ja myös monesta muusta asiasta. Monessa blogissa on myös arvostelevia ajatuksia.</p><p>Tuo &rdquo;kuuleminen&rdquo; kesti noin tunnin. Osaan hieman venäjän kieltä ja minulla on passissani Venäjän viisumi. Passin Venäjä-viisumista ja leimoista alkoi tiedustelu-upseerin varsinainen ilotulitus. Kuinka hyvin puhut venäjää? Milloin kävit viimeksi Venäjällä? Kuinka monta kertaa käyt vuodessa? Milloin menet seuraavan kerran? Tapaatko venäläisiä? Onko sinulla perheenjäseniä Venäjällä? Miksi käyt Venäjällä?</p><p>Ei, ei ole sukulaisia Venäjällä eikä taitaisi Putinkaan pitää kirjoituksistani, jos lukisi. Jos lukisi, tuskin saisin enää viisumia Venäjälle.</p><p>Venäjän kielen taito - vaikka ei olisi vahvakaan - taitaa olla väärä taito Suomessa, jos Puolustusvoimat saa päättää. Me hieman venäjää osaavat ja Venäjän viisumin omaavat taidamme olla alhaisinta paarialuokkaa kaksoiskansaisten kanssa. Myös niiden kaksoiskansaisten kanssa, joilla toinen kansalaisuus on EU-maassa tai Pohjois-Amerikassa.</p><p>Tiedustelu-upseeri oli kiinnostanut myös, tapaanko Suomessa politiikkoja saanko heiltä tietoja kirjoituksiini. &rdquo;<em>En, kaikki on netistä ja/tai julkisista asiakirjoista.</em>&rdquo;, vastasin. Myönsin tosin, että kerran olen käynyt eduskunnassa kutsusta.</p><p>Kysyttiin myös, tapaanko blogikirjoituksen johdosta muita, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä blogikirjoitusten kautta ja käsittelemmekö asiaa jossakin yhteistilaisuuteen kokoontumalla. Tuli mieleen, että helvetti, onko nyt presidentinvaalien jälkeen Nato-jäsenyyden kannatus rikollista Suomessa. Sanoin, että ainoa paikka käydä mielipiteenvaihtoa on kommentointi minun blogikirjoituksissa, joissa kaikki kannanotot ovat julkisia.</p><p>Joten varokaa kaikki blogini kommentoijat, Puolustusvoimat voivat lukea niitä ja tehdä omia johtopäätöksiään.</p><p>Myös muista yhteyksistä tiedusteltiin. Kysyttiin yhteyksistä eri länsimaihin melko tiukkaan sävyyn. Etenkin yhteyksistä Ruotsiin alkoi seuraava pommitus, kun mainitsin, että olen pyytänyt Ruotsin puolustusministeriöstä julkisia asiakirjoja, joita olen julkaissut myös blogeissani. Keskustelussa oli Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattisin kirje Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistille, jonka julkaisin blogissani (kirjoitus otsikolla &rdquo;<em>Yhdysvaltain ukaasikirje Ruotsin puolustusministerille 29.8.2017</em>&rdquo;, &nbsp;<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243599-yhdysvaltain-ukaasikirje-ruotsin-puolustusministerille-2982017"><u>US-blogi 29.8.2017</u></a>). Asiakirja on siis täysin julkinen eikä minulla ole kuin julkisia asiakirjoja. Myönsin myös, että viimeisen kirjoituksen laadinnan yhteydessä olin ollut yhteydessä hollantilaisiin tiedotusvirkamiehiin. Kirjoitus käsitteli EU-puolustuksen <em>Military Mobility</em> -hanketta Hollannin johtamana.</p><p>Seuraavaksi tiedustelu-upseerin kohteeksi joutui Ajatuspaja Libera, kun mainitsin että siellä on julkaistu juuri blogikirjoitukseni &rdquo;<em>Suomen turvallisuuspolitiikka: 100 vuotta kahden vaiheilla</em>&rdquo; -kirjoitussarjassa. Kirjoitukseni oli otsikolla &rdquo;<em>Julkinen valinta &ndash; suomalaisen päätöksenteon ongelmat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa</em>.&rdquo; Kirjoitussarjan kirjoittajat olivat minun lisäkseni Jorge Benitez,&nbsp;Toomas Ilves,&nbsp;Pauli Järvenpää, Elina Lepomäki, Alpo Rusi, Kristi Raik sekä Anke Schmidt-Felzmann. Nuo hyvät ulko- ja turvallisuuspoliittiset kirjoitukset löytyvät <a href="http://www.libera.fi/julkaisut/raportit/suomen-turvallisuuspolitiikka-100-vuotta-kahden-vaiheilla/"><u>täältä</u></a>.</p><p>Jouduin tiukoille selvittääkseni, mikä on ajatuspaja Libera. Ei riittänyt, että hallituksessa on mukana mm. pankkiiri Björn Wahlroos ja kansanedustaja Elina Lepomäki ja että yksi turvallisuuspoliittinen kirjoittaja oli Viron entinen presidentti Toomas Ilves. Pauli Järvenpää oli puolustusministeriön entisenä ylijohtajana ja puolustuspoliittisen osaston päällikkönä sentään tiedustelu-upseerille tuttu. Hänestä ei esitetty jatkokysymyksiä.</p><p>Koomista oli, että tiedustelu-upseeri teki muistiinpanoja FIIA-muistioon (FIIA on eduskunnan alainen Suomen ulkopoliittinen instituutti, <a href="https://www.fiia.fi/"><u>UPI</u></a>), mutta hän ei tunnistanut UPIN virolaistaustaista tutkijaa Kirsti Raikia, jonka mainitsin yhdeksi kirjoittajaksi hälventääkseni epäilyä Liberasta. 1.2.2018 Raik siirtyi johtajaksi Viron ulkopoliittiseen instituuttiin.</p><p>Voin vain kuvitella sitä henkistä kärsimystä, johon Alpo Rusi on joutunut, kun Suojelupoliisi epäili häntä aikanaan perusteetta heppoisesti vakoilusta. Tämänpäiväinen kokemukseni käänsi myös ajatuksiani tiedustelulain muutoksesta, jonka vankka kannattaja olen aikaisemmin ollut. Mitä, jos tiedustelulaki mahdollistaa kaiken maailman sekopäiden toiminnan tavanomaista kansalaistoimintaa tai vaikkapa blogikirjoittamista uhkaavasti?</p><p>Ei ole tosiaankaan helppo olla Nato-jäsenyyden kannattaja Suomessa. No, ei sentään vielä laitettu vankilaan. Saa nähdä, mitä tapahtuu seuraavalla Venäjän matkalla, jonka ajankohtaa tiedusteltiin uuterasti. Saapa nähdä, selviääkö siitä pelkällä tullin matkalaukkupenkomisella.</p><p>Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kirjoitteluni kuitenkin aina jatkuu, sitä ei kukaan estä. Ei kukaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puolustusvoimien tiedustelu-upseeri soitti minulle eilen ja vaati pikaista tapaamista. Kysymys oli turvallisuuspoliittisista blogikirjoituksistani täällä Uuden Suomen blogisivuilla. Arvasin pikaisen tapaamistarpeen perutella, ettei tällä kertaa sinänsä oltu kiinnostuneita blogikirjoitusten sisällöistä, kuten vaikkapa Suomen Nato-jäsenyydestä tai Suomen kyvykkyydestä torjua Iskander-ohjuksia.

Olin tänään Pääesikunnassa Puolustusvoimien "kuulemisessa" noiden blogikirjoituksieni vuoksi. Tiedustelu-upseeri käytti sanaa ”kuuleminen”, mutta minä luonnehtisin tilaisuutta kuulusteluksi. Sain käsityksen tilaisuuden perusteista, että joku oli polttanut Puolustusvoimissa päreensä blogikirjoituksistani ja esittänyt kysymyksen "mikäs mies tämä oikein on". Kirjoitus, johon tiedustelu-upseeri oli tutustunut ja joka ilmeisesti oli ollut erityinen päreenpolttaja, oli kirjoitukseni otsikolla ”Suomen avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Venäjälle”, joka löytyy täältä.

Ei ole helppoa olla Suomessa Nato-jäsenyyden kannattaja ja kirjoittaa blogia asiasta. Olen tosin joissakin kirjoituksissa arvioinut kriittisesti Puolustusvoimia esimerkiksi ohjuspuolustuskyvystämme, Puolustusvoimien perustamasta Venäjä-ryhmästä ja myös monesta muusta asiasta. Monessa blogissa on myös arvostelevia ajatuksia.

Tuo ”kuuleminen” kesti noin tunnin. Osaan hieman venäjän kieltä ja minulla on passissani Venäjän viisumi. Passin Venäjä-viisumista ja leimoista alkoi tiedustelu-upseerin varsinainen ilotulitus. Kuinka hyvin puhut venäjää? Milloin kävit viimeksi Venäjällä? Kuinka monta kertaa käyt vuodessa? Milloin menet seuraavan kerran? Tapaatko venäläisiä? Onko sinulla perheenjäseniä Venäjällä? Miksi käyt Venäjällä?

Ei, ei ole sukulaisia Venäjällä eikä taitaisi Putinkaan pitää kirjoituksistani, jos lukisi. Jos lukisi, tuskin saisin enää viisumia Venäjälle.

Venäjän kielen taito - vaikka ei olisi vahvakaan - taitaa olla väärä taito Suomessa, jos Puolustusvoimat saa päättää. Me hieman venäjää osaavat ja Venäjän viisumin omaavat taidamme olla alhaisinta paarialuokkaa kaksoiskansaisten kanssa. Myös niiden kaksoiskansaisten kanssa, joilla toinen kansalaisuus on EU-maassa tai Pohjois-Amerikassa.

Tiedustelu-upseeri oli kiinnostanut myös, tapaanko Suomessa politiikkoja saanko heiltä tietoja kirjoituksiini. ”En, kaikki on netistä ja/tai julkisista asiakirjoista.”, vastasin. Myönsin tosin, että kerran olen käynyt eduskunnassa kutsusta.

Kysyttiin myös, tapaanko blogikirjoituksen johdosta muita, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä blogikirjoitusten kautta ja käsittelemmekö asiaa jossakin yhteistilaisuuteen kokoontumalla. Tuli mieleen, että helvetti, onko nyt presidentinvaalien jälkeen Nato-jäsenyyden kannatus rikollista Suomessa. Sanoin, että ainoa paikka käydä mielipiteenvaihtoa on kommentointi minun blogikirjoituksissa, joissa kaikki kannanotot ovat julkisia.

Joten varokaa kaikki blogini kommentoijat, Puolustusvoimat voivat lukea niitä ja tehdä omia johtopäätöksiään.

Myös muista yhteyksistä tiedusteltiin. Kysyttiin yhteyksistä eri länsimaihin melko tiukkaan sävyyn. Etenkin yhteyksistä Ruotsiin alkoi seuraava pommitus, kun mainitsin, että olen pyytänyt Ruotsin puolustusministeriöstä julkisia asiakirjoja, joita olen julkaissut myös blogeissani. Keskustelussa oli Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattisin kirje Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistille, jonka julkaisin blogissani (kirjoitus otsikolla ”Yhdysvaltain ukaasikirje Ruotsin puolustusministerille 29.8.2017”,  US-blogi 29.8.2017). Asiakirja on siis täysin julkinen eikä minulla ole kuin julkisia asiakirjoja. Myönsin myös, että viimeisen kirjoituksen laadinnan yhteydessä olin ollut yhteydessä hollantilaisiin tiedotusvirkamiehiin. Kirjoitus käsitteli EU-puolustuksen Military Mobility -hanketta Hollannin johtamana.

Seuraavaksi tiedustelu-upseerin kohteeksi joutui Ajatuspaja Libera, kun mainitsin että siellä on julkaistu juuri blogikirjoitukseni ”Suomen turvallisuuspolitiikka: 100 vuotta kahden vaiheilla” -kirjoitussarjassa. Kirjoitukseni oli otsikolla ”Julkinen valinta – suomalaisen päätöksenteon ongelmat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.” Kirjoitussarjan kirjoittajat olivat minun lisäkseni Jorge Benitez, Toomas Ilves, Pauli Järvenpää, Elina Lepomäki, Alpo Rusi, Kristi Raik sekä Anke Schmidt-Felzmann. Nuo hyvät ulko- ja turvallisuuspoliittiset kirjoitukset löytyvät täältä.

Jouduin tiukoille selvittääkseni, mikä on ajatuspaja Libera. Ei riittänyt, että hallituksessa on mukana mm. pankkiiri Björn Wahlroos ja kansanedustaja Elina Lepomäki ja että yksi turvallisuuspoliittinen kirjoittaja oli Viron entinen presidentti Toomas Ilves. Pauli Järvenpää oli puolustusministeriön entisenä ylijohtajana ja puolustuspoliittisen osaston päällikkönä sentään tiedustelu-upseerille tuttu. Hänestä ei esitetty jatkokysymyksiä.

Koomista oli, että tiedustelu-upseeri teki muistiinpanoja FIIA-muistioon (FIIA on eduskunnan alainen Suomen ulkopoliittinen instituutti, UPI), mutta hän ei tunnistanut UPIN virolaistaustaista tutkijaa Kirsti Raikia, jonka mainitsin yhdeksi kirjoittajaksi hälventääkseni epäilyä Liberasta. 1.2.2018 Raik siirtyi johtajaksi Viron ulkopoliittiseen instituuttiin.

Voin vain kuvitella sitä henkistä kärsimystä, johon Alpo Rusi on joutunut, kun Suojelupoliisi epäili häntä aikanaan perusteetta heppoisesti vakoilusta. Tämänpäiväinen kokemukseni käänsi myös ajatuksiani tiedustelulain muutoksesta, jonka vankka kannattaja olen aikaisemmin ollut. Mitä, jos tiedustelulaki mahdollistaa kaiken maailman sekopäiden toiminnan tavanomaista kansalaistoimintaa tai vaikkapa blogikirjoittamista uhkaavasti?

Ei ole tosiaankaan helppo olla Nato-jäsenyyden kannattaja Suomessa. No, ei sentään vielä laitettu vankilaan. Saa nähdä, mitä tapahtuu seuraavalla Venäjän matkalla, jonka ajankohtaa tiedusteltiin uuterasti. Saapa nähdä, selviääkö siitä pelkällä tullin matkalaukkupenkomisella.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kirjoitteluni kuitenkin aina jatkuu, sitä ei kukaan estä. Ei kukaan.

]]>
72 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250955-nato-jasenyyden-vankka-kannattaja-joutui-puolustusvoimien-kuulusteluun#comments Nato Puolustusvoimat Suomen Nato-jäsenyys Turvallisuuslaki Venäjän uhka Suomelle Wed, 14 Feb 2018 19:41:04 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250955-nato-jasenyyden-vankka-kannattaja-joutui-puolustusvoimien-kuulusteluun
Suomen NATO-jäsenyys ei ole meidän käsissämme - vaan Putinin taskussa http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249963-suomen-nato-jasenyys-ei-ole-meidan-kasissamme-vaan-putinin-taskussa <p>Aikamme suuriin myytteihin kuulu kysymys Suomen NATO-jäsenyydestä, ja tähän asiaan liittyvä luistelu ja väistely.</p> <p>Suomi on havainnut oivaksi menettelyksi sanoa; emme hae NATO-jäsenyyttä nyt, mutta muuttuvissaolosuhteissa voimme harkita asiaa toisin, ja hakea.</p> <p>Muuttuvia olosuhteita on tietysti monia, kuten sota tai sodan uhka.</p> <p>Sitten on sanottu, että kun Ruotsi hakee, niin Suomen on pakko hakea, ei voi jäädä välitilaan.</p> <p>Tässä lähdetään ajatuksesta, että Ruotsi ja Suomi ovat jäseniä, joille NATO levittää punaisen maton.</p> <p>Mutta jäseneksi pääsy ei ole läpihuutojuttu.</p> <p>Ystävämme Jens Stoltenberg on vuosia yrittänyt viestiä tästä, mutta se sana ei mene läpi.</p> <p>Kehittynyt kumppanuus on tässä asetelmassa se maximi mihin voidaan edetä, ja edettyhän onkin maximin puitteissa.</p> <p>On puhuttu ettei Vakuutusyhtiö-NATO ota palovakuutuksia vastaan silloin kun metsä ympärillä jo palaa.</p> <p>On toinenkin mutta.</p> <p>NATO ottaa jäseniä vain yhteisymmärryksen oloissa, yhdenkin jäsenen veto torppaa hankkeen. (MAP/Naton laajentuminen).</p> <p>Kyseessä on viimekädessä poliittinen ratkaisu, joka on hyväksyttävä kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa.</p> <p>Turkin suhteet Venäjään ovat lämpimämmät - ja intressi-intensiivisemmät - kuin sen suhteet NATO-liittolaisiin.</p> <p>Shakin suurmestari Putinin yksi pointti Turkki-suhteissa on ollut Suomen NATO-kortti.</p> <p>Eihän tämä tullut yllätyksenä, eihän?</p> <p>Hän teki taikatempun Turkissa. Ei siitä ole kuin kolme vuotta kun Turkki ampui alas venäläisen hävittäjön Syyrian ja Turkin rajalla. Nyt Venäjän- Turkin akseli dominoi alueella.</p> <p>Havaittiinko meillä tähän kuvionmuodostukseen sisältyvä, meitä olennaisesti koskeva liikku?</p> <p>Ei havaittu, ei siitä ainakaan liiemmälti puhuta, eikä uskota.</p> <p>Ei kyse olekaan uskosta, vaan politiikasta, ja se on nopea liikkeissään.</p> <p>Ruotsi voi hyvinkin hakea jäsenyyttä, jos se saa vihreää valoa päämajasta, ja päästä NATOn jäseneksi, mutta Suomi ei pääse, eikä se siksi voi edes hakea.</p> <p>NATO tietää, eikä ota vastaan hakemustamme.</p> <p>Moskova tietää, siksi pokeri.</p> <p>Helsinki ei tiedä, siksi vellinki.</p> <p>Olisi olennaista tietää, mutta kertoahan tällaista ei kansalle voi, eivöt ne kestäisi.</p> <p>Mutta historiallinen huomio: Ne tekivät sen meille taas. Päättivät päidenme yli.</p> <p>Nyt eivöt asialla olleet Berliini ja Moskova.</p> <p>Nyt pelin pelasivat Ankara ja Moskova.</p> <p>&quot;On se yhtä saatanaa olla pieni maa&quot;.</p> <p>​...ja vähö tyhmä.</p> <p>Silloin kovin paljon jää hyvän onnen varaan, niin kuin aina ennenkin...</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aikamme suuriin myytteihin kuulu kysymys Suomen NATO-jäsenyydestä, ja tähän asiaan liittyvä luistelu ja väistely.

Suomi on havainnut oivaksi menettelyksi sanoa; emme hae NATO-jäsenyyttä nyt, mutta muuttuvissaolosuhteissa voimme harkita asiaa toisin, ja hakea.

Muuttuvia olosuhteita on tietysti monia, kuten sota tai sodan uhka.

Sitten on sanottu, että kun Ruotsi hakee, niin Suomen on pakko hakea, ei voi jäädä välitilaan.

Tässä lähdetään ajatuksesta, että Ruotsi ja Suomi ovat jäseniä, joille NATO levittää punaisen maton.

Mutta jäseneksi pääsy ei ole läpihuutojuttu.

Ystävämme Jens Stoltenberg on vuosia yrittänyt viestiä tästä, mutta se sana ei mene läpi.

Kehittynyt kumppanuus on tässä asetelmassa se maximi mihin voidaan edetä, ja edettyhän onkin maximin puitteissa.

On puhuttu ettei Vakuutusyhtiö-NATO ota palovakuutuksia vastaan silloin kun metsä ympärillä jo palaa.

On toinenkin mutta.

NATO ottaa jäseniä vain yhteisymmärryksen oloissa, yhdenkin jäsenen veto torppaa hankkeen. (MAP/Naton laajentuminen).

Kyseessä on viimekädessä poliittinen ratkaisu, joka on hyväksyttävä kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa.

Turkin suhteet Venäjään ovat lämpimämmät - ja intressi-intensiivisemmät - kuin sen suhteet NATO-liittolaisiin.

Shakin suurmestari Putinin yksi pointti Turkki-suhteissa on ollut Suomen NATO-kortti.

Eihän tämä tullut yllätyksenä, eihän?

Hän teki taikatempun Turkissa. Ei siitä ole kuin kolme vuotta kun Turkki ampui alas venäläisen hävittäjön Syyrian ja Turkin rajalla. Nyt Venäjän- Turkin akseli dominoi alueella.

Havaittiinko meillä tähän kuvionmuodostukseen sisältyvä, meitä olennaisesti koskeva liikku?

Ei havaittu, ei siitä ainakaan liiemmälti puhuta, eikä uskota.

Ei kyse olekaan uskosta, vaan politiikasta, ja se on nopea liikkeissään.

Ruotsi voi hyvinkin hakea jäsenyyttä, jos se saa vihreää valoa päämajasta, ja päästä NATOn jäseneksi, mutta Suomi ei pääse, eikä se siksi voi edes hakea.

NATO tietää, eikä ota vastaan hakemustamme.

Moskova tietää, siksi pokeri.

Helsinki ei tiedä, siksi vellinki.

Olisi olennaista tietää, mutta kertoahan tällaista ei kansalle voi, eivöt ne kestäisi.

Mutta historiallinen huomio: Ne tekivät sen meille taas. Päättivät päidenme yli.

Nyt eivöt asialla olleet Berliini ja Moskova.

Nyt pelin pelasivat Ankara ja Moskova.

"On se yhtä saatanaa olla pieni maa".

​...ja vähö tyhmä.

Silloin kovin paljon jää hyvän onnen varaan, niin kuin aina ennenkin...

 

]]>
21 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249963-suomen-nato-jasenyys-ei-ole-meidan-kasissamme-vaan-putinin-taskussa#comments MAP Nato Suomen Nato-jäsenyys Vladimir Putin Sun, 28 Jan 2018 08:40:41 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249963-suomen-nato-jasenyys-ei-ole-meidan-kasissamme-vaan-putinin-taskussa
Natokeskustelun tylsimmät kliseet http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249148-natokeskustelun-tylsimmat-kliseet <p>Presidentinvaalien yksi tärkeimmistä ulkopoliittisista kysymyksistä on suhtautuminen sotilaalliseen liittoutumiseen. On hyvä, että ainakin jotkut ehdokkaat ilmaisevat kantansa Natoon ja/tai Euroopan mahdolliseen muuntautumiseen sotilasliitoksi riittävän selkeästi. Äänestäjiä ei pitäisi tässä asiassa aliarvioida.</p><p>Sanomattakin on selvää, että ehdokas Pekka Haaviston demokratianvastainen näkemys kansanäänestyksen vaarallisuudesta on pohjanoteeraus, ja ehdokas Sauli Niinistön ajaminen kaksilla rattailla Nato-asiassa on vähintään yhtä arveluttavaa.</p><p>Vaikka avointa keskustelua tarvitaan viimeistään nyt, kaikki keskustelu ei silti ole välttämättä hedelmällistä. Erityisesti turhauttaa sumeahkojen kliseiden toistelu.</p><p>Tässä lista omaan korvaani kaikkein ikävystyttävimmistä ja mitäänsanomattomimmista kliseistä.</p><p>1. &quot;<em>Natossa olisimme turvassa, koska yhtäkään Naton jäsenmaata vastaan ei ole ikinä hyökätty</em>.&quot;</p><p>- Eikö? Ja vaikka ei olisikaan, niin tuo ei ole mikään argumentti, etenkään, kun Nato ei ole ollut olemassa vuosituhansia, ja kerta se on aina ensimmäinenkin.</p><p>2. &quot;<em>Jos Venäjä hyökkää Suomeen, niin ilman Naton jäsenyyttä emme saa apua</em>.&quot;</p><p>- Tässä unohdetaan kokonaan, että kyse ei ole pelkästään Venäjästä ja Suomesta, vaan sotilasliiton jäsenenä olisimme automaattisesti osa suurta globaalia konfliktia, puhkesipa se missä päin maailmaa tahansa. Vaikka hoitaisimme hyvin kahdenväliset suhteemme itänaapuriin, joutuisimme naapurin kanssa vihollisblokkeihin, vaikka suursota syttyisi aivan muualla. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että Suomi on vain &quot;saamapuolella&quot;.&nbsp;</p><p>3. &quot;<em>Venäjä on niin arvaamaton</em>.&quot;</p><p>- Venäjä ei ole arvaamaton. Ei hyvässä eikä varsinkaan pahassa. Venäjää ei mikään niin provosoisi kuin se, että Nato kurkottaa sen länsirajalle, ja sitä rajaahan Suomella ja Venäjällä on 1300 km. Haluammeko sen todella vihollisblokkien väliseksi rajaksi?</p><p>4. &quot;<em>Jos Ruotsi liittyy Natoon, silloin Suomenkin on liityttävä&quot;</em></p><p>&nbsp;- Mistä lähtien Suomi on antanut kohtalonsa Ruotsin päätettäväksi? Eikö se olekaan niin, että teemme päätöksemme ihan itse rajanaapurien painostuksesta välittämättä?</p><p>5. &quot;<em>Suomi kuuluu länteen</em>.&quot;</p><p>- Tämä on eräänlainen kehäpäätelmä, jossa Nato edustaa länttä, ja koska Suomi jo kuuluu länteen, sen on kuuluttava siihen jotenkin &quot;täydemmin&quot;. Mutta mikä on tuo myyttinen &quot;länsi&quot;, ja onko aivan kaikki mitä &quot;länteen&quot; kuuluu, ehdottomasti kannatettavaa, ja millä perusteella? &nbsp;Lisäksi tämä argumentti vetoaa äärimmäisen naiiviin mustavalkoasetelmaan, jossa on vain kaksi vaihtoehtoa, joista toinen edustaa yksiselitteisen hyvää ja toinen pahaa. Tällainen argumentti ei ilman tarkempia määritelmiä ole oikeastaan argumentti lainkaan, vaan pikemminkin oire jonkinlaisesta&nbsp; persoonallisuushäiriöstä.</p><p>Yllä olevasta tietenkin huomaa, että vastustan sotilaallista liittoutumista, oli sitten kyse Natosta tai Euroopan hivuttamisesta sotilasliitoksi. Silti arvostan myös niitä, jotka tuovat rehellisesti julki myönteisen Natokantansa, kunhan he vain kykenisivät sen kunnolla perustelemaan. Toistaiseksi olemme kuulleet siltä suunnalta enimmäkseen kliseitä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentinvaalien yksi tärkeimmistä ulkopoliittisista kysymyksistä on suhtautuminen sotilaalliseen liittoutumiseen. On hyvä, että ainakin jotkut ehdokkaat ilmaisevat kantansa Natoon ja/tai Euroopan mahdolliseen muuntautumiseen sotilasliitoksi riittävän selkeästi. Äänestäjiä ei pitäisi tässä asiassa aliarvioida.

Sanomattakin on selvää, että ehdokas Pekka Haaviston demokratianvastainen näkemys kansanäänestyksen vaarallisuudesta on pohjanoteeraus, ja ehdokas Sauli Niinistön ajaminen kaksilla rattailla Nato-asiassa on vähintään yhtä arveluttavaa.

Vaikka avointa keskustelua tarvitaan viimeistään nyt, kaikki keskustelu ei silti ole välttämättä hedelmällistä. Erityisesti turhauttaa sumeahkojen kliseiden toistelu.

Tässä lista omaan korvaani kaikkein ikävystyttävimmistä ja mitäänsanomattomimmista kliseistä.

1. "Natossa olisimme turvassa, koska yhtäkään Naton jäsenmaata vastaan ei ole ikinä hyökätty."

- Eikö? Ja vaikka ei olisikaan, niin tuo ei ole mikään argumentti, etenkään, kun Nato ei ole ollut olemassa vuosituhansia, ja kerta se on aina ensimmäinenkin.

2. "Jos Venäjä hyökkää Suomeen, niin ilman Naton jäsenyyttä emme saa apua."

- Tässä unohdetaan kokonaan, että kyse ei ole pelkästään Venäjästä ja Suomesta, vaan sotilasliiton jäsenenä olisimme automaattisesti osa suurta globaalia konfliktia, puhkesipa se missä päin maailmaa tahansa. Vaikka hoitaisimme hyvin kahdenväliset suhteemme itänaapuriin, joutuisimme naapurin kanssa vihollisblokkeihin, vaikka suursota syttyisi aivan muualla. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että Suomi on vain "saamapuolella". 

3. "Venäjä on niin arvaamaton."

- Venäjä ei ole arvaamaton. Ei hyvässä eikä varsinkaan pahassa. Venäjää ei mikään niin provosoisi kuin se, että Nato kurkottaa sen länsirajalle, ja sitä rajaahan Suomella ja Venäjällä on 1300 km. Haluammeko sen todella vihollisblokkien väliseksi rajaksi?

4. "Jos Ruotsi liittyy Natoon, silloin Suomenkin on liityttävä"

 - Mistä lähtien Suomi on antanut kohtalonsa Ruotsin päätettäväksi? Eikö se olekaan niin, että teemme päätöksemme ihan itse rajanaapurien painostuksesta välittämättä?

5. "Suomi kuuluu länteen."

- Tämä on eräänlainen kehäpäätelmä, jossa Nato edustaa länttä, ja koska Suomi jo kuuluu länteen, sen on kuuluttava siihen jotenkin "täydemmin". Mutta mikä on tuo myyttinen "länsi", ja onko aivan kaikki mitä "länteen" kuuluu, ehdottomasti kannatettavaa, ja millä perusteella?  Lisäksi tämä argumentti vetoaa äärimmäisen naiiviin mustavalkoasetelmaan, jossa on vain kaksi vaihtoehtoa, joista toinen edustaa yksiselitteisen hyvää ja toinen pahaa. Tällainen argumentti ei ilman tarkempia määritelmiä ole oikeastaan argumentti lainkaan, vaan pikemminkin oire jonkinlaisesta  persoonallisuushäiriöstä.

Yllä olevasta tietenkin huomaa, että vastustan sotilaallista liittoutumista, oli sitten kyse Natosta tai Euroopan hivuttamisesta sotilasliitoksi. Silti arvostan myös niitä, jotka tuovat rehellisesti julki myönteisen Natokantansa, kunhan he vain kykenisivät sen kunnolla perustelemaan. Toistaiseksi olemme kuulleet siltä suunnalta enimmäkseen kliseitä.

]]>
75 http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249148-natokeskustelun-tylsimmat-kliseet#comments Sotilaallinen liittoutumattomuus Sotilaallinen liittoutuminen Suomen Nato-jäsenyys Suomen presidentinvaalit 2018 Sun, 14 Jan 2018 22:22:03 +0000 Tuula Komsi http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249148-natokeskustelun-tylsimmat-kliseet
Kriisissä liittokuntaan kuuluminen edellyttää poliittista päätöksentekokykyä http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245847-kriisissa-liittokuntaan-kuuluminen-edellyttaa-poliittista-paatoksentekokykya <p>Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n järjestämässä ensimmäisessä presidentinvaalitentissä 30.10.2017 (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/presidentinvaalien-ensimmaisen-vaalitentti-jarjestetaan-tanaan/6637594#gs.HrU_hO8"><u>MTV3 30.10.2017</u></a> ja <a href="https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005428944.html"><u>IS 30.10.2017</u></a>) Sauli Niinistö totesi, että hätätilassa - siis sotilaallisessa kriisissä - syntyy aina uusia liittoutumia:</p><p>&rdquo;<em>Maailmanhistoriassa hätätilassa syntyy <u>liittoutumia</u> hakematta mitään [Nato-]jäsenyyksiä. Niitä vain syntyy, kun tilanne on tarpeeksi kriittinen.</em>&rdquo;</p><p>Saman asian toisti myös puolustusministeri Jussi Niinistö puolustusministerikokousten jälkeisessä tiedotustilaisuudessa 7.11.2017. &rdquo;<em>Jos rähinä alkaa, niin kyllä <u>liittokuntia</u> syntyy</em>&rdquo;, puolustusministeri totesi (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005439679.html"><u>HS 7.11.2017</u></a>).</p><p>Niinistöjen samankaltaisten lausumien perusteella liittokunta-asiaa on mietitty ja käsitelty Suomen ulkopoliittisessa johdossa tarkasti. Näkemykseksi on muotoutunut, että Suomi ei sitoudu Ruotsin tapaan ennalta mihinkään Itämerta koskevaan turvallisuusratkaisuun, vaan katsoo, kuinka mahdollinen sotilaallinen kriisi saa alkunsa ja kehittyy.</p><p>Suomi ei siis ole valmis liittymään ennalta suunnitellusti läntiseen liittokuntaan, jonka muodostaisivat Nato-maat ja Ruotsi. Voidaan puhua Nato-liittokunnasta. Suomi jäisi varovaisesti odottamaan tilanteen muovautumista. Niinistöt eivät kuitenkaan varmuudella etukäteen tiedä, millaisia liittokuntia syntyisi ja miten, joten heidän ajattelunsa on hieman opportunistista. Yhdysvallat ei tiettävästi ole antanut Suomelle turvatakuita.</p><p>Niinistöjen liittoutuma- ja liittokuntapuheisiin on lisättävä myös Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin toteamus Ylen TV-uutisissa 6.11.2017:</p><p>&rdquo;<em>Yhdysvalloille tärkeintä on varmistua siitä, että Suomi kykenee hoitamaan oman tonttinsa</em>. <em>Niin kauan kuin Suomi pitää [koskemattomana] tämän koko [Suomen oman] alueen, Venäjä joutuu miettimään, missä ja miten käyttää joukkoja. Ei oikein tiedetä, ketä kaikkia vastaan loppujen lopuksi taisteltaisiin, jos hyökättäisiin Suomeen.</em>&rdquo; (<a href="https://areena.yle.fi/1-3824980"><u>Yle TV-uutiset 6.11.2017</u></a> ja <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9919034"><u>Yle 6.11.2017</u></a>).</p><p>Salonius-Pasternak viittaa siis Venäjän vastaiseen liittokuntaan Suomea avittavana voimana, jos Venäjä päättäisi hyökätä: <em>Ei oikein tiedetä, ketä kaikkia [siis mitä liittokuntaa] vastaan loppujen lopuksi taisteltaisiin, jos hyökättäisiin Suomeen.</em>&rdquo;</p><p>Tutkija Salonius-Pasternak kuten Ulkopoliittisen instituutti kokonaisuudessaan tietää hyvin Suomen ulkopoliittisen johdon ajatuskuvion. Heitä on informoitu.</p><p>Kun täydennetään Salonius-Pasternakin 6.11.2017 Ylellä esittämä presidenttiehdokas Sauli Niinistön 30.10.2017 esittämään ja puolustusministeri Jussi Niinistön 7.11.2017 esittämään, voidaan Suomen ulkopoliittisen johdon ajatukset tiivistää oheiseen strategiaan:</p><p>Jos Venäjä luo Itämerellä sotilaalliseen kriisiin tähtäävää turvallisuusuhkaa ja pyrkii ottamaan haltuunsa sille kuulumattomia maa-, meri- tai ilma-alueita Itämeren ympäristössä, Suomi pyrkii pitämään alueensa koskemattoman yksin ja tarvittaessa liittymällä ilman Nato-jäsenyyttä Nato-liittokuntaan, joka toimittaa Suomeen aseistusta siinä määrin, että Suomen asettama tavoite koskemattomuudesta säilytetään. Suomi varmistaa, ettei Venäjällä ole mahdollisuutta koukata Suomen kautta Baltiaan ottaen Suomenlahden pohjoisrannat haltuunsa, mikä vaikeuttaisi myös Nato-liittokunnan Viron puolustamista.</p><p>Ruotsilla on merkittävä asema Nato-liittokunnassa ainoana Naton ulkopuolisena maana. Liittokunnan sotilaalliset toimet yli Itämeren Baltiaan tapahtuisivat Ruotsista käsin. Baltian maita myös huollettaisiin Ruotsista käsin. Ruotsi toimisi Nato-maiden ja Yhdysvaltojen suorittamien sotatoimien alustana. Suomen tehtävä olisi varmistaa, ettei Nato-liittokunnan tarvitsi olla huolissaan Suomen alueen joutumisesta vihollistahon - siis Venäjän - haltuun.&nbsp;&nbsp;</p><p>Ainoa mahdollinen liittokunta, mitä Niinistöt puheillaan tarkoittivat, on siis Nato-maat Yhdysvaltain johtamana täydennettynä Ruotsilla. Liittokunnan runkoa ei voi Itämeren ympäristössä muodostaa kuin vain Nato-maat.</p><p>Suomi lähtee siis siitä, että Suomi tekee päätöksen osallistumisesta sotilaalliseen liittokuntaan vasta kriisin uhatessa tai ollessa käynnissä, ei ennalta. Tuo Suomen linjaus on ongelmallinen, eikä se ole nykyisten vallassa olevien puolustusstrategioiden mukainen. Suomen strategia on hieman vanhahtava ja siihen liittyy selkeitä ongelmia. Hyväksyisivätkö Nato-maat Suomen auttamisen ilman maan Nato-jäsenyyttä? Annettaisiinko edes Yhdysvaltojen auttaa?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Viralliseksi turvallisuuspoliittiseksi linjakseen Suomi ja Ruotsi ovat määritelleet sotilaallisen liittoumattomuuden. Toisin kuin Ruotsi, Suomi on lisäksi varannut itselleen mahdollisuuden liittyä Natoon.</p><p>Niiden suomalaisten, jotka vielä noiden liittoutumattomuustermien perään vannovat, olisi päivitettävä ajatuksensa vallitsevaan tilanteeseen ja ottaa vallitseva tilanne realiteettina. Kylmän sodan aikaista puolueettomuusasemaa Suomi ei enää koskaan saa, se on menetetty lopullisesti kuten menneen talven lumet.</p><p>Ruotsi on askel askeleelta muuttanut omaa turvallisuuspoliittista linjaansa kohti sotilaallista liittoutumista. Kylmän sodan aikaisen puolueettomuuden (neutralitet) jälkeen ovat tulleet käsitteiksi liittoutumaton (alliansfrihet) ja sen jälkeen sotilaallisesti liittoumaton (militär alliansfrihet). Suomen turvallisuuspoliittinen linja on muuttunut Ruotsia vastaavasti.</p><p>Ruotsia voidaan pitää jo sotilaallisesti liittoutuneena, mutta toistaiseksi Ruotsi ei ole muodostanut sitovia puolustusvelvoitteita puolustusliitto Naton kanssa. Sekä Ruotsi että Suomi nojautuvat turvallisuudessaan yhteistyöhön Yhdysvaltojen ja Naton kanssa. Tiiviistä puolustusyhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa Ruotsilla on toimiva esimerkki kylmän sodan ajalta.</p><p>Mitä siis Suomi ja Ruotsi nyt ovat? Turvallisuuspoliittisia sekasikiöitäkö liittoutumisen ja sotilaallisen liittoutumattomuuden risteyksenä ilman Nato-jäsenyyden tuomaa turvaa?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Itämeren turvallisuustilanteen kiristettyä Suomi ja Ruotsi ovat kuitenkin vielä virallisesti perustelleet sotilaallista liittoutumattomuuttaan Itämeren turvallisuutta vakauttavana tekijänä. Venäjän paineen alla Suomi on ollut kautta aikain ahkera turvallisuuspoliittisten käsitteiden tehtailija, ja tällä kertaa keksittiin uusi termi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle linjalle: <em>aktiivinen vakauspolitiikka</em>.&nbsp;&nbsp;</p><p>Presidentti Niinistö totesi uudenvuoden puheessaan 2015, että &rdquo;<em>Suomen linja on <u>aktiivista vakauspolitiikkaa</u>, jonka tarkoituksena on turvata Pohjois-Euroopan vakautta sekä toimia laajemman vastakkainasettelun lieventämiseks</em>i&rdquo; (<a href="http://www.tpk.fi/Public/default.aspx?contentid=319058&amp;nodeid=44810&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>TPK 1.1.2015</u></a>).</p><p>Suomen &rdquo;<em>aktiivisesta vakauspolitiikasta</em>&rdquo; huolimatta Itämeren turvallisuustilanne on edelleen epävakaa.</p><p>Itämeren maat ovat kokeneet asemansa uhatuksi Venäjän aggressiivisen käyttäytymisen johdosta. Etenkin Baltian maat ja Puola mutta myös Ruotsi ovat kokeneet asemansa uhatuksi. Suomen aktiivinen vakauspolitiikka ei ole ollut tuloksellista.</p><p>Vaikka kylmän sodan aikaan Itämeren ympäristössä oli sotavoimaa paljon nykyistä enemmän, oli Itämeren turvallisuustilanne kuitenkin stabiili. Jokainen maa tiesi paikkansa ja sen, mihin kuului. Itämeren mailla ei ollut turvallisuuspoliittista liikehdintää: Norja ja Tanska olivat Nato-maita, Ruotsi &rdquo;puolueeton&rdquo; ja Suomi oli sotilaallisesti sidoksissa Neuvostoliittoon YYA-sopimuksen kautta. Baltian maat kuuluivat Neuvostoliittoon.&nbsp;</p><p>Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto hyväksyivät tuon asetelman vallitsevana tilana, siis status quo -tilana. Itämeren turvallisuuspoliittinen tila oli vakaa.</p><p>Itämeren turvallisuustilanteessa ongelmallista on nyt se, että Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittiset asemat ovat koko ajan liikkeessä. Kummankaan maan turvallisuuspoliittinen asema ei ole nyt stabiili.</p><p>Kun kylmän sodan aikaan Itämerellä vallitsi status quo, nyt Itämeren alueella ei ole turvallisuuspolitiikassa sellaista vallitsevaa asioiden tilaa, jossa totuttuja turvallisuuspolitiikan toimintatapoja ei kenenkään tarvitsisi muuttaa. Nyt Suomen ja Ruotsin läntinen puolustusyhteistyö ei ole saavuttanut päätöspistettä vaan on jatkuvassa muutosten tilassa.</p><p>Mitä sitten pitäisi tehdä Itämeren turvavallisuutilanteen vakauttamiseksi pitkälle tulevaisuuteen?</p><p>Suomessa etenkin sosialidemokraatit kansanedustaja Erkki Tuomiojan johdolla ovat hakeneet ratkaisua Itämeren turvallisuustilanteeseen Ukrainan kriisistä. Sosiaalidemokraattinen näkemys on, että lännen ja Venäjän erimielisyydet ratkeaisivat itsestään Ukrainan kriisin ratkettua.</p><p>Itämeren turvallisuustilanteeseen on kuitenkin väärin hakea ratkaisua Ukrainan kriisistä. Ukrainan kriisin ratkaisu ei poista Venäjän ja lännen välisiä jännitteitä, jotka ovat syntyneet jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolella. Ukrainan tapahtumat ja Krimin valtaus eivät ole syitä vaan seurauksia lännen ja Venäjän välisistä ristiriidoista.</p><p>Venäjä ei ole kyennyt pitämään taloudellisella houkuttelevuudellaan itsellensä myönteistä etupiiriä länsirajallaan. Venäjän naapurimaat ovat nähneet lännen taloudellisesti houkuttelevammaksi kuin Venäjän.</p><p>Itämeren turvavallisuutilanteen vakauttaminen edellyttää, etteivät Suomi ja Ruotsi hakisi enää uusia turvallisuutta parantavia ratkaisuja, vaan ne olisi saatu päätökseen. Nato-jäsenyys olisi lopullinen ratkaisu, jolloin Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittinen asema olisi lopullisena kaikilla tiedossa.</p><p>Suomen Nato-optiokaan ei ole vakauttava tilanne, se luo epävarmuutta ja epätietoisuutta. Suomen käyttäytymistä ei voi ennakoida. Haetaanko option puitteissa jäsenyyttä vai eikö haeta ja millä perusteilla?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi ja Ruotsi eivät tällä hetkellä itsekään tiedä, mikä olisi heille turvallisuuden kannalta riittävää. Tietoa ei ole Venäjälläkään. Onko prosessin lopputuloksena maiden Nato-jäsenyys? On kohtuutonta Venäjääkin kohtaan, ettei se tiedä, millaiseen liittoutumiseen Suomi ja Ruotsi lopulta pyrkivät.</p><p>Kunkin alueen turvallisuuspoliittisessa vakaudessa on oleellista, että jokainen maa tietää toisten maiden toiminnan kriisissä. Tuo on nykyisin noudattavien puolustusstrategioiden perusasia. Syntyvät tilanteet pitäisi kyetä ennakoimaan, mikä luo vakautta. Epätietoisuus ja piilottelu eivät luo vakautta.</p><p>Venäjä tietää jo, miten Nato-maat toimivat puolustusliiton puitteissa. Venäjä on tietänyt Naton toiminnan ja 5. artiklan jo kohta 70 vuoden ajan. Venäjä tietää, että Nato-maiden korkein turvallisuus on ydinasepelote. Nato-maiden haastaminen olisi myös ydinasepelotteen haastamista.</p><p>Sen sijaan Venäjä ei tiedä, kuinka Suomi toimisi kriisissä. Suomi ei tiedä, liittyisikö se Niinistöjen lanseeraamaan Nato-liittokuntaan vai eikö se liittyisi. Kun sitä ei tiedä Suomi itsekään, ei sitä tiedä kukaan muukaan. Suomi noudattaa huonoa ja epävakautta synnyttävää puolustusstrategiaa.</p><p>Suomi on pyrkinyt nostamaan vastavoimansa - siis Venäjän - maahantunkeutumiskynnystä Nato-optiolla. Liittokunta-politiikka on periaatteiltaan samaa kuin optio-politiikka, ja molempiin liittyy sama päätöksenteko-ongelma.</p><p>Suomi liittyisi Natoon, jos Venäjä käyttäytyy Suomea kohtaan hyökkäävästi. Optiolla ei ole ollut eikä ole edelleenkään mitään uskottavuutta. Siihen ei usko suomalaiset, eivät venäläiset eikä kukaan mukaan. Nato-optio on Suomen täysin epäuskottavaa sanahelinää. Kuinka liittyä Natoon kansanäänestyksen kautta, kun vain viidennes kansasta kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä? Suomalaispoliitikot ovat kansanäänestysvaatimuksellaan itse tuhonneet vähäisimmänkin uskottavuuden Nato-optioon.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Myös suomalaispoliitikkojen keksimä uusi liittokunta-strategia on Suomelle ongelmallinen. Se luo Venäjälle mahdollisuuden vaikuttaa Suomen päätöksentekoon keskeisesti.</p><p>Suomen liittokunta-strategia edellyttäisi, että Suomi kykenisi tekemään paineen ja sotilaallisen uhan alla päätöksen liittymisestä Nato-liittokuntaan, vaikkei hakisikaan Nato-jäsenyyttä.</p><p>Liittokunta-strategia synnyttää Venäjälle mahdollisuuden vaikuttaa Suomen päätöksentekoon helposti ja sitä kautta koko Itämeren turvallisuuteen kriisissä.</p><p>Ei ole uskottavaa, että Suomi kykenisi tekemään päätöksen Nato-liittokuntaan liittymisestä Venäjän luoman paineen alla. Suomi ei kykenisi tekemään päätöstä edes Yhdysvalloista saatavalle sotilasavulle.&nbsp;Kyse on siis Suomen päätöskyvystä, kun myös Suomen oma turvallisuus olisi uhattuna. Suomella ei ole mitään näyttöä, että se kykenisi tekemään helposti turvallisuuspoliittisia päätöksiä edes täydellisen rauhan aikana.</p><p>Viime päivien poliittinen keskustelu monikansallisen sotaharjoituksen pitämisestä viestii Suomen heikosta päätöksentekokyvystä. Ei ole niin pientä asiaa, ettei se päätyisi Suomessa riitaan. Suomella oli aikanaan vaikeuksia tehdä päätöstä myös osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan. Kun Suomi ei oikein kykene tekemään päätöksiä edes vakaan rauhan aikana, niin kuin kriisin tai sodan uhatessa?</p><p>Myös Venäjän tietää, että Suomen poliittinen päätöksenteko on altis vaikuttamiselle. Jo sanallinen uhkaus lievemmästä päästä voi riittää suomalaispoliitikoille: &rdquo;<em>Jos Suomi liittyy Nato-liittokuntaan, suuntaamme ydinaseemme myös Suomeen</em>&rdquo;.</p><p>Tällä hetkellä ei ole myöskään olemassa esimerkkinä tilanteesta historiasta, jonka perusteella läntiset kumppanimaamme voisivat luottaa Suomen päätöksentekokyvykkyyteen kriisin uhatessa. Heidän on vaikea luottaa Suomen turvallisuuspoliittiseen päätöksentekokykyyn, koska siitä Suomella ei ole näyttöä.</p><p>Nato-jäsenyys jäntevöittäisi poliittista päätöksentekokykyä kriisissä, koska jäsenyyden myötä turvatakuut olisivat perälautana ehkäisemässä epävarmuutta päätöksenteon seurauksista. Tuo tarkoittaa sitä, että olisi helpompi tehdä päätös, kun turvatakuut olisivat voimassa. Vaatii myös rohkeutta ja todellisia perusteita, jos haluaa kollegiossa päättää toisin kuin muut haluavat päättää. Kollegiota ei ihan pienistä erimielisyyksistä haasteta. Tuon Suomi on oppinut jo EU-kollegiosta.</p><p>Lopuksi kertauksena yleinen toteamus, mitä Suomessakin pitäisi sisäistää paremmin: ennakoitavuus luo vakautta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n järjestämässä ensimmäisessä presidentinvaalitentissä 30.10.2017 (MTV3 30.10.2017 ja IS 30.10.2017) Sauli Niinistö totesi, että hätätilassa - siis sotilaallisessa kriisissä - syntyy aina uusia liittoutumia:

Maailmanhistoriassa hätätilassa syntyy liittoutumia hakematta mitään [Nato-]jäsenyyksiä. Niitä vain syntyy, kun tilanne on tarpeeksi kriittinen.

Saman asian toisti myös puolustusministeri Jussi Niinistö puolustusministerikokousten jälkeisessä tiedotustilaisuudessa 7.11.2017. ”Jos rähinä alkaa, niin kyllä liittokuntia syntyy”, puolustusministeri totesi (HS 7.11.2017).

Niinistöjen samankaltaisten lausumien perusteella liittokunta-asiaa on mietitty ja käsitelty Suomen ulkopoliittisessa johdossa tarkasti. Näkemykseksi on muotoutunut, että Suomi ei sitoudu Ruotsin tapaan ennalta mihinkään Itämerta koskevaan turvallisuusratkaisuun, vaan katsoo, kuinka mahdollinen sotilaallinen kriisi saa alkunsa ja kehittyy.

Suomi ei siis ole valmis liittymään ennalta suunnitellusti läntiseen liittokuntaan, jonka muodostaisivat Nato-maat ja Ruotsi. Voidaan puhua Nato-liittokunnasta. Suomi jäisi varovaisesti odottamaan tilanteen muovautumista. Niinistöt eivät kuitenkaan varmuudella etukäteen tiedä, millaisia liittokuntia syntyisi ja miten, joten heidän ajattelunsa on hieman opportunistista. Yhdysvallat ei tiettävästi ole antanut Suomelle turvatakuita.

Niinistöjen liittoutuma- ja liittokuntapuheisiin on lisättävä myös Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin toteamus Ylen TV-uutisissa 6.11.2017:

Yhdysvalloille tärkeintä on varmistua siitä, että Suomi kykenee hoitamaan oman tonttinsa. Niin kauan kuin Suomi pitää [koskemattomana] tämän koko [Suomen oman] alueen, Venäjä joutuu miettimään, missä ja miten käyttää joukkoja. Ei oikein tiedetä, ketä kaikkia vastaan loppujen lopuksi taisteltaisiin, jos hyökättäisiin Suomeen.” (Yle TV-uutiset 6.11.2017 ja Yle 6.11.2017).

Salonius-Pasternak viittaa siis Venäjän vastaiseen liittokuntaan Suomea avittavana voimana, jos Venäjä päättäisi hyökätä: Ei oikein tiedetä, ketä kaikkia [siis mitä liittokuntaa] vastaan loppujen lopuksi taisteltaisiin, jos hyökättäisiin Suomeen.

Tutkija Salonius-Pasternak kuten Ulkopoliittisen instituutti kokonaisuudessaan tietää hyvin Suomen ulkopoliittisen johdon ajatuskuvion. Heitä on informoitu.

Kun täydennetään Salonius-Pasternakin 6.11.2017 Ylellä esittämä presidenttiehdokas Sauli Niinistön 30.10.2017 esittämään ja puolustusministeri Jussi Niinistön 7.11.2017 esittämään, voidaan Suomen ulkopoliittisen johdon ajatukset tiivistää oheiseen strategiaan:

Jos Venäjä luo Itämerellä sotilaalliseen kriisiin tähtäävää turvallisuusuhkaa ja pyrkii ottamaan haltuunsa sille kuulumattomia maa-, meri- tai ilma-alueita Itämeren ympäristössä, Suomi pyrkii pitämään alueensa koskemattoman yksin ja tarvittaessa liittymällä ilman Nato-jäsenyyttä Nato-liittokuntaan, joka toimittaa Suomeen aseistusta siinä määrin, että Suomen asettama tavoite koskemattomuudesta säilytetään. Suomi varmistaa, ettei Venäjällä ole mahdollisuutta koukata Suomen kautta Baltiaan ottaen Suomenlahden pohjoisrannat haltuunsa, mikä vaikeuttaisi myös Nato-liittokunnan Viron puolustamista.

Ruotsilla on merkittävä asema Nato-liittokunnassa ainoana Naton ulkopuolisena maana. Liittokunnan sotilaalliset toimet yli Itämeren Baltiaan tapahtuisivat Ruotsista käsin. Baltian maita myös huollettaisiin Ruotsista käsin. Ruotsi toimisi Nato-maiden ja Yhdysvaltojen suorittamien sotatoimien alustana. Suomen tehtävä olisi varmistaa, ettei Nato-liittokunnan tarvitsi olla huolissaan Suomen alueen joutumisesta vihollistahon - siis Venäjän - haltuun.  

Ainoa mahdollinen liittokunta, mitä Niinistöt puheillaan tarkoittivat, on siis Nato-maat Yhdysvaltain johtamana täydennettynä Ruotsilla. Liittokunnan runkoa ei voi Itämeren ympäristössä muodostaa kuin vain Nato-maat.

Suomi lähtee siis siitä, että Suomi tekee päätöksen osallistumisesta sotilaalliseen liittokuntaan vasta kriisin uhatessa tai ollessa käynnissä, ei ennalta. Tuo Suomen linjaus on ongelmallinen, eikä se ole nykyisten vallassa olevien puolustusstrategioiden mukainen. Suomen strategia on hieman vanhahtava ja siihen liittyy selkeitä ongelmia. Hyväksyisivätkö Nato-maat Suomen auttamisen ilman maan Nato-jäsenyyttä? Annettaisiinko edes Yhdysvaltojen auttaa?

                                                                                  ****

Viralliseksi turvallisuuspoliittiseksi linjakseen Suomi ja Ruotsi ovat määritelleet sotilaallisen liittoumattomuuden. Toisin kuin Ruotsi, Suomi on lisäksi varannut itselleen mahdollisuuden liittyä Natoon.

Niiden suomalaisten, jotka vielä noiden liittoutumattomuustermien perään vannovat, olisi päivitettävä ajatuksensa vallitsevaan tilanteeseen ja ottaa vallitseva tilanne realiteettina. Kylmän sodan aikaista puolueettomuusasemaa Suomi ei enää koskaan saa, se on menetetty lopullisesti kuten menneen talven lumet.

Ruotsi on askel askeleelta muuttanut omaa turvallisuuspoliittista linjaansa kohti sotilaallista liittoutumista. Kylmän sodan aikaisen puolueettomuuden (neutralitet) jälkeen ovat tulleet käsitteiksi liittoutumaton (alliansfrihet) ja sen jälkeen sotilaallisesti liittoumaton (militär alliansfrihet). Suomen turvallisuuspoliittinen linja on muuttunut Ruotsia vastaavasti.

Ruotsia voidaan pitää jo sotilaallisesti liittoutuneena, mutta toistaiseksi Ruotsi ei ole muodostanut sitovia puolustusvelvoitteita puolustusliitto Naton kanssa. Sekä Ruotsi että Suomi nojautuvat turvallisuudessaan yhteistyöhön Yhdysvaltojen ja Naton kanssa. Tiiviistä puolustusyhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa Ruotsilla on toimiva esimerkki kylmän sodan ajalta.

Mitä siis Suomi ja Ruotsi nyt ovat? Turvallisuuspoliittisia sekasikiöitäkö liittoutumisen ja sotilaallisen liittoutumattomuuden risteyksenä ilman Nato-jäsenyyden tuomaa turvaa?

                                                                                  ****

Itämeren turvallisuustilanteen kiristettyä Suomi ja Ruotsi ovat kuitenkin vielä virallisesti perustelleet sotilaallista liittoutumattomuuttaan Itämeren turvallisuutta vakauttavana tekijänä. Venäjän paineen alla Suomi on ollut kautta aikain ahkera turvallisuuspoliittisten käsitteiden tehtailija, ja tällä kertaa keksittiin uusi termi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle linjalle: aktiivinen vakauspolitiikka.  

Presidentti Niinistö totesi uudenvuoden puheessaan 2015, että ”Suomen linja on aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on turvata Pohjois-Euroopan vakautta sekä toimia laajemman vastakkainasettelun lieventämiseksi” (TPK 1.1.2015).

Suomen ”aktiivisesta vakauspolitiikasta” huolimatta Itämeren turvallisuustilanne on edelleen epävakaa.

Itämeren maat ovat kokeneet asemansa uhatuksi Venäjän aggressiivisen käyttäytymisen johdosta. Etenkin Baltian maat ja Puola mutta myös Ruotsi ovat kokeneet asemansa uhatuksi. Suomen aktiivinen vakauspolitiikka ei ole ollut tuloksellista.

Vaikka kylmän sodan aikaan Itämeren ympäristössä oli sotavoimaa paljon nykyistä enemmän, oli Itämeren turvallisuustilanne kuitenkin stabiili. Jokainen maa tiesi paikkansa ja sen, mihin kuului. Itämeren mailla ei ollut turvallisuuspoliittista liikehdintää: Norja ja Tanska olivat Nato-maita, Ruotsi ”puolueeton” ja Suomi oli sotilaallisesti sidoksissa Neuvostoliittoon YYA-sopimuksen kautta. Baltian maat kuuluivat Neuvostoliittoon. 

Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto hyväksyivät tuon asetelman vallitsevana tilana, siis status quo -tilana. Itämeren turvallisuuspoliittinen tila oli vakaa.

Itämeren turvallisuustilanteessa ongelmallista on nyt se, että Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittiset asemat ovat koko ajan liikkeessä. Kummankaan maan turvallisuuspoliittinen asema ei ole nyt stabiili.

Kun kylmän sodan aikaan Itämerellä vallitsi status quo, nyt Itämeren alueella ei ole turvallisuuspolitiikassa sellaista vallitsevaa asioiden tilaa, jossa totuttuja turvallisuuspolitiikan toimintatapoja ei kenenkään tarvitsisi muuttaa. Nyt Suomen ja Ruotsin läntinen puolustusyhteistyö ei ole saavuttanut päätöspistettä vaan on jatkuvassa muutosten tilassa.

Mitä sitten pitäisi tehdä Itämeren turvavallisuutilanteen vakauttamiseksi pitkälle tulevaisuuteen?

Suomessa etenkin sosialidemokraatit kansanedustaja Erkki Tuomiojan johdolla ovat hakeneet ratkaisua Itämeren turvallisuustilanteeseen Ukrainan kriisistä. Sosiaalidemokraattinen näkemys on, että lännen ja Venäjän erimielisyydet ratkeaisivat itsestään Ukrainan kriisin ratkettua.

Itämeren turvallisuustilanteeseen on kuitenkin väärin hakea ratkaisua Ukrainan kriisistä. Ukrainan kriisin ratkaisu ei poista Venäjän ja lännen välisiä jännitteitä, jotka ovat syntyneet jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolella. Ukrainan tapahtumat ja Krimin valtaus eivät ole syitä vaan seurauksia lännen ja Venäjän välisistä ristiriidoista.

Venäjä ei ole kyennyt pitämään taloudellisella houkuttelevuudellaan itsellensä myönteistä etupiiriä länsirajallaan. Venäjän naapurimaat ovat nähneet lännen taloudellisesti houkuttelevammaksi kuin Venäjän.

Itämeren turvavallisuutilanteen vakauttaminen edellyttää, etteivät Suomi ja Ruotsi hakisi enää uusia turvallisuutta parantavia ratkaisuja, vaan ne olisi saatu päätökseen. Nato-jäsenyys olisi lopullinen ratkaisu, jolloin Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittinen asema olisi lopullisena kaikilla tiedossa.

Suomen Nato-optiokaan ei ole vakauttava tilanne, se luo epävarmuutta ja epätietoisuutta. Suomen käyttäytymistä ei voi ennakoida. Haetaanko option puitteissa jäsenyyttä vai eikö haeta ja millä perusteilla?

                                                                                  ****

Suomi ja Ruotsi eivät tällä hetkellä itsekään tiedä, mikä olisi heille turvallisuuden kannalta riittävää. Tietoa ei ole Venäjälläkään. Onko prosessin lopputuloksena maiden Nato-jäsenyys? On kohtuutonta Venäjääkin kohtaan, ettei se tiedä, millaiseen liittoutumiseen Suomi ja Ruotsi lopulta pyrkivät.

Kunkin alueen turvallisuuspoliittisessa vakaudessa on oleellista, että jokainen maa tietää toisten maiden toiminnan kriisissä. Tuo on nykyisin noudattavien puolustusstrategioiden perusasia. Syntyvät tilanteet pitäisi kyetä ennakoimaan, mikä luo vakautta. Epätietoisuus ja piilottelu eivät luo vakautta.

Venäjä tietää jo, miten Nato-maat toimivat puolustusliiton puitteissa. Venäjä on tietänyt Naton toiminnan ja 5. artiklan jo kohta 70 vuoden ajan. Venäjä tietää, että Nato-maiden korkein turvallisuus on ydinasepelote. Nato-maiden haastaminen olisi myös ydinasepelotteen haastamista.

Sen sijaan Venäjä ei tiedä, kuinka Suomi toimisi kriisissä. Suomi ei tiedä, liittyisikö se Niinistöjen lanseeraamaan Nato-liittokuntaan vai eikö se liittyisi. Kun sitä ei tiedä Suomi itsekään, ei sitä tiedä kukaan muukaan. Suomi noudattaa huonoa ja epävakautta synnyttävää puolustusstrategiaa.

Suomi on pyrkinyt nostamaan vastavoimansa - siis Venäjän - maahantunkeutumiskynnystä Nato-optiolla. Liittokunta-politiikka on periaatteiltaan samaa kuin optio-politiikka, ja molempiin liittyy sama päätöksenteko-ongelma.

Suomi liittyisi Natoon, jos Venäjä käyttäytyy Suomea kohtaan hyökkäävästi. Optiolla ei ole ollut eikä ole edelleenkään mitään uskottavuutta. Siihen ei usko suomalaiset, eivät venäläiset eikä kukaan mukaan. Nato-optio on Suomen täysin epäuskottavaa sanahelinää. Kuinka liittyä Natoon kansanäänestyksen kautta, kun vain viidennes kansasta kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä? Suomalaispoliitikot ovat kansanäänestysvaatimuksellaan itse tuhonneet vähäisimmänkin uskottavuuden Nato-optioon.

                                                                                  ****

Myös suomalaispoliitikkojen keksimä uusi liittokunta-strategia on Suomelle ongelmallinen. Se luo Venäjälle mahdollisuuden vaikuttaa Suomen päätöksentekoon keskeisesti.

Suomen liittokunta-strategia edellyttäisi, että Suomi kykenisi tekemään paineen ja sotilaallisen uhan alla päätöksen liittymisestä Nato-liittokuntaan, vaikkei hakisikaan Nato-jäsenyyttä.

Liittokunta-strategia synnyttää Venäjälle mahdollisuuden vaikuttaa Suomen päätöksentekoon helposti ja sitä kautta koko Itämeren turvallisuuteen kriisissä.

Ei ole uskottavaa, että Suomi kykenisi tekemään päätöksen Nato-liittokuntaan liittymisestä Venäjän luoman paineen alla. Suomi ei kykenisi tekemään päätöstä edes Yhdysvalloista saatavalle sotilasavulle. Kyse on siis Suomen päätöskyvystä, kun myös Suomen oma turvallisuus olisi uhattuna. Suomella ei ole mitään näyttöä, että se kykenisi tekemään helposti turvallisuuspoliittisia päätöksiä edes täydellisen rauhan aikana.

Viime päivien poliittinen keskustelu monikansallisen sotaharjoituksen pitämisestä viestii Suomen heikosta päätöksentekokyvystä. Ei ole niin pientä asiaa, ettei se päätyisi Suomessa riitaan. Suomella oli aikanaan vaikeuksia tehdä päätöstä myös osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan. Kun Suomi ei oikein kykene tekemään päätöksiä edes vakaan rauhan aikana, niin kuin kriisin tai sodan uhatessa?

Myös Venäjän tietää, että Suomen poliittinen päätöksenteko on altis vaikuttamiselle. Jo sanallinen uhkaus lievemmästä päästä voi riittää suomalaispoliitikoille: ”Jos Suomi liittyy Nato-liittokuntaan, suuntaamme ydinaseemme myös Suomeen”.

Tällä hetkellä ei ole myöskään olemassa esimerkkinä tilanteesta historiasta, jonka perusteella läntiset kumppanimaamme voisivat luottaa Suomen päätöksentekokyvykkyyteen kriisin uhatessa. Heidän on vaikea luottaa Suomen turvallisuuspoliittiseen päätöksentekokykyyn, koska siitä Suomella ei ole näyttöä.

Nato-jäsenyys jäntevöittäisi poliittista päätöksentekokykyä kriisissä, koska jäsenyyden myötä turvatakuut olisivat perälautana ehkäisemässä epävarmuutta päätöksenteon seurauksista. Tuo tarkoittaa sitä, että olisi helpompi tehdä päätös, kun turvatakuut olisivat voimassa. Vaatii myös rohkeutta ja todellisia perusteita, jos haluaa kollegiossa päättää toisin kuin muut haluavat päättää. Kollegiota ei ihan pienistä erimielisyyksistä haasteta. Tuon Suomi on oppinut jo EU-kollegiosta.

Lopuksi kertauksena yleinen toteamus, mitä Suomessakin pitäisi sisäistää paremmin: ennakoitavuus luo vakautta.

]]>
25 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245847-kriisissa-liittokuntaan-kuuluminen-edellyttaa-poliittista-paatoksentekokykya#comments Itämeren turvallisuustilanne Nato Suomen Nato-jäsenyys Turpo Venäjän uhka Sat, 11 Nov 2017 04:00:00 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245847-kriisissa-liittokuntaan-kuuluminen-edellyttaa-poliittista-paatoksentekokykya
Nato-optio on Suomen suurin turvallisuuspoliittinen harhakuvitelma http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243614-nato-optio-on-suomen-suurin-turvallisuuspoliittinen-harhakuvitelma <p>Hyvät naiset ja herrat, kerron teille salaisuuden: Nato-optiota ei ole olemassakaan. Asioista jotain ymmärtäville se ei tietenkään ole minkään sortin yllätys ja onhan tätä varovasti yritetty saattaa suomalaisten tietoon jo jonkin aikaa, mutta suuri osa suomalaisista on vuosikausien jahnailulla ja hokemisella saatu uskomaan, että olisi olemassa jonkinlainen Nato-optio - mahdollisuus liittyä sotilasliittoon&nbsp;<em>tarpeen&nbsp;</em>tullessa.&nbsp;</p><p>Todellisuudessa Nato-optiota ei ole olemassa. Me voimme liittyä sotilasliittoon vain hyvän sään vallitessa. Nato-jäsenyys ei ole mikään automaatti ja me emme ole minkään sortin erityisasemassa.&nbsp; Suomen kannalta ainoa potentiaalinen merkittävä sotilaallinen uhka tulee Venäjältä ja on selvää, että jos&nbsp;<em>vakavasti kiristyneessä tilanteessa&nbsp;</em>- pahemmasta puhumattakaan - hakisimme jäsenyyttä, jokainen Nato-maa joutuisi miettimään, haluavatko he jäseneksi maan, jonka takia he voisivat joutua konfliktiin Venäjän kanssa.</p><p>Maat Norjasta Italiaan, Kanadasta Turkkiin, raskaasti varustautuvasta Puolasta Atlantin rannikon keskieurooppalaisiin vapaamatkustajiin joutuisivat miettimään, onko Suomen jäsenyys riskin arvoinen. Yksikin ei kaataisi jäsenyytemme. Tiukan paikan tullen maat voisivat myös kiristää meiltä myönnytyksiä, joita emme osaa ehkä nyt edes kuvitella. Kreikkalaiset saattaisivat vaikkapa muistutella eurokriisin ajoista. Käytännössä optiota ei siis ole, sillä yhdenkin parlamentin kielteinen kanta kaataisi hakemuksemme. Kaikki asioita oikeasti ymmärtävät tietävät sen.&nbsp;&nbsp;</p><p>Nato-optiosta kuitenkin puhutaan ja sen olemassaolosta muistutetaan tämän tästä. Tuorein valheenylläpitotilaisuus järjestettiin vast&acute;ikään Paasikivi-seuran&nbsp;<a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/28092017/art-2000005385071.html?share=f836952d69291a4046981e71db8ad294" target="_blank">toimesta</a>. Paikalla oli muun muassa yhteistyöpuolue Keskustan presidenttiehdokas - viiden prosentin haamurajaa kohti pyrkivä Matti Vanhanen. Ilkka Kanerva oli tilaisuudessa verrannut Nato-optiota hihassa olevaan ässään. Melkoinen ässä, kun se on täysin pelikelvoton.</p><p>Mutta miksi ihmeessä Nato-optiosta puhutaan?&nbsp; Syitä on itse asiassa monia.</p><p>Ensinnäkin meillä on aitoa turvallisuuspoliittista naivismia ja sinisilmäisyyttä, jossa ei ymmärretä realiteetteja. Oman puolueeni presidenttiehdokas vaikuttaa kuuluvan tähän kaartiin, jota meillä on hämmästyttävän paljon ottaen huomioon sen, että maamme maantieteellisen aseman, sotilaallisten näkökulmien ja historian luulisi opettaneen tälle kansalle hiukan reaalipolitiikkaa. Jos maailman hahmottaminen perustuu&nbsp; reaalipoliittisen ymmärtämättömyyden, idealismin, denialismin ja fatalistisen pasifismin vaihtelevalle yhdistelmälle, voi Nato-optio-keskustelun antaa jatkua. Katsontakannasta riippuen välillä voi toppuutella Nato-intoilijoita tai uskotella, ettei huolta ole, mutta kun maailmankuva joko perustuu epärealistisiin kuvitelmiin Naton halusta ottaa meidät jäseneksi tai ruusuisiin kuvitelmiin maailmasta, jossa sotilaallinen varautuminen on historiaa, lopputulemana on kylmän sodan jälkeisen jahnailupolitiikan aktiivisempi tai passiivisempi tukeminen.</p><p>Toiseksi on selvää, että Nato-optio-puheet tukevat Venäjän intressejä. Venäjälle ainoa keskeinen kysymys on se, että olemmeko me Naton jäsen vai emme. Heillä on myös option lunastamisen teoreettisen mahdollisuuden mitätöintiin vuorokaudessa-parissa riittävä sotilaallinen valmius, minkä olemme nähneet Ukrainassa ja Georgiassa. Itse asiassa kyseiset esimerkit ovat aivan yliampuvia. Vain uskottava konfliktin riski riittäisi, sillä vain yhden Nato-maan kielteinen kanta riittäisi. Venäjälle tilanne on sitä edellisempi, mitä vahvempi se on suhteessa meihin. Sotilasliiton jäsenyys veisi maalta tosiasiallsiesti mahdollisuuden käyttää sotilaallisia keinoja, tai niiden uhkaa meitä vastaan. Toisin sanoen Nato-jäsenyys rajoittaisi Venäjän toimintamahdollisuuksia ja onhan maa doktriineissaankin toistuvasti tuonut esille sen, että&nbsp;<em>lähiulkomailla&nbsp;</em>Venäjän on pyrittävä saavuttamaan sotilaallisesti ylivertainen asema. Nato-jäsenyytemme ei lisää millään tavalla Venäjään kohdistuvaa sotilaallista uhkaa, vaan nimenomaan vähentäisi Venäjän toimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa suhteessa meihin.&nbsp;</p><p>Tästä seuraa se, että Venäjän intressien mukainen Nato-optiosta puhuminen on poliittisesti korrekti tapa näytellä hiukan länsimielistä - sillä kysehän ei ole avoimen kielteisestä Nato-kannasta - samalla kun tosiasiassa ajetaan politiikkaa, joka palvelee vankasti Kremlin etuja. Yhteistyöpuolue Keskustan poliitikkoja onkin päässyt oikein hyväpalkkaisiin virkoihin itänaapurimme suunnalla. Sattumaa vaiko ei, mutta kyllä makoisimpien palkintokarkkien ja ajetun politiikan välillä näyttäisi olevan yhteys. Keskustalaisilla on pitkät perinteet siitä, että jo poliittisen uran lakipisteen vaiheilla aletaan laatia suunnitelmia sen varalle, kun kansansuosio ei enää kanna. Hyvät suhteet Tehtaankadun väkeen auttavat kummasti.&nbsp;</p><p>Lisäksi Nato-optio on tehokas tapa vastustaa sotilasliiton jäsenyyttä kuitenkaan tekemättä siitä liian isoa numeroa. Suomalaiset eivät - ja monelta osin ihan hyvistä syistä niin perusta sotilasliitoista. Edellisestä kerrasta jäi kauniisti sanoen paha maku suuhun ja näihin päiviinkin jatkuva denialistinen asennoituminen natsien kanssa tehtyyn sotilasliittoon. Kun tähän yhdistää amerikkalaisvastaisuuden ja vahvan Kremliä ymmärtämään ja parhain päin selittämään pyrkivän pohjavireen, on Nato-vastaisuudelle vahva tilaus. Avoin Nato-vastaisuus on oma lukunsa, mutta tosiasiallsiesti optiopolitiikalla voivat myös länsimielisten puolueiden edustajat ajaa Naton vastaista linjaa vaikuttamalla kuitenkin tekevän jotain ihan muuta.&nbsp; &nbsp;</p><p>Erityisen ikäväksi tilanteen tekee kuitenkin se, että tällainen toiminta haittaa realiteettien ymmärtämistä. Jos me emme liity sotilasliittoon, meidän on varauduttava siihen, että olemme todellakin yksin. Nato-optioajattelu luo monille valheellista turvallisuudentunnetta ja välttelemme vastaamasta todella kysymykseen siitä, että haluammeko olla yksin Venäjän lähiulkomaana, vai emme. EU-jäsenyys tuo toki turvaa, mutta mikään sotilaallinen selkänoja se ei ole. Valitettavasti näyttää kuitenkin sille, että jatkamme yhä vanhalla perinteisellä linjalla: hyvän sään aikaan me ajattelemme, ettei tarvetta sotilasliiton jäsenyydelle ole ja tilanteen kiristyessä olemme hiljaa toivoen parasta jäsenyyden mahdollisuuden etääntyessä. Nato-optio ei ole enää - jos se on edes koskaan ollut - mikään ässä hihassamme pelattavaksi tilanteessa, jossa Kreml käyttäytyy ikävästi, vaan siitä on tullut rasite ja asemaamme heikentävä hokemalla todeksi hoettu poliittinen harhautuskeino.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>-----------------------------------------</p><p>&nbsp;</p><p>Palautetta voi lähettää osoitteeseen&nbsp;<a class="mailto" href="mailto:vpleivo@gmail.com"><u>vpleivo@gmail.com</u></a></p><p><br />Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta" target="_blank"><u>Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.</u></a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank"><u>Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo</u></a>&nbsp;- siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyvät naiset ja herrat, kerron teille salaisuuden: Nato-optiota ei ole olemassakaan. Asioista jotain ymmärtäville se ei tietenkään ole minkään sortin yllätys ja onhan tätä varovasti yritetty saattaa suomalaisten tietoon jo jonkin aikaa, mutta suuri osa suomalaisista on vuosikausien jahnailulla ja hokemisella saatu uskomaan, että olisi olemassa jonkinlainen Nato-optio - mahdollisuus liittyä sotilasliittoon tarpeen tullessa. 

Todellisuudessa Nato-optiota ei ole olemassa. Me voimme liittyä sotilasliittoon vain hyvän sään vallitessa. Nato-jäsenyys ei ole mikään automaatti ja me emme ole minkään sortin erityisasemassa.  Suomen kannalta ainoa potentiaalinen merkittävä sotilaallinen uhka tulee Venäjältä ja on selvää, että jos vakavasti kiristyneessä tilanteessa - pahemmasta puhumattakaan - hakisimme jäsenyyttä, jokainen Nato-maa joutuisi miettimään, haluavatko he jäseneksi maan, jonka takia he voisivat joutua konfliktiin Venäjän kanssa.

Maat Norjasta Italiaan, Kanadasta Turkkiin, raskaasti varustautuvasta Puolasta Atlantin rannikon keskieurooppalaisiin vapaamatkustajiin joutuisivat miettimään, onko Suomen jäsenyys riskin arvoinen. Yksikin ei kaataisi jäsenyytemme. Tiukan paikan tullen maat voisivat myös kiristää meiltä myönnytyksiä, joita emme osaa ehkä nyt edes kuvitella. Kreikkalaiset saattaisivat vaikkapa muistutella eurokriisin ajoista. Käytännössä optiota ei siis ole, sillä yhdenkin parlamentin kielteinen kanta kaataisi hakemuksemme. Kaikki asioita oikeasti ymmärtävät tietävät sen.  

Nato-optiosta kuitenkin puhutaan ja sen olemassaolosta muistutetaan tämän tästä. Tuorein valheenylläpitotilaisuus järjestettiin vast´ikään Paasikivi-seuran toimesta. Paikalla oli muun muassa yhteistyöpuolue Keskustan presidenttiehdokas - viiden prosentin haamurajaa kohti pyrkivä Matti Vanhanen. Ilkka Kanerva oli tilaisuudessa verrannut Nato-optiota hihassa olevaan ässään. Melkoinen ässä, kun se on täysin pelikelvoton.

Mutta miksi ihmeessä Nato-optiosta puhutaan?  Syitä on itse asiassa monia.

Ensinnäkin meillä on aitoa turvallisuuspoliittista naivismia ja sinisilmäisyyttä, jossa ei ymmärretä realiteetteja. Oman puolueeni presidenttiehdokas vaikuttaa kuuluvan tähän kaartiin, jota meillä on hämmästyttävän paljon ottaen huomioon sen, että maamme maantieteellisen aseman, sotilaallisten näkökulmien ja historian luulisi opettaneen tälle kansalle hiukan reaalipolitiikkaa. Jos maailman hahmottaminen perustuu  reaalipoliittisen ymmärtämättömyyden, idealismin, denialismin ja fatalistisen pasifismin vaihtelevalle yhdistelmälle, voi Nato-optio-keskustelun antaa jatkua. Katsontakannasta riippuen välillä voi toppuutella Nato-intoilijoita tai uskotella, ettei huolta ole, mutta kun maailmankuva joko perustuu epärealistisiin kuvitelmiin Naton halusta ottaa meidät jäseneksi tai ruusuisiin kuvitelmiin maailmasta, jossa sotilaallinen varautuminen on historiaa, lopputulemana on kylmän sodan jälkeisen jahnailupolitiikan aktiivisempi tai passiivisempi tukeminen.

Toiseksi on selvää, että Nato-optio-puheet tukevat Venäjän intressejä. Venäjälle ainoa keskeinen kysymys on se, että olemmeko me Naton jäsen vai emme. Heillä on myös option lunastamisen teoreettisen mahdollisuuden mitätöintiin vuorokaudessa-parissa riittävä sotilaallinen valmius, minkä olemme nähneet Ukrainassa ja Georgiassa. Itse asiassa kyseiset esimerkit ovat aivan yliampuvia. Vain uskottava konfliktin riski riittäisi, sillä vain yhden Nato-maan kielteinen kanta riittäisi. Venäjälle tilanne on sitä edellisempi, mitä vahvempi se on suhteessa meihin. Sotilasliiton jäsenyys veisi maalta tosiasiallsiesti mahdollisuuden käyttää sotilaallisia keinoja, tai niiden uhkaa meitä vastaan. Toisin sanoen Nato-jäsenyys rajoittaisi Venäjän toimintamahdollisuuksia ja onhan maa doktriineissaankin toistuvasti tuonut esille sen, että lähiulkomailla Venäjän on pyrittävä saavuttamaan sotilaallisesti ylivertainen asema. Nato-jäsenyytemme ei lisää millään tavalla Venäjään kohdistuvaa sotilaallista uhkaa, vaan nimenomaan vähentäisi Venäjän toimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa suhteessa meihin. 

Tästä seuraa se, että Venäjän intressien mukainen Nato-optiosta puhuminen on poliittisesti korrekti tapa näytellä hiukan länsimielistä - sillä kysehän ei ole avoimen kielteisestä Nato-kannasta - samalla kun tosiasiassa ajetaan politiikkaa, joka palvelee vankasti Kremlin etuja. Yhteistyöpuolue Keskustan poliitikkoja onkin päässyt oikein hyväpalkkaisiin virkoihin itänaapurimme suunnalla. Sattumaa vaiko ei, mutta kyllä makoisimpien palkintokarkkien ja ajetun politiikan välillä näyttäisi olevan yhteys. Keskustalaisilla on pitkät perinteet siitä, että jo poliittisen uran lakipisteen vaiheilla aletaan laatia suunnitelmia sen varalle, kun kansansuosio ei enää kanna. Hyvät suhteet Tehtaankadun väkeen auttavat kummasti. 

Lisäksi Nato-optio on tehokas tapa vastustaa sotilasliiton jäsenyyttä kuitenkaan tekemättä siitä liian isoa numeroa. Suomalaiset eivät - ja monelta osin ihan hyvistä syistä niin perusta sotilasliitoista. Edellisestä kerrasta jäi kauniisti sanoen paha maku suuhun ja näihin päiviinkin jatkuva denialistinen asennoituminen natsien kanssa tehtyyn sotilasliittoon. Kun tähän yhdistää amerikkalaisvastaisuuden ja vahvan Kremliä ymmärtämään ja parhain päin selittämään pyrkivän pohjavireen, on Nato-vastaisuudelle vahva tilaus. Avoin Nato-vastaisuus on oma lukunsa, mutta tosiasiallsiesti optiopolitiikalla voivat myös länsimielisten puolueiden edustajat ajaa Naton vastaista linjaa vaikuttamalla kuitenkin tekevän jotain ihan muuta.   

Erityisen ikäväksi tilanteen tekee kuitenkin se, että tällainen toiminta haittaa realiteettien ymmärtämistä. Jos me emme liity sotilasliittoon, meidän on varauduttava siihen, että olemme todellakin yksin. Nato-optioajattelu luo monille valheellista turvallisuudentunnetta ja välttelemme vastaamasta todella kysymykseen siitä, että haluammeko olla yksin Venäjän lähiulkomaana, vai emme. EU-jäsenyys tuo toki turvaa, mutta mikään sotilaallinen selkänoja se ei ole. Valitettavasti näyttää kuitenkin sille, että jatkamme yhä vanhalla perinteisellä linjalla: hyvän sään aikaan me ajattelemme, ettei tarvetta sotilasliiton jäsenyydelle ole ja tilanteen kiristyessä olemme hiljaa toivoen parasta jäsenyyden mahdollisuuden etääntyessä. Nato-optio ei ole enää - jos se on edes koskaan ollut - mikään ässä hihassamme pelattavaksi tilanteessa, jossa Kreml käyttäytyy ikävästi, vaan siitä on tullut rasite ja asemaamme heikentävä hokemalla todeksi hoettu poliittinen harhautuskeino. 

 

 

 

-----------------------------------------

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

 

]]>
59 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243614-nato-optio-on-suomen-suurin-turvallisuuspoliittinen-harhakuvitelma#comments Nato Sotilasliitto Suomen Nato-jäsenyys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Turvallisuuspolitiikka Fri, 29 Sep 2017 03:22:46 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243614-nato-optio-on-suomen-suurin-turvallisuuspoliittinen-harhakuvitelma
Niinistö: Venäjä ei hyökkää Nato-Viroon - entä liittoutumattomaan Suomeen? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237879-niinisto-venaja-ei-hyokkaa-nato-viroon-enta-liittoutumattomaan-suomeen <p>Presidenttiehdokas Sauli Niinistön haastattelu Ilta-Sanomien tämän päivän paperilehdessä ja nettisivuilla on mielenkiintoinen (<a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005237793.html"><u>IS 3.6.2017</u></a>). Niinistö käsitteli haastattelussa mahdollisuutta, hyökkäisikö Venäjä Nato-maa Viroon.</p><p>&rdquo;<em>Presidentti Sauli Niinistö torjuu Ilta-Sanomien haastattelussa spekulaatiot, että Venäjä hyökkäisi Viroon.</em>&rdquo; tulkitsivat Ilta-Sanomien toimittajat Timo Haapala ja Ulla Appelsin presidenttiehdokas Sauli Niinistön haastattelusanoja.</p><p>Presidentti ja presidenttiehdokas Sauli Niinistö torjuu siis Ilta-Sanomien haastattelussa spekulaatiot, että Venäjä hyökkäisi Viroon.</p><p>&rdquo;<em>Pitää nähdä, että jos sotaa käydään Virossa tai Baltiassa, siinä olisi osallisena Nato. Jos Venäjä ja Nato ovat vastakkain, en usko sellaiseen herrasmiessopimukseen, että soditaanpa vain Virossa tai Baltiassa. Se tarkoittaa hyvin laajamittaista sotimista. En usko mihinkään rajalliseen voimanmittelyyn, jos suurmaat ovat vastakkain. Oikea kysymys olisi tietysti, auttaako Suomi Natoa auttamaan Viroa. Siitähän siinä kuitenkin on kysymys. Kaikki tämä on vain <u>teoreettista</u>. Toistan: en <u>usko tällaiseen koskaan päädyttävän</u>.</em>&rdquo;, Niinistö totesi Ilta-Sanomissa.</p><p>Niinistön mukaan sellaiseen tilanteeseen, jossa Venäjä hyökkäisi Nato-maa Viroon, ei koskaan päädyttäisi.</p><p>Niinistö ei anna haastattelussa vastausta, auttaisiko Niinistön johtama Suomi Natolle apua, jos Itämeren ympäristössä syntyisi tilanne, jossa Nato puolustaisi aseellisesti Baltian maita ja meitä lähimpänä olevaa Viroa. Niinistöllä ei ole vastausta itselläänkään tuohon kysymykseen. Hän ei tiedä itsekään, auttaisiko Suomi Natoa vai ei.</p><p>Suomesta poiketen Ruotsilla on jo vastaus: Ruotsi on ennalta ilmoittanut, että se auttaa Natoa ja Baltian maita, jos Venäjä synnyttäisi konfliktin Itämeren alueelle.</p><p>Niinistön mukaan kysymys on täysin &rdquo;<em><u>teoreettinen</u></em>&rdquo;, joutuisiko Suomi miettimään tuollaista avunantotilannetta ja hän &rdquo;<em><u>ei usko tällaiseen [tilanteeseen] koskaan päädyttävän</u></em>&rdquo;.</p><p>Niinistön mukaan Suomen ei siis tarvitse käsitellä Baltian maiden avunantokysymystä Natolle tai Lissabonin sopimuksen puitteissa, koska asia on &rdquo;<em><u>teoreettinen</u></em>&rdquo; ja koska hän &rdquo;<em><u>ei usko tällaiseen koskaan päädyttävän</u></em>&rdquo;.</p><p>Suomi saisi varmasti samanlaisia vastauksia, jos Suomi ennalta kyselisi avunsaantimahdollisuuksia Nato-mailta Lissabonin sopimuksen puitteissa Venäjän hyökkäyksen varalta.</p><p>Ilta-Sanomien johtopäätökset Niinistön sanoista on sinänsä täysin oikeita: Venäjä ei hyökkää Viroon, joka on Nato-maa. Viron Nato-jäsenyys nostaa kynnyksen hyökätä maahan niin korkealle, ettei Venäjä tule hyökkäämään maahan.</p><p>Seuraava kysymys on, voiko Venäjä hyökätä Suomeen, joka ei ole Nato-maa? Onko Venäjän kynnys hyökätä Natoon kuulumattomaan Suomeen alhaisempi kuin Viroon, joka on Nato-maa?</p><p>Jos Niinistön mielestä Venäjä ei hyökkää Nato-Viroon, pitäisikö myös Suomen liittyä Natoon, jotta Venäjä ei tännekään hyökkäisi. Mielestäni mikä pätee Viroon, pätee myös Suomeen.</p><p>Presidenttiehdokas Niinistön ajatukset ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ovat hyvin epäjohdonmukaisia eivätkä loppuun asti mietittyjä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidenttiehdokas Sauli Niinistön haastattelu Ilta-Sanomien tämän päivän paperilehdessä ja nettisivuilla on mielenkiintoinen (IS 3.6.2017). Niinistö käsitteli haastattelussa mahdollisuutta, hyökkäisikö Venäjä Nato-maa Viroon.

Presidentti Sauli Niinistö torjuu Ilta-Sanomien haastattelussa spekulaatiot, että Venäjä hyökkäisi Viroon.” tulkitsivat Ilta-Sanomien toimittajat Timo Haapala ja Ulla Appelsin presidenttiehdokas Sauli Niinistön haastattelusanoja.

Presidentti ja presidenttiehdokas Sauli Niinistö torjuu siis Ilta-Sanomien haastattelussa spekulaatiot, että Venäjä hyökkäisi Viroon.

Pitää nähdä, että jos sotaa käydään Virossa tai Baltiassa, siinä olisi osallisena Nato. Jos Venäjä ja Nato ovat vastakkain, en usko sellaiseen herrasmiessopimukseen, että soditaanpa vain Virossa tai Baltiassa. Se tarkoittaa hyvin laajamittaista sotimista. En usko mihinkään rajalliseen voimanmittelyyn, jos suurmaat ovat vastakkain. Oikea kysymys olisi tietysti, auttaako Suomi Natoa auttamaan Viroa. Siitähän siinä kuitenkin on kysymys. Kaikki tämä on vain teoreettista. Toistan: en usko tällaiseen koskaan päädyttävän.”, Niinistö totesi Ilta-Sanomissa.

Niinistön mukaan sellaiseen tilanteeseen, jossa Venäjä hyökkäisi Nato-maa Viroon, ei koskaan päädyttäisi.

Niinistö ei anna haastattelussa vastausta, auttaisiko Niinistön johtama Suomi Natolle apua, jos Itämeren ympäristössä syntyisi tilanne, jossa Nato puolustaisi aseellisesti Baltian maita ja meitä lähimpänä olevaa Viroa. Niinistöllä ei ole vastausta itselläänkään tuohon kysymykseen. Hän ei tiedä itsekään, auttaisiko Suomi Natoa vai ei.

Suomesta poiketen Ruotsilla on jo vastaus: Ruotsi on ennalta ilmoittanut, että se auttaa Natoa ja Baltian maita, jos Venäjä synnyttäisi konfliktin Itämeren alueelle.

Niinistön mukaan kysymys on täysin ”teoreettinen”, joutuisiko Suomi miettimään tuollaista avunantotilannetta ja hän ”ei usko tällaiseen [tilanteeseen] koskaan päädyttävän”.

Niinistön mukaan Suomen ei siis tarvitse käsitellä Baltian maiden avunantokysymystä Natolle tai Lissabonin sopimuksen puitteissa, koska asia on ”teoreettinen” ja koska hän ”ei usko tällaiseen koskaan päädyttävän”.

Suomi saisi varmasti samanlaisia vastauksia, jos Suomi ennalta kyselisi avunsaantimahdollisuuksia Nato-mailta Lissabonin sopimuksen puitteissa Venäjän hyökkäyksen varalta.

Ilta-Sanomien johtopäätökset Niinistön sanoista on sinänsä täysin oikeita: Venäjä ei hyökkää Viroon, joka on Nato-maa. Viron Nato-jäsenyys nostaa kynnyksen hyökätä maahan niin korkealle, ettei Venäjä tule hyökkäämään maahan.

Seuraava kysymys on, voiko Venäjä hyökätä Suomeen, joka ei ole Nato-maa? Onko Venäjän kynnys hyökätä Natoon kuulumattomaan Suomeen alhaisempi kuin Viroon, joka on Nato-maa?

Jos Niinistön mielestä Venäjä ei hyökkää Nato-Viroon, pitäisikö myös Suomen liittyä Natoon, jotta Venäjä ei tännekään hyökkäisi. Mielestäni mikä pätee Viroon, pätee myös Suomeen.

Presidenttiehdokas Niinistön ajatukset ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ovat hyvin epäjohdonmukaisia eivätkä loppuun asti mietittyjä.

]]>
80 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237879-niinisto-venaja-ei-hyokkaa-nato-viroon-enta-liittoutumattomaan-suomeen#comments Kotimaa Itämeren turvallisuus Nato Presidentti Sauli Niinistö Suomen Nato-jäsenyys Venäjän uhka Suomelle Sat, 03 Jun 2017 07:07:34 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237879-niinisto-venaja-ei-hyokkaa-nato-viroon-enta-liittoutumattomaan-suomeen
Suomen ei pidä ulkoistaa ulkopolitiikkaansa ”hyvät naapuruussuhteet” -termein http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237774-suomen-ei-pida-ulkoistaa-ulkopolitiikkaansa-hyvat-naapuruussuhteet-termein <p>Presidentti Sauli Niinistö on nimennyt Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan neljä osadoktriinia, jotka muodostavat ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme tämänhetkisen perustan. Niinistö lanseerasi nuo osadoktriinit ensimmäisen kerran vuoden 2014 lopulla sen jälkeen, kun Venäjä oli ottanut väkivalloin Krimin niemimaan haltuunsa (<a href="http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=315672&amp;nodeid=44809&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>TPK 10.11.2014</u></a>).</p><p>Nuo osadoktriinit on nimetty myös pilareiksi. Puhutaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan neljästä pilarista, jotka ovat:</p><ul><li><p>kansallinen puolustus ja turvallisuus</p></li><li><p>länsi-integraatio ja kumppanuudet</p></li><li><p>toimivat Venäjä-suhteet</p></li><li><p>kansainvälinen järjestelmä ja laaja turvallisuus</p></li></ul><p>&rdquo;<em>Suomen turvallisuusaseman näen kokonaisuutena, joka seisoo useamman pilarin varassa. Niitä ovat kansallinen puolustus ja turvallisuus, läntinen integraatio, Venäjä-suhteet sekä kansainvälinen järjestelmä, erityisesti sen rakenne, sääntöpohjaisuus ja hallittavuus. Nämä pilarit elävät koko ajan - heikentyvät tai vahvistuvat kehityksen myötä. Ne ovat myös keskenään jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Mutta mitä useampia pilareita meillä on, mitä vahvempia ne kannaltamme ovat ja mitä paremmassa keskinäisessä tasapainossa, sitä vakaampi on Suomen asema.</em>&rdquo;, lausui presidentti Sauli Niinistö suurlähettiläspäivillä 23.8.2016 Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikan tämänhetkisistä perusteista (<a href="http://presidentti.fi/Public/default.aspx?contentid=349930&amp;nodeid=44807&amp;culture=fi-FI"><u>TPK 23.8.2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Toimivat Venäjä-suhteet</em>&rdquo; tunnettiin aikaisemmin termillä &rdquo;h<em>yvät naapuruussuhteet</em>&rdquo; tai &rdquo;<em>ystävälliset naapuruussuhteet</em>&rdquo;. Noita termejä käytetään ahkerasti edelleen samaa asiaa tarkoittaen.</p><p>Neljän ulko- ja turvallisuuspoliittisen osadoktriinin muodostamassa kokonaisuudessa presidentti Niinistö on antanut toimissaan sangen suuren painoarvon &rdquo;<em>toimivat Venäjä-suhteet</em>&rdquo; -osadoktriinille, mistä on seurannut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten toimintamahdollisuuksien kaventumista ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätäntävallan osittaista luisumista venäläisille.</p><p>&rdquo;<em>Hyvät naapuruussuhteet</em>&rdquo;- tai &rdquo;<em>ystävälliset naapuruussuhteet</em>&rdquo; -termin juuret, joihin nykyinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen kolmas pilari siis perustuu, tulevat kaukaa 70 vuoden takaa. Vuosikymmenestä toiseen Suomi on pitänyt &rdquo;<em>hyvät naapuruussuhteet Venäjään</em>&rdquo;- tai &rdquo;<em>ystävälliset naapuruussuhteet Venäjään</em>&rdquo; -termiä ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa ohjenuorana muodossa tai toisessa.</p><p>Suomessa ei ole perusteellisesti mietitty eikä ymmärretty, mitä noiden määritteiden käytöstä on seurannut. Vielä vuoden 2014 jälkeenkin Venäjän muuttuessa yhä sotaisammaksi toimijaksi on toimittu kylmän sodan aikaisen historian mukaisesti sen enemmän avaamatta &rdquo;<em>hyvät naapuruussuhteet</em>&rdquo;- tai &rdquo;<em>ystävälliset naapuruussuhteet</em>&rdquo; -termin pohjimmaista merkitystä Suomelle ulkopolitiikkaa rajoittavana tekijänä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Sopimus&nbsp;ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä (<a href="http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1948/19480017"><u>17/1948</u></a>) - siis YYA-sopimus - kirjasi &rdquo;<em>hyvät naapuruussuhteet</em>&rdquo; tai &rdquo;<em>ystävälliset naapuruussuhteet</em>&rdquo; Suomen ja Neuvostoliiton välillä seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Suomen Tasavallan Presidentti ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö, pyrkien jatkuvasti kehittämään <u>ystävällisiä suhteita</u> Suomen ja SNTL:n välillä, vakuuttuneina siitä, että <u>hyvien naapuruussuhteiden</u> ja yhteistoiminnan lujittaminen Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä on molempien maiden elinetujen mukaista</em>.&rdquo;</p><p>44 vuotta myöhemmin Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välinen sopimus suhteiden perusteista (<a href="http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992/19920063/19920063_2"><u>63/1992</u></a>) kirjasi &rdquo;<em>hyvät naapuruussuhteet</em>&rdquo; tai &rdquo;<em>ystävälliset naapuruussuhteet</em>&rdquo; Suomen ja Venäjän välillä puolestaan seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Suomen tasavalta ja Venäjän federaatio, joita jäljempänä kutsutaan sopimuspuoliksi, korostaen Euroopassa tapahtuneiden syvällisten historiallisten muutosten merkitystä, tarkoituksenaan kehittää ja lujittaa <u>hyviä naapuruussuhteita</u> ja kaikinpuolista yhteistyötä maittensa ja kansojensa välillä&hellip;</em>&rdquo;</p><p>Myös venäläispoliitikot ovat ahkerasti käyttäneet aina näihin päiviin saakka tuttua YYA-terminologiaa.</p><p>Ohessa esimerkkeinä pääministeri Dimitri Medvedevin ja presidentti Vladimir Putinin naapuruussuhdetervehdykset Suomelle. Medvedevin ja Putinin sanat ovat kuin suoraan kylmän sodan ajan syvimmästä suomettuneisuuden uskonopeista.</p><p>Venäjän pääministeri Dmitri Medvedevin onnitteluviesti 29.5.2015 (<a href="http://government.ru/telegrams/18299"><u>Venäjän hallitus 29.5.2015</u></a>)&nbsp;juuri nimitetylle Suomen uudelle pääministerille Juha Sipilälle kuului näin:</p><p>&rdquo;<em>Россию и Финляндию связывают традиционно <u>дружественные, добрососедские отношения</u>. Хотел бы подтвердить готовность к активной совместной работе с Вами по дальнейшему развитию двустороннего взаимодействия в торгово-экономической, инвестиционной, научно-инновационной, культурной, гуманитарной и других областях.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Venäjää ja Suomea yhdistävät perinteisesti <u>ystävälliset hyvät naapuruussuhteet</u>. Haluan korostaa valmiuttamme aktiiviseen yhteistyöhön kanssanne, jotta kahdenkeskinen kanssakäyntimme kaupan, investointien, innovaatioiden, kulttuurin, humanitaarisuuden ja muiden alojen osalta kehittyisi edelleen.</em>&rdquo;</p><p>Presidentti Putin puolestaan onnitteli 23.5.2017 samaa kaavaa toistaen 100-vuotiasta Suomea seuraavin sanakääntein (<a href="http://kremlin.ru/events/president/letters/54542"><u>Kreml 23.5.2017</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Ваше представительное мероприятие проходит под знаком столетнего юбилея государственной независимости Финляндии. В течение прошедшего века отношения между нашими странами складывались порой непросто, однако в последние десятилетия они носят по-настоящему <u>дружественный, добрососедский</u> характер.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Edustajamme Suomen valtion itsenäisyyden satavuotisjuhlan on nimetty. Kuluneen vuosisadan aikana maittemme väliset suhteet ovat olleet joskus vaikeita, mutta viime vuosikymmeninä ne ovat olleet todella ystävällisiä, niillä on ollut <u>hyvien naapuruussuhteiden</u> luonne.</em>&rdquo;</p><p>Venäjän suurlähetystö on puolestaan kirjannut <em>hyvät naapuruussuhteet</em>&rdquo; tai &rdquo;<em>ystävälliset naapuruussuhteet</em>&rdquo; -asian näin: &rdquo;<em>Venäjän ja Suomen <u>hyville naapuruussuhteille</u> ovat luonteenomaisia intensiivinen poliittinen vuoropuhelu, vakaa kauppa sekä Luoteis-Venäjän alueiden välitön osallistuminen yhteistyöhön.</em>&rdquo; (<a href="http://helsinki.mid.ru/web/helsinki-fi/venajan-ja-suomen-valiset-suhteet"><u>Venäjän suurlähetystö Suomessa</u></a>).</p><p>Suomalaispoliitikot ovat käyttäneet aina näihin päiviin saakka myös ahkeraan samaa YYA-terminologiaa venäläispoliitikkojen tapaan.</p><p>&rdquo;<em><u>Hyvät ja tiiviit naapuruussuhteet </u>ovat jatkossakin ulkopolitiikkamme perusta. Venäjä on suurin yksittäinen kauppakumppanimme ja monipuoliset yhteydet maittemme välillä ovat ennätystasoa. Venäjän merkitys on Suomen kannalta suuri.</em>&rdquo;, totesi tuore tasavallan presidentti Niinistö 26.4.2012 puhuessaan ensimmäistä kertaa diplomaattipäivällisillä kuulijoinaan Helsinkiin sijoitetut suurlähettiläät (<a href="http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=247820&amp;nodeid=44809&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>TPK 26.4.2012</u></a> ja <a href="http://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002889670.html"><u>HS Kuukausiliite 5.3.2016</u></a>).</p><p>Samat sanat kuin mitä presidentti Niinistö lausui edellä mainitusti vuonna 2012, olisi voinut lausua presidentti Kekkonen kylmän sodan kiihkeimpään suomettumisaikaan miellyttämään itäystäviemme. Tahti EU-Suomessa ei ole muuttunut YYA-Suomesta.</p><p>&rdquo;<em>Pian itsenäisyytemme alussa ymmärsimme, että <u>hyvät naapuruussuhteet</u> ovat meille elintärkeitä.</em>&rdquo;, ulkoministeri Erkki Tuomioja lausui 25.8.2014 tarkoittaen suhteita Venäjään (<a href="http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=311209&amp;contentlan=1&amp;culture=sv-SE"><u>UM 25.8.2014</u></a> ja <a href="http://tuomioja.org/puheet/2014/08/puhe-edustuspaallikkopaivilla-25-8-2014-helsinki/"><u>Tuomioja-blogi 25.8.2014</u></a>).</p><p>Vastaavia ilmaisuja - Suomen uskollisuusvakuutteluja Venäjälle siis - suomalaispoliitikkojen suusta kuultuna löytyy vuosien varrelta kymmenittäin näihin päiviin saakka. Suomalaispolittikkojen tyyli on edelleen täysin samaa kuin kylmän sodan aikaisilla 1950-, 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>On selvää, että Suomen etujen mukaista on, että Suomella on hyvät ja ystävälliset suhteet naapureihinsa ja myös Venäjään. Asia on sinänsä itsestään selvä. En pyri missään nimessä tällä kirjoituksella viestittämään, ettei Suomella pitäisi olla hyviä suhteita Venäjään, päinvastoin.</p><p>Suomi on kuitenkin ainoa poikkeus niistä yhteistä rajaa&nbsp;Venäjään omaavista EU- ja Nato-maista, joka on kirjannut &quot;<em>ystävälliset naapuruussuhteet [Venäjään]</em>&quot; ulkopoliittiseksi osadoktriiniksi. Yksikään muu Venäjän läntinen EU:hun tai Natoon kuuluva rajanaapuri ei näin Suomen tapaan ole tehnyt. Vain Valko-Venäjä on Suomen ohella nimennyt viralliseksi ulkopoliittiseksi päämääräkseen hyvät suhteet Venäjään.</p><p>Valko-Venäjä ei ole länsimaa. Suomi sen sijaan pitää itseään länsimaana.</p><p>Miksi yksikään muu Venäjän läntinen EU:hun tai Natoon kuuluva rajanaapuri ei sitten ole näin tehnyt?</p><p>Nämä Venäjän läntiset Nato-naapurimaat Suomea lukuun ottamatta - &nbsp;Norja, Viro, Latvia, Liettua ja Puola - eivät voisi tehdä tuollaista &quot;<em>ystävälliset naapuruussuhteet</em>&quot; määritystä, koska yksi heidän naapurimaista voi olla myös vihollistaho ja hyökkääjätaho jossakin tilanteessa.&nbsp;Tämä yksi heidän naapurimaa on Venäjä.</p><p>Norja, Viro, Latvia, Liettua ja Puola eivät halua antaa Venäjälle työkalua, jolla se voisi vääntää poliittisesti kriisi- tai konfliktitilanteissa. Vain Suomi on antanut Venäjälle työkalun, jolla se voi vääntää ja painostaa Suomea poliittisesti kriisi- tai konfliktitilanteissa.</p><p>Jos esimerkiksi Viro nyt linjaisi uudeksi ulkopoliittiseksi linjakseen, että &rdquo;<em>Viron ja Venäjän pyrkimys on kehittää ja lujittaa <u>hyviä naapuruussuhteita</u> ja kaikinpuolista yhteistyötä maittensa ja kansojensa välillä</em>&rdquo;, varmasti monessa länsimaassa - myös Suomessa - oltaisiin huolissaan, onko Viro siirtymässä Venäjän etupiiriin ja vaikutusvaltaan.</p><p>Suomelle edellä kirjattu linjaus on totta vielä tänä päivänäkin.</p><p>Ruotsi tai Tanska voivat tehdä &rdquo;<em>hyvät suhteet naapurimaihin</em>&rdquo; -määrityksen ulkopoliittisena doktriinina ihan hyvin, koska kaikki niiden rajanaapurimaat ovat joko EU- tai Nato-maita toisin kuin Suomella. Ruotsilla tai Tanskalla ei ole sellaisia rajanaapureita, joista nämä maat kokisivat uhkaa. Venäjän nämä maat kokevat toki uhkaksi, mutta Venäjä ei ole Ruotsin eikä Tanskan rajanaapurimaa.</p><p>Määritys &quot;<em>ystävälliset naapuruussuhteet</em>&quot; viralliselle doktriinitasolle voidaan siis tehdä vain silloin, kun on täydellinen varmuus, ettei rajanaapurimaa voi olla jossakin tilanteessa olla myös vihollismaa.</p><p>Myös EU ei voi enää kirjata ulkopoliittiseksi linjakseen hyviä suhteita Venäjään, vaikka hyviä suhteita pyriittisiinikin jatkossa kehittämään. EU ei voi suurvaltana rajoittaa omaehtoisesti toimintamahdollisuuksiaan sellaista maata kohtaan, joka pitää EU:ta vastustajanaan ja jopa vihollisenaan. Sama koskee Natoa ja Nato-maita suhteessa Venäjään.</p><p>Totta kai Venäjän läntiset rajanaapurimaat pyrkivät pitämään yllä asiallisia suhteita myös Venäjään, mutta asiaa ei määritellä doktriiniluonteisesti ulkopoliittiseksi päämääräksi. Suomi on ainutkertainen poikkeus, koska Valko-Venäjää ei voida lukea länsimaaksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskeisesti muodossa tai toisessa kuuluvien &rdquo;<em>hyvät naapuruussuhteet</em>&rdquo;- tai &rdquo;<em>ystävälliset naapuruussuhteet</em>&rdquo; -termien tai minkä tahansa synonyymitermien juuret ovat siis 6.4.1948 solmitussa YYA-sopimuksessa.</p><p>Nuo termit ovat harjoitettua politiikkaa ajalta, jolloin Suomi oli sotilaallisesti sidottu varsin rankalla sopimuksella Neuvostoliittoon.</p><p>On ymmärrettävää, että Suomea koskien &rdquo;<em>hyvät naapuruussuhteet</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>ystävälliset naapuruussuhteet</em>&rdquo; -kirjaus oli vuonna 1948 solmitussa YYA-sopimuksessa ja ehkä vielä vuonna 1992 solmitussa Venäjän ja Suomen välisessä sopimuksessa, mutta että kirjaus edelleen on Suomen ulkopoliittinen osadoktriini &quot;<em>ystävälliset naapuruussuhteet [Venäjään]</em>&quot; -muodossa, ei ole enää ymmärrettävää eikä Suomen etujen mukaista, koska se rajoittaa ulkopoliittisia toimintamahdollisuuksiamme ja Suomen ulkopoliittista liikkumatilaa.</p><p>Kirjaus ulkopoliittisena osadoktriinina siirtää päätäntävaltaa omasta ulko- ja turvallisuuspolitiikastamme rajojemme ulkopuolelle Venäjälle, joka voi olla myös Suomen vihollistaho. Puolustusvoimamme on rakennettu vain Venäjän tekemän hyökkäyksen varalta, joten Venäjä voi olla Suomelle myös vihollistaho.</p><p>Oleellista on suuri tuo, voiko naapuri olla meille myös vihollistaho. Venäläiset ovat erityisen hanakoita &rdquo;<em>hyvät naapuruussuhteet</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>ystävälliset naapuruussuhteet</em>&rdquo; -termin käyttöön painottaakseen heidän poliittista vaikutusvaltaansa Suomea kohtaan.</p><p>&rdquo;<em>Добрососедские отношения</em>&rdquo; -termi (&rdquo;<em>hyvät naapuruussuhteet</em>&rdquo;-termi) on tullut Neuvostoliitosta ja se on neuvostoliittolaisten keksimiä.&nbsp;Termi ei siis ole suomalaisten keksimä eikä suomalaisten alullepanema, vaikka Suomi presidentti Niinistön johdolla on nyt sen ottanut jopa ulkopoliittiseksi osadoktriiniksi. Termi on Neuvostoliiton poliittisiin päämääriin tarkoitettu, ja Suomi nyt noita venäläispäämääriä omilla toimillaan edistää.</p><p>Suomalaispoliitikot vielä tänä päivänäkin mielellään harrastavat vapaaehtoisesti kremnologiaa ja kaipaavat sellaisia sanoja venäläispolitiikkojen suista, joissa vakuutellaan &rdquo;<em>hyviä naapuruussuhteita</em>&rdquo; tai &rdquo;<em>ystävällisiä naapuruussuhteita</em>&rdquo; osoittamaan, että suomalaiset ovat hyviä &rdquo;alamaisia&rdquo;.</p><p>Suomi ulkoistaa &rdquo;<em>hyvät naapuruussuhteet</em>&rdquo;- tai &rdquo;<em>ystävälliset naapuruussuhteet</em>&rdquo; -termien ahkeralla käytöllä ulkopolitiikkaansa Venäjän hyville naapurisuhteille - toisin sanoen venäläisille.</p><p>Suomella on ollut tapana ulkoistaa ulkopolitiikkaansa myös 1300 kilometriä pitkälle itärajalleen, mikä ajatusrakennelma on myös alkuaan neuvostoliittolainen keksintö ja Neuvostoliiton poliittisiin päämääriin tarkoitettu.</p><p>Pikkuhiljaa suomalaispoliitikot ovat nyt oppineet jättää &quot;<em>1300 kilometriä yhteistä rajaa</em>&quot; -kannanotot pois puheistaan. &rdquo;H<em>yvät naapuruussuhteet</em>&rdquo;- tai &rdquo;<em>ystävälliset naapuruussuhteet</em>&rdquo; -termillä Neuvostoliitto pyrki ja Venäjä pyrkii säilyttämään ulkopoliittisen aloitteentekoaseman. Noiden kahden määritelmän käytöllä Venäjä pyrkii osaltaan hallitsemaan Suomea ulkopoliittisesti.</p><p>Kyse on ulkopoliittisten asioiden hallinnasta: jos esimerkiksi tilanne Itämerellä kiristyisi ja Suomi joutuisi katsomaan Venäjää vihollistahona, Venäjä vetoaisi kriisitilanteen uhatessa Suomeen hyvien naapurisuhteiden säilyttämisellä ja pitkällä yhteisellä rajalla.</p><p>&quot;<em>Suomi on pitänyt toisen maailman sodan jälkeen hyviä naapuruussuhteita itänaapuriin ja kirjannut asian ulkopoliittiseksi päämääräksi. Eikö Suomi enää noudata tuota linjausta?</em>&quot; -lauseita varmasti kuultaisiin venäläispoliitikkojen suista, jos Itämeren ympäristössä turvallisuutenanne kiristyisi konfliktin partaalle.</p><p>Venäjällä olisi aloitteentekijän asema, koska Suomi on sille sen omasta tahdostaan Venäjälle antanut määrittelemällä yhden sellaisen asian doktriinitasolle, jota yksikään muu länsimaa ei ole tehnyt. Suomesta aina löytyy poliitikkoja, jatka ovat valmiita toimimaan Venäjän ulkopoliittisen agendan mukaisesti.</p><p>Kun &quot;<em>1300 kilometriä yhteistä rajaa</em>&quot; -termistä ollaan pikkuhiljaa päästy eroon, on seuraavaksi syytä päästä eroon vastaavasti &rdquo;<em>hyvät naapuruussuhteet Venäjään</em>&rdquo; -termistä eri muodoissa ilmaistuna. Suomen on syytä päästä muiden EU- ja Nato-maiden tasolle eikä samaistua samanlaiseksi Venäjän rajanaapuriksi kuin Valko-Venäjä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Sauli Niinistö on nimennyt Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan neljä osadoktriinia, jotka muodostavat ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme tämänhetkisen perustan. Niinistö lanseerasi nuo osadoktriinit ensimmäisen kerran vuoden 2014 lopulla sen jälkeen, kun Venäjä oli ottanut väkivalloin Krimin niemimaan haltuunsa (TPK 10.11.2014).

Nuo osadoktriinit on nimetty myös pilareiksi. Puhutaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan neljästä pilarista, jotka ovat:

  • kansallinen puolustus ja turvallisuus

  • länsi-integraatio ja kumppanuudet

  • toimivat Venäjä-suhteet

  • kansainvälinen järjestelmä ja laaja turvallisuus

Suomen turvallisuusaseman näen kokonaisuutena, joka seisoo useamman pilarin varassa. Niitä ovat kansallinen puolustus ja turvallisuus, läntinen integraatio, Venäjä-suhteet sekä kansainvälinen järjestelmä, erityisesti sen rakenne, sääntöpohjaisuus ja hallittavuus. Nämä pilarit elävät koko ajan - heikentyvät tai vahvistuvat kehityksen myötä. Ne ovat myös keskenään jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Mutta mitä useampia pilareita meillä on, mitä vahvempia ne kannaltamme ovat ja mitä paremmassa keskinäisessä tasapainossa, sitä vakaampi on Suomen asema.”, lausui presidentti Sauli Niinistö suurlähettiläspäivillä 23.8.2016 Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikan tämänhetkisistä perusteista (TPK 23.8.2016).

Toimivat Venäjä-suhteet” tunnettiin aikaisemmin termillä ”hyvät naapuruussuhteet” tai ”ystävälliset naapuruussuhteet”. Noita termejä käytetään ahkerasti edelleen samaa asiaa tarkoittaen.

Neljän ulko- ja turvallisuuspoliittisen osadoktriinin muodostamassa kokonaisuudessa presidentti Niinistö on antanut toimissaan sangen suuren painoarvon ”toimivat Venäjä-suhteet” -osadoktriinille, mistä on seurannut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten toimintamahdollisuuksien kaventumista ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätäntävallan osittaista luisumista venäläisille.

Hyvät naapuruussuhteet”- tai ”ystävälliset naapuruussuhteet” -termin juuret, joihin nykyinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen kolmas pilari siis perustuu, tulevat kaukaa 70 vuoden takaa. Vuosikymmenestä toiseen Suomi on pitänyt ”hyvät naapuruussuhteet Venäjään”- tai ”ystävälliset naapuruussuhteet Venäjään” -termiä ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa ohjenuorana muodossa tai toisessa.

Suomessa ei ole perusteellisesti mietitty eikä ymmärretty, mitä noiden määritteiden käytöstä on seurannut. Vielä vuoden 2014 jälkeenkin Venäjän muuttuessa yhä sotaisammaksi toimijaksi on toimittu kylmän sodan aikaisen historian mukaisesti sen enemmän avaamatta ”hyvät naapuruussuhteet”- tai ”ystävälliset naapuruussuhteet” -termin pohjimmaista merkitystä Suomelle ulkopolitiikkaa rajoittavana tekijänä.

                                                                                    ****

Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä (17/1948) - siis YYA-sopimus - kirjasi ”hyvät naapuruussuhteet” tai ”ystävälliset naapuruussuhteet” Suomen ja Neuvostoliiton välillä seuraavasti:

Suomen Tasavallan Presidentti ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö, pyrkien jatkuvasti kehittämään ystävällisiä suhteita Suomen ja SNTL:n välillä, vakuuttuneina siitä, että hyvien naapuruussuhteiden ja yhteistoiminnan lujittaminen Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä on molempien maiden elinetujen mukaista.”

44 vuotta myöhemmin Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välinen sopimus suhteiden perusteista (63/1992) kirjasi ”hyvät naapuruussuhteet” tai ”ystävälliset naapuruussuhteet” Suomen ja Venäjän välillä puolestaan seuraavasti:

Suomen tasavalta ja Venäjän federaatio, joita jäljempänä kutsutaan sopimuspuoliksi, korostaen Euroopassa tapahtuneiden syvällisten historiallisten muutosten merkitystä, tarkoituksenaan kehittää ja lujittaa hyviä naapuruussuhteita ja kaikinpuolista yhteistyötä maittensa ja kansojensa välillä…

Myös venäläispoliitikot ovat ahkerasti käyttäneet aina näihin päiviin saakka tuttua YYA-terminologiaa.

Ohessa esimerkkeinä pääministeri Dimitri Medvedevin ja presidentti Vladimir Putinin naapuruussuhdetervehdykset Suomelle. Medvedevin ja Putinin sanat ovat kuin suoraan kylmän sodan ajan syvimmästä suomettuneisuuden uskonopeista.

Venäjän pääministeri Dmitri Medvedevin onnitteluviesti 29.5.2015 (Venäjän hallitus 29.5.2015) juuri nimitetylle Suomen uudelle pääministerille Juha Sipilälle kuului näin:

Россию и Финляндию связывают традиционно дружественные, добрососедские отношения. Хотел бы подтвердить готовность к активной совместной работе с Вами по дальнейшему развитию двустороннего взаимодействия в торгово-экономической, инвестиционной, научно-инновационной, культурной, гуманитарной и других областях.

Vapaasti suomennettuna:

Venäjää ja Suomea yhdistävät perinteisesti ystävälliset hyvät naapuruussuhteet. Haluan korostaa valmiuttamme aktiiviseen yhteistyöhön kanssanne, jotta kahdenkeskinen kanssakäyntimme kaupan, investointien, innovaatioiden, kulttuurin, humanitaarisuuden ja muiden alojen osalta kehittyisi edelleen.

Presidentti Putin puolestaan onnitteli 23.5.2017 samaa kaavaa toistaen 100-vuotiasta Suomea seuraavin sanakääntein (Kreml 23.5.2017):

Ваше представительное мероприятие проходит под знаком столетнего юбилея государственной независимости Финляндии. В течение прошедшего века отношения между нашими странами складывались порой непросто, однако в последние десятилетия они носят по-настоящему дружественный, добрососедский характер.

Vapaasti suomennettuna:

Edustajamme Suomen valtion itsenäisyyden satavuotisjuhlan on nimetty. Kuluneen vuosisadan aikana maittemme väliset suhteet ovat olleet joskus vaikeita, mutta viime vuosikymmeninä ne ovat olleet todella ystävällisiä, niillä on ollut hyvien naapuruussuhteiden luonne.

Venäjän suurlähetystö on puolestaan kirjannut hyvät naapuruussuhteet” tai ”ystävälliset naapuruussuhteet” -asian näin: ”Venäjän ja Suomen hyville naapuruussuhteille ovat luonteenomaisia intensiivinen poliittinen vuoropuhelu, vakaa kauppa sekä Luoteis-Venäjän alueiden välitön osallistuminen yhteistyöhön.” (Venäjän suurlähetystö Suomessa).

Suomalaispoliitikot ovat käyttäneet aina näihin päiviin saakka myös ahkeraan samaa YYA-terminologiaa venäläispoliitikkojen tapaan.

Hyvät ja tiiviit naapuruussuhteet ovat jatkossakin ulkopolitiikkamme perusta. Venäjä on suurin yksittäinen kauppakumppanimme ja monipuoliset yhteydet maittemme välillä ovat ennätystasoa. Venäjän merkitys on Suomen kannalta suuri.”, totesi tuore tasavallan presidentti Niinistö 26.4.2012 puhuessaan ensimmäistä kertaa diplomaattipäivällisillä kuulijoinaan Helsinkiin sijoitetut suurlähettiläät (TPK 26.4.2012 ja HS Kuukausiliite 5.3.2016).

Samat sanat kuin mitä presidentti Niinistö lausui edellä mainitusti vuonna 2012, olisi voinut lausua presidentti Kekkonen kylmän sodan kiihkeimpään suomettumisaikaan miellyttämään itäystäviemme. Tahti EU-Suomessa ei ole muuttunut YYA-Suomesta.

Pian itsenäisyytemme alussa ymmärsimme, että hyvät naapuruussuhteet ovat meille elintärkeitä.”, ulkoministeri Erkki Tuomioja lausui 25.8.2014 tarkoittaen suhteita Venäjään (UM 25.8.2014 ja Tuomioja-blogi 25.8.2014).

Vastaavia ilmaisuja - Suomen uskollisuusvakuutteluja Venäjälle siis - suomalaispoliitikkojen suusta kuultuna löytyy vuosien varrelta kymmenittäin näihin päiviin saakka. Suomalaispolittikkojen tyyli on edelleen täysin samaa kuin kylmän sodan aikaisilla 1950-, 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.

                                                                                    ****

On selvää, että Suomen etujen mukaista on, että Suomella on hyvät ja ystävälliset suhteet naapureihinsa ja myös Venäjään. Asia on sinänsä itsestään selvä. En pyri missään nimessä tällä kirjoituksella viestittämään, ettei Suomella pitäisi olla hyviä suhteita Venäjään, päinvastoin.

Suomi on kuitenkin ainoa poikkeus niistä yhteistä rajaa Venäjään omaavista EU- ja Nato-maista, joka on kirjannut "ystävälliset naapuruussuhteet [Venäjään]" ulkopoliittiseksi osadoktriiniksi. Yksikään muu Venäjän läntinen EU:hun tai Natoon kuuluva rajanaapuri ei näin Suomen tapaan ole tehnyt. Vain Valko-Venäjä on Suomen ohella nimennyt viralliseksi ulkopoliittiseksi päämääräkseen hyvät suhteet Venäjään.

Valko-Venäjä ei ole länsimaa. Suomi sen sijaan pitää itseään länsimaana.

Miksi yksikään muu Venäjän läntinen EU:hun tai Natoon kuuluva rajanaapuri ei sitten ole näin tehnyt?

Nämä Venäjän läntiset Nato-naapurimaat Suomea lukuun ottamatta -  Norja, Viro, Latvia, Liettua ja Puola - eivät voisi tehdä tuollaista "ystävälliset naapuruussuhteet" määritystä, koska yksi heidän naapurimaista voi olla myös vihollistaho ja hyökkääjätaho jossakin tilanteessa. Tämä yksi heidän naapurimaa on Venäjä.

Norja, Viro, Latvia, Liettua ja Puola eivät halua antaa Venäjälle työkalua, jolla se voisi vääntää poliittisesti kriisi- tai konfliktitilanteissa. Vain Suomi on antanut Venäjälle työkalun, jolla se voi vääntää ja painostaa Suomea poliittisesti kriisi- tai konfliktitilanteissa.

Jos esimerkiksi Viro nyt linjaisi uudeksi ulkopoliittiseksi linjakseen, että ”Viron ja Venäjän pyrkimys on kehittää ja lujittaa hyviä naapuruussuhteita ja kaikinpuolista yhteistyötä maittensa ja kansojensa välillä”, varmasti monessa länsimaassa - myös Suomessa - oltaisiin huolissaan, onko Viro siirtymässä Venäjän etupiiriin ja vaikutusvaltaan.

Suomelle edellä kirjattu linjaus on totta vielä tänä päivänäkin.

Ruotsi tai Tanska voivat tehdä ”hyvät suhteet naapurimaihin” -määrityksen ulkopoliittisena doktriinina ihan hyvin, koska kaikki niiden rajanaapurimaat ovat joko EU- tai Nato-maita toisin kuin Suomella. Ruotsilla tai Tanskalla ei ole sellaisia rajanaapureita, joista nämä maat kokisivat uhkaa. Venäjän nämä maat kokevat toki uhkaksi, mutta Venäjä ei ole Ruotsin eikä Tanskan rajanaapurimaa.

Määritys "ystävälliset naapuruussuhteet" viralliselle doktriinitasolle voidaan siis tehdä vain silloin, kun on täydellinen varmuus, ettei rajanaapurimaa voi olla jossakin tilanteessa olla myös vihollismaa.

Myös EU ei voi enää kirjata ulkopoliittiseksi linjakseen hyviä suhteita Venäjään, vaikka hyviä suhteita pyriittisiinikin jatkossa kehittämään. EU ei voi suurvaltana rajoittaa omaehtoisesti toimintamahdollisuuksiaan sellaista maata kohtaan, joka pitää EU:ta vastustajanaan ja jopa vihollisenaan. Sama koskee Natoa ja Nato-maita suhteessa Venäjään.

Totta kai Venäjän läntiset rajanaapurimaat pyrkivät pitämään yllä asiallisia suhteita myös Venäjään, mutta asiaa ei määritellä doktriiniluonteisesti ulkopoliittiseksi päämääräksi. Suomi on ainutkertainen poikkeus, koska Valko-Venäjää ei voida lukea länsimaaksi.

                                                                                    ****

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskeisesti muodossa tai toisessa kuuluvien ”hyvät naapuruussuhteet”- tai ”ystävälliset naapuruussuhteet” -termien tai minkä tahansa synonyymitermien juuret ovat siis 6.4.1948 solmitussa YYA-sopimuksessa.

Nuo termit ovat harjoitettua politiikkaa ajalta, jolloin Suomi oli sotilaallisesti sidottu varsin rankalla sopimuksella Neuvostoliittoon.

On ymmärrettävää, että Suomea koskien ”hyvät naapuruussuhteet” ja ”ystävälliset naapuruussuhteet” -kirjaus oli vuonna 1948 solmitussa YYA-sopimuksessa ja ehkä vielä vuonna 1992 solmitussa Venäjän ja Suomen välisessä sopimuksessa, mutta että kirjaus edelleen on Suomen ulkopoliittinen osadoktriini "ystävälliset naapuruussuhteet [Venäjään]" -muodossa, ei ole enää ymmärrettävää eikä Suomen etujen mukaista, koska se rajoittaa ulkopoliittisia toimintamahdollisuuksiamme ja Suomen ulkopoliittista liikkumatilaa.

Kirjaus ulkopoliittisena osadoktriinina siirtää päätäntävaltaa omasta ulko- ja turvallisuuspolitiikastamme rajojemme ulkopuolelle Venäjälle, joka voi olla myös Suomen vihollistaho. Puolustusvoimamme on rakennettu vain Venäjän tekemän hyökkäyksen varalta, joten Venäjä voi olla Suomelle myös vihollistaho.

Oleellista on suuri tuo, voiko naapuri olla meille myös vihollistaho. Venäläiset ovat erityisen hanakoita ”hyvät naapuruussuhteet” ja ”ystävälliset naapuruussuhteet” -termin käyttöön painottaakseen heidän poliittista vaikutusvaltaansa Suomea kohtaan.

Добрососедские отношения” -termi (”hyvät naapuruussuhteet”-termi) on tullut Neuvostoliitosta ja se on neuvostoliittolaisten keksimiä. Termi ei siis ole suomalaisten keksimä eikä suomalaisten alullepanema, vaikka Suomi presidentti Niinistön johdolla on nyt sen ottanut jopa ulkopoliittiseksi osadoktriiniksi. Termi on Neuvostoliiton poliittisiin päämääriin tarkoitettu, ja Suomi nyt noita venäläispäämääriä omilla toimillaan edistää.

Suomalaispoliitikot vielä tänä päivänäkin mielellään harrastavat vapaaehtoisesti kremnologiaa ja kaipaavat sellaisia sanoja venäläispolitiikkojen suista, joissa vakuutellaan ”hyviä naapuruussuhteita” tai ”ystävällisiä naapuruussuhteita” osoittamaan, että suomalaiset ovat hyviä ”alamaisia”.

Suomi ulkoistaa ”hyvät naapuruussuhteet”- tai ”ystävälliset naapuruussuhteet” -termien ahkeralla käytöllä ulkopolitiikkaansa Venäjän hyville naapurisuhteille - toisin sanoen venäläisille.

Suomella on ollut tapana ulkoistaa ulkopolitiikkaansa myös 1300 kilometriä pitkälle itärajalleen, mikä ajatusrakennelma on myös alkuaan neuvostoliittolainen keksintö ja Neuvostoliiton poliittisiin päämääriin tarkoitettu.

Pikkuhiljaa suomalaispoliitikot ovat nyt oppineet jättää "1300 kilometriä yhteistä rajaa" -kannanotot pois puheistaan. ”Hyvät naapuruussuhteet”- tai ”ystävälliset naapuruussuhteet” -termillä Neuvostoliitto pyrki ja Venäjä pyrkii säilyttämään ulkopoliittisen aloitteentekoaseman. Noiden kahden määritelmän käytöllä Venäjä pyrkii osaltaan hallitsemaan Suomea ulkopoliittisesti.

Kyse on ulkopoliittisten asioiden hallinnasta: jos esimerkiksi tilanne Itämerellä kiristyisi ja Suomi joutuisi katsomaan Venäjää vihollistahona, Venäjä vetoaisi kriisitilanteen uhatessa Suomeen hyvien naapurisuhteiden säilyttämisellä ja pitkällä yhteisellä rajalla.

"Suomi on pitänyt toisen maailman sodan jälkeen hyviä naapuruussuhteita itänaapuriin ja kirjannut asian ulkopoliittiseksi päämääräksi. Eikö Suomi enää noudata tuota linjausta?" -lauseita varmasti kuultaisiin venäläispoliitikkojen suista, jos Itämeren ympäristössä turvallisuutenanne kiristyisi konfliktin partaalle.

Venäjällä olisi aloitteentekijän asema, koska Suomi on sille sen omasta tahdostaan Venäjälle antanut määrittelemällä yhden sellaisen asian doktriinitasolle, jota yksikään muu länsimaa ei ole tehnyt. Suomesta aina löytyy poliitikkoja, jatka ovat valmiita toimimaan Venäjän ulkopoliittisen agendan mukaisesti.

Kun "1300 kilometriä yhteistä rajaa" -termistä ollaan pikkuhiljaa päästy eroon, on seuraavaksi syytä päästä eroon vastaavasti ”hyvät naapuruussuhteet Venäjään” -termistä eri muodoissa ilmaistuna. Suomen on syytä päästä muiden EU- ja Nato-maiden tasolle eikä samaistua samanlaiseksi Venäjän rajanaapuriksi kuin Valko-Venäjä.

]]>
13 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237774-suomen-ei-pida-ulkoistaa-ulkopolitiikkaansa-hyvat-naapuruussuhteet-termein#comments Presidentti Niinistö Suomen Nato-jäsenyys Suomen ulkopolitiikan johtaminen Turpo Venäjän uhka Suomelle Thu, 01 Jun 2017 11:47:39 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237774-suomen-ei-pida-ulkoistaa-ulkopolitiikkaansa-hyvat-naapuruussuhteet-termein
Presidentinvaaliehdokas Sauli Niinistö Suomen jäsenyydestä Natossa: ”EI!” http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237606-presidentinvaaliehdokas-sauli-niinisto-suomen-jasenyydesta-natossa-ei <p>Sauli Niinistö ilmoitti tänään pyrkivänsä presidentinvaaliehdokkaaksi valitsijayhdistyksen kautta. Tästä lähtien häntä käsitellään kuten mitä tahansa vaaliehdokasta eikä istuvana tasavallan presidenttinä.</p><p>Presidenttiehdokas Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan ja kannanottojen uskottavuutta on helpompi arvioida muihin ehdokkaisiin nähden, koska hän on nyt ehdokkaana jo kolmatta kertaa. Niinistöllä on pian takanaan myös kuusi virkavuotta tasavallan presidenttinä, joten tiedämme myös, miten hän on virassaan toiminut.</p><p>Käsittelen tässä kirjoituksessa Niinistön suhtautumista Natoon ja EU-puolustusyhteistyöhön yhden vuonna 2012 annetun lehtihaastattelun pohjalta.</p><p>Tasavallan presidenttinä Niinistö on suhtautunut monissa kannanotoissaan myönteisesti EU-puolustusyhteistyön tiivistämiseen. Suomen Nato-jäsenyys on sen sijaan ollut hänelle kaukaisempi asia. Suomen Nato-jäsenyyden kannattajille Niinistö on ollut suuri pettymys tasavallan presidenttinä.</p><p>Sauli Niinistön toiminta presidentinvirassaan Kokoomus-lähtöisenä toimijana ei ole poikennut edeltäjänsä sosiaalidemokraatti Tarja Halosen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Niinistön varsin vasemmistolainen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kelvannut koko vasemmistolle demareista kommunisteihin. Tuon poliittisen linjan ovat Suomessa määritelleet pitkälti demarit. Niinistön vasemmistolaisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta - siis Nato-vastaisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta - kertoo hyvin se, että SDP:ssä käytiin keskustelua jopa Niinistön ehdokkuudesta puolueelle tulevissa presidentinvaaleissa.&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Talousmies Sauli Niinistö kehuu ulkopoliittista kokemustaan ja tyrmää Nato-jäsenyyden.</em>&rdquo; oli Ilta-Sanomien lehtijutun alaotsikko 23.1.2012 (<a href="http://www.is.fi/presidentinvaalit/art-2000000470846.html"><u>IS 23.1.2012</u></a>), kun vuoden 2012 presidentinvaalien ensimmäinen kierros oli juuri pidetty ja toiselle kierrokselle olivat päässeet Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto.</p><p>Kyseinen Ilta-Sanomien haastattelu kannattaa käydä lukemassa ja vertailla, miten Niinistö on toteuttanut kantojaan tasavallan presidenttinä ja kuinka hänen ennustuksensa eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä ovat toteutuneet.</p><p>Ilta-Sanomien toimittaja Mika Lehto kysyi haastattelussa Niinistöltä, mitä hyötyä Nato-jäsenyydestä olisi Suomelle.</p><p>&rdquo;<em>Joidenkin arvioiden mukaan se lisäisi Suomen turvallisuutta. En ole välttämättä samaa mieltä.</em>&rdquo;, Niinistö vastasi.</p><p>Niinistön mielestä Nato-jäsenyys ei siis lisäisi Suomen turvallisuutta, mutta presidenttikaudellaan hän on kuitenkin ajanut kovasti mm. Suomen Nato-optiota. Siis sitä, että Suomella tulee olla mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä. Miksi Niinistö haluaa pitää yllä mahdollisuutta liittyä sellaiseen järjestöön, jossa jäsenenä olo olisi hänen mukaan Suomelle haitaksi ja merkitsisi maan turvallisuuden heikkenemistä?</p><p><strong>&rdquo;</strong><em>Mitä haittaa Nato-jäsenyydestä on [Suomelle]?</em>&rdquo;, toimittaja Mika Lehto kysyi jatkoksi.</p><p><em>&quot;Kyllä se tarkoittaa tuntemuksia Venäjän puolelta. Nato-jäsenyyden kustannus on myös aika avoin, emme tiedä sitä.</em>&rdquo;, Niinistö vastasi.</p><p>&rdquo;<em>Kannatatteko Natoa?</em>&rdquo;, toimittaja jatkoi edelleen.</p><p>&rdquo;<em>En.</em>&rdquo;, Niinistö vastasi täysin yksiselitteisesti yhdellä sanalla, joka ei jätä pienintäkään tulkinnan varaa.</p><p>Tuon yhden sanan vastauksen perusteella Niinistölle Nato siis täysin merkityksetön, ei yhtään mitään. Haastattelun perusteella hän ei kannata Natoa ollenkaan. Hänen Nato-vastaus on selkeästi: &rdquo;Ei!&rdquo;.</p><p>Erikoista on, että Niinistön presidenttikaudella Suomi on kuitenkin sopinut isäntämaasopimuksen Naton kanssa ja tiivistänyt myös muutoin sotilaallista yhteistyötä Nato kanssa. Miksi Niinistö, joka sanoi vuonna 2012 Natolle jyrkästi &rdquo;ei&rdquo; ja arvioi tuolloin, ettei Nato lisää Suomen turvallisuutta, antoi kuitenkin Suomen solmia presidentin johdolla läheisen isäntämaasopimuksen Naton kanssa?</p><p>Mikä on Niinistö idea tämänkaltaiselle ei-ajattelulle, jossa Nato on ikään kuin kuurupiiloinen salarakas? Millaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ajatteluun tämä logiikka perustuu? Onko tällainen ajattelu Suomen etujen mukaista?</p><p>Ilta-Sanomien haastattelun perusteella Niinistö lyö Tarja Halosenkin kannat tullen mennen Nato-kielteisyydessä.</p><p>Erikoista edellä lainatuissa vastauksissa on, Niinistö otti haastattelussa kantaa myös Venäjän asemaan Suomen Nato-suhteissa. Niinistön mukaan Suomen Nato-jäsenyys herättäisi &rdquo;tuntemuksia&rdquo; Venäjällä, ja siksi Suomi ei voisi liittyä Natoon. Niinistö antaa siis haastattelussa Venäjälle veto-oikeiden Suomen Nato-jäsenyydessä.</p><p>&rdquo;<em>Miksi Suomen pitää kuunnella Venäjää?</em>&rdquo;, toimittaja kysyi Nimistöltä selventääkseen Venäjän roolia Suomen Nato-jäsenyyskysymyksessä.</p><p>&rdquo;<em>Ei se ole kuuntelemista, vaan se on itsenäinen valinta.</em>&rdquo;, Niinistö vastasi.</p><p>Niinistön mukaan Suomen &rdquo;itsenäinen valinta&rdquo; on, että Suomi &rdquo;kuuntelee&rdquo; Venäjän kantoja Suomen Nato-jäsenyysasiassa. Niinistö antaa siis todellakin puhe- ja päätäntävaltaa Venäjälle Suomen Nato-jäsenyyden suhteen. Niinistön mukaan Venäjän tuntemukset vaikuttavat Suomen Nato-jäsenyyspyrkimyksiin.</p><p>Samassa haastattelussa Niinistö on sangen tyly eurooppalaiselle Natolle. Niinistö on siis tyly puolustusyhteistyön kehittämiselle Euroopassa. Kuusi vuotta aikaisemmin vuoden 2006 presidentinvaalien yhteydessä hän olisi suhtautunut vielä melko myönteisesti eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön.</p><p>&rdquo;<em>Kannatatteko nyt eurooppalaista Natoa?</em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>En usko, että siihen on paluuta.</em>&rdquo;, Niinistö vastasi.</p><p>&rdquo;<em>Mikä ihme oli kuusi vuotta sitten eurooppalainen Nato?</em>&rdquo;, toimittaja kysyi vuoden 2006 presidentinvaaleissa esillä ollutta yhtä keskeistä vaaliteemaa.</p><p>&rdquo;<em>Se noudatteli ranskalaista ajattelutapaa. Ranskahan oli jäsen, mutta irrallaan, ja helli ajatusta, että tulemalla takaisin Naton syliin, Eurooppa saa tuntuvasti päätösvaltaa. No, ranskalaiset palasivat täystehoisen Naton toimintaan, eivätkä sitä toimintaa muuttaneet. Se on menneen talven lumia.</em>&rdquo;, Niinistö luonnehti eurooppalaisen puolustusyhteistyön tilaa.</p><p>Niinistön mukaan eurooppalainen Nato ja eurooppalainen puolustusyhteistyö on kuopattu, koska Ranskan mukaanmeno takaisin Natoon on romuttanut eurooppalaisen Naton, siis eurooppalaisen puolustusyhteistyön.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kokoomuksen nykyinen presidenttiehdokas Sauli Niinistö ei siis vuoden 2012 presidentinvaalien ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä annettujen kannanottojen perusteella ole Nato-kannattaja vaan täydellinen Nato-vastustaja. Ilta-Sanomien haastattelun perusteella hän ei vastusta vain Suomen Nato-jäsenyyttä, vaan koko Natoa puolustusliittona.</p><p>Ilta-Sanomien haastattelun perusteella Niinistö on vahva &rdquo;EI&rdquo;-mies Natolle. Asialle ei jää pienintäkään epäselvyyttä, kun lukee tuon haastattelun.</p><p>Niinistö puhuu niin lämpimästi Venäjästä, ettei Suomi ole valmis vain &rdquo;kuuntelemaan&rdquo; Venäjän näkökantoja Suomen Nato-jäsenyydestä, vaan se on Suomen &rdquo;itsenäinen valinta&rdquo;, että Venäjälle annetaan sananvaltaa Suomen Nato-jäsenyysasiassa. Tässä muodossa asia ei ole Suomen etu.</p><p>Niinistö menee kirkkaasti Tarja Halosesta vasemmalta ohi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Niinistö onkin toteuttanut pitkälti tuota Nato-kielteistä ja -vastaista politiikkaansa presidenttikaudellaan, ja antanut myös Venäjälle vahvan roolin Suomen asemamäärittelyssä Naton suhteen.&nbsp;</p><p>On selvää, että Niinistö pyrki varmistamaan 2012 presidentinvaalien ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä annetuilla kannanotoilla ne äänestäjät, joiden Nato-suhtautuminen oli hyvin kielteistä, jopa vihamielistä. Oli varsin rohkeaa ottaa kuitenkin noin kielteinen kanta Natoon, koska noihin tulevan presidentin sanoihin tullaan vetoamaan aina jatkossa, ja ne muistetaan, kuten minä nyt.</p><p>Jos Niinistöllä tuulevat nyt samat vaalistrategiatuulet kuin kuusi vuotta sitten, Niinistö yrittää näissä vaaleissa kalastaa puolestaan Nato-myönteisten ihmisten ääniä suhtautumalla kampanjan aikana myönteisesti Natoon.</p><p>Jos Nato-kanta muuttuu ilman vakuuttavia perusteita, ihminen ei ole kannoissaan uskottava. Se olisi huijausta, joka ei vakuuta. Sen Niinistön kuusi presidenttivuotta ovat osoittaneet, että Niinistön suhtautuminen Natoon on pohjimmiltaan yhtä kielteistä kuten kuusi vuotta sitten.</p><p>Niin jyrkkää Nato-kielteistä linjaa, mitä Niinistö esitti tammikuussa 2012, ei voi pitää missään nimessä Suomen etujen mukaisena. Niinistön ajatukset ja politiikka ovat täysin väärässä. Nato on ollut keskeinen tekijä koko Euroopan ja etenkin Itämeren turvallisuustilanteen vakauttamisessa, ja tuota ei siis Niinistö näe Suomen etuna.</p><p>Toisin kuin Niinistö, Suomen presidentin olisi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten etujen nimissä syytä kannattaa Natoa Euroopan turvallisuuden vakauttajana, vaikkei eurooppalaista Natoa olisikaan ja vaikkei Suomi Naton jäsenmaa olisikaan.</p> Sauli Niinistö ilmoitti tänään pyrkivänsä presidentinvaaliehdokkaaksi valitsijayhdistyksen kautta. Tästä lähtien häntä käsitellään kuten mitä tahansa vaaliehdokasta eikä istuvana tasavallan presidenttinä.

Presidenttiehdokas Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan ja kannanottojen uskottavuutta on helpompi arvioida muihin ehdokkaisiin nähden, koska hän on nyt ehdokkaana jo kolmatta kertaa. Niinistöllä on pian takanaan myös kuusi virkavuotta tasavallan presidenttinä, joten tiedämme myös, miten hän on virassaan toiminut.

Käsittelen tässä kirjoituksessa Niinistön suhtautumista Natoon ja EU-puolustusyhteistyöhön yhden vuonna 2012 annetun lehtihaastattelun pohjalta.

Tasavallan presidenttinä Niinistö on suhtautunut monissa kannanotoissaan myönteisesti EU-puolustusyhteistyön tiivistämiseen. Suomen Nato-jäsenyys on sen sijaan ollut hänelle kaukaisempi asia. Suomen Nato-jäsenyyden kannattajille Niinistö on ollut suuri pettymys tasavallan presidenttinä.

Sauli Niinistön toiminta presidentinvirassaan Kokoomus-lähtöisenä toimijana ei ole poikennut edeltäjänsä sosiaalidemokraatti Tarja Halosen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Niinistön varsin vasemmistolainen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kelvannut koko vasemmistolle demareista kommunisteihin. Tuon poliittisen linjan ovat Suomessa määritelleet pitkälti demarit. Niinistön vasemmistolaisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta - siis Nato-vastaisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta - kertoo hyvin se, että SDP:ssä käytiin keskustelua jopa Niinistön ehdokkuudesta puolueelle tulevissa presidentinvaaleissa. 

                                                                                       ****

Talousmies Sauli Niinistö kehuu ulkopoliittista kokemustaan ja tyrmää Nato-jäsenyyden.” oli Ilta-Sanomien lehtijutun alaotsikko 23.1.2012 (IS 23.1.2012), kun vuoden 2012 presidentinvaalien ensimmäinen kierros oli juuri pidetty ja toiselle kierrokselle olivat päässeet Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto.

Kyseinen Ilta-Sanomien haastattelu kannattaa käydä lukemassa ja vertailla, miten Niinistö on toteuttanut kantojaan tasavallan presidenttinä ja kuinka hänen ennustuksensa eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä ovat toteutuneet.

Ilta-Sanomien toimittaja Mika Lehto kysyi haastattelussa Niinistöltä, mitä hyötyä Nato-jäsenyydestä olisi Suomelle.

Joidenkin arvioiden mukaan se lisäisi Suomen turvallisuutta. En ole välttämättä samaa mieltä.”, Niinistö vastasi.

Niinistön mielestä Nato-jäsenyys ei siis lisäisi Suomen turvallisuutta, mutta presidenttikaudellaan hän on kuitenkin ajanut kovasti mm. Suomen Nato-optiota. Siis sitä, että Suomella tulee olla mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä. Miksi Niinistö haluaa pitää yllä mahdollisuutta liittyä sellaiseen järjestöön, jossa jäsenenä olo olisi hänen mukaan Suomelle haitaksi ja merkitsisi maan turvallisuuden heikkenemistä?

Mitä haittaa Nato-jäsenyydestä on [Suomelle]?”, toimittaja Mika Lehto kysyi jatkoksi.

"Kyllä se tarkoittaa tuntemuksia Venäjän puolelta. Nato-jäsenyyden kustannus on myös aika avoin, emme tiedä sitä.”, Niinistö vastasi.

Kannatatteko Natoa?”, toimittaja jatkoi edelleen.

En.”, Niinistö vastasi täysin yksiselitteisesti yhdellä sanalla, joka ei jätä pienintäkään tulkinnan varaa.

Tuon yhden sanan vastauksen perusteella Niinistölle Nato siis täysin merkityksetön, ei yhtään mitään. Haastattelun perusteella hän ei kannata Natoa ollenkaan. Hänen Nato-vastaus on selkeästi: ”Ei!”.

Erikoista on, että Niinistön presidenttikaudella Suomi on kuitenkin sopinut isäntämaasopimuksen Naton kanssa ja tiivistänyt myös muutoin sotilaallista yhteistyötä Nato kanssa. Miksi Niinistö, joka sanoi vuonna 2012 Natolle jyrkästi ”ei” ja arvioi tuolloin, ettei Nato lisää Suomen turvallisuutta, antoi kuitenkin Suomen solmia presidentin johdolla läheisen isäntämaasopimuksen Naton kanssa?

Mikä on Niinistö idea tämänkaltaiselle ei-ajattelulle, jossa Nato on ikään kuin kuurupiiloinen salarakas? Millaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ajatteluun tämä logiikka perustuu? Onko tällainen ajattelu Suomen etujen mukaista?

Ilta-Sanomien haastattelun perusteella Niinistö lyö Tarja Halosenkin kannat tullen mennen Nato-kielteisyydessä.

Erikoista edellä lainatuissa vastauksissa on, Niinistö otti haastattelussa kantaa myös Venäjän asemaan Suomen Nato-suhteissa. Niinistön mukaan Suomen Nato-jäsenyys herättäisi ”tuntemuksia” Venäjällä, ja siksi Suomi ei voisi liittyä Natoon. Niinistö antaa siis haastattelussa Venäjälle veto-oikeiden Suomen Nato-jäsenyydessä.

Miksi Suomen pitää kuunnella Venäjää?”, toimittaja kysyi Nimistöltä selventääkseen Venäjän roolia Suomen Nato-jäsenyyskysymyksessä.

Ei se ole kuuntelemista, vaan se on itsenäinen valinta.”, Niinistö vastasi.

Niinistön mukaan Suomen ”itsenäinen valinta” on, että Suomi ”kuuntelee” Venäjän kantoja Suomen Nato-jäsenyysasiassa. Niinistö antaa siis todellakin puhe- ja päätäntävaltaa Venäjälle Suomen Nato-jäsenyyden suhteen. Niinistön mukaan Venäjän tuntemukset vaikuttavat Suomen Nato-jäsenyyspyrkimyksiin.

Samassa haastattelussa Niinistö on sangen tyly eurooppalaiselle Natolle. Niinistö on siis tyly puolustusyhteistyön kehittämiselle Euroopassa. Kuusi vuotta aikaisemmin vuoden 2006 presidentinvaalien yhteydessä hän olisi suhtautunut vielä melko myönteisesti eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön.

Kannatatteko nyt eurooppalaista Natoa?

En usko, että siihen on paluuta.”, Niinistö vastasi.

Mikä ihme oli kuusi vuotta sitten eurooppalainen Nato?”, toimittaja kysyi vuoden 2006 presidentinvaaleissa esillä ollutta yhtä keskeistä vaaliteemaa.

Se noudatteli ranskalaista ajattelutapaa. Ranskahan oli jäsen, mutta irrallaan, ja helli ajatusta, että tulemalla takaisin Naton syliin, Eurooppa saa tuntuvasti päätösvaltaa. No, ranskalaiset palasivat täystehoisen Naton toimintaan, eivätkä sitä toimintaa muuttaneet. Se on menneen talven lumia.”, Niinistö luonnehti eurooppalaisen puolustusyhteistyön tilaa.

Niinistön mukaan eurooppalainen Nato ja eurooppalainen puolustusyhteistyö on kuopattu, koska Ranskan mukaanmeno takaisin Natoon on romuttanut eurooppalaisen Naton, siis eurooppalaisen puolustusyhteistyön.

                                                                                       ****

Kokoomuksen nykyinen presidenttiehdokas Sauli Niinistö ei siis vuoden 2012 presidentinvaalien ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä annettujen kannanottojen perusteella ole Nato-kannattaja vaan täydellinen Nato-vastustaja. Ilta-Sanomien haastattelun perusteella hän ei vastusta vain Suomen Nato-jäsenyyttä, vaan koko Natoa puolustusliittona.

Ilta-Sanomien haastattelun perusteella Niinistö on vahva ”EI”-mies Natolle. Asialle ei jää pienintäkään epäselvyyttä, kun lukee tuon haastattelun.

Niinistö puhuu niin lämpimästi Venäjästä, ettei Suomi ole valmis vain ”kuuntelemaan” Venäjän näkökantoja Suomen Nato-jäsenyydestä, vaan se on Suomen ”itsenäinen valinta”, että Venäjälle annetaan sananvaltaa Suomen Nato-jäsenyysasiassa. Tässä muodossa asia ei ole Suomen etu.

Niinistö menee kirkkaasti Tarja Halosesta vasemmalta ohi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Niinistö onkin toteuttanut pitkälti tuota Nato-kielteistä ja -vastaista politiikkaansa presidenttikaudellaan, ja antanut myös Venäjälle vahvan roolin Suomen asemamäärittelyssä Naton suhteen. 

On selvää, että Niinistö pyrki varmistamaan 2012 presidentinvaalien ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä annetuilla kannanotoilla ne äänestäjät, joiden Nato-suhtautuminen oli hyvin kielteistä, jopa vihamielistä. Oli varsin rohkeaa ottaa kuitenkin noin kielteinen kanta Natoon, koska noihin tulevan presidentin sanoihin tullaan vetoamaan aina jatkossa, ja ne muistetaan, kuten minä nyt.

Jos Niinistöllä tuulevat nyt samat vaalistrategiatuulet kuin kuusi vuotta sitten, Niinistö yrittää näissä vaaleissa kalastaa puolestaan Nato-myönteisten ihmisten ääniä suhtautumalla kampanjan aikana myönteisesti Natoon.

Jos Nato-kanta muuttuu ilman vakuuttavia perusteita, ihminen ei ole kannoissaan uskottava. Se olisi huijausta, joka ei vakuuta. Sen Niinistön kuusi presidenttivuotta ovat osoittaneet, että Niinistön suhtautuminen Natoon on pohjimmiltaan yhtä kielteistä kuten kuusi vuotta sitten.

Niin jyrkkää Nato-kielteistä linjaa, mitä Niinistö esitti tammikuussa 2012, ei voi pitää missään nimessä Suomen etujen mukaisena. Niinistön ajatukset ja politiikka ovat täysin väärässä. Nato on ollut keskeinen tekijä koko Euroopan ja etenkin Itämeren turvallisuustilanteen vakauttamisessa, ja tuota ei siis Niinistö näe Suomen etuna.

Toisin kuin Niinistö, Suomen presidentin olisi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten etujen nimissä syytä kannattaa Natoa Euroopan turvallisuuden vakauttajana, vaikkei eurooppalaista Natoa olisikaan ja vaikkei Suomi Naton jäsenmaa olisikaan.

]]>
57 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237606-presidentinvaaliehdokas-sauli-niinisto-suomen-jasenyydesta-natossa-ei#comments Kotimaa EU-puolustuspolitiikka Presidentinvaali 2018 Presidentti Niinistö Suomen Nato-jäsenyys Turpo Mon, 29 May 2017 13:29:40 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237606-presidentinvaaliehdokas-sauli-niinisto-suomen-jasenyydesta-natossa-ei
Sauli Niinistö soitti Trumpille, se ei ollut Trump, joka soitti Niinistölle http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229274-sauli-niinisto-soitti-trumpille-se-ei-ollut-trump-joka-soitti-niinistolle <p>8.12.2016 kello 16.32 tasavallan presidentti Sauli Niinistö julkaisi twiitin. Twiittiin oli kirjattu: &rdquo;<em>Thank </em><em>You <a href="https://twitter.com/realDonaldTrump"><u>@realDonaldTrump</u></a> </em><em>a great discussion. Until next time!</em>&rdquo;, ja twiitti oli osoitettu Yhdysvaltain tulevalle presidentille Donald Trumpille. Twiitti suomennettuna: &rdquo;Kiitos teille <em><a href="https://twitter.com/realDonaldTrump"><u>@realDonaldTrump</u></a> </em><em>suuresta keskustelusta. Ollaan taas yhteydessä!</em>&rdquo;</p><p>Presidentin kanslia julkaisi 8.12.2016 puhelua koskevan tiedotteen otsikolla &rdquo;<em>Presidentti Niinistö keskusteli Yhdysvaltain tulevan presidentin Donald Trumpin kanssa</em>&rdquo; (<a href="http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=355434&amp;nodeid=44809&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>tiedote 59/2016</u></a>). Tiedotteen sisältö oli seuraava:</p><p>&rdquo;<em>Tasavallan presidentti Sauli Niinistö keskusteli Yhdysvaltain tulevan presidentin Donald Trumpin kanssa puhelimessa torstaina 8. joulukuuta 2016. Keskustelunaiheina olivat mm. Suomen ja Yhdysvaltain suhteet, Venäjä sekä Arktinen neuvosto, jonka puheenjohtajuus siirtyy Yhdysvalloilta Suomelle keväällä 2017. Presidentit puhuivat myös Suomen itsenäisyyden juhlavuodesta. Presidentti Trump pyysi presidentti Niinistöä välittämään suomalaisille terveiset, että suomalaiset ovat hienoa kansaa.</em>&rdquo;</p><p>Yleensä kanslian tiedotteisessa on merkintä, kenen aloitteesta puhelinkeskustelu on käyty. Esimerkiksi kun presidentti Niinistö keskusteli presidentti Putinin kanssa 30.12.2016, oli presidentin kanslian tiedotteessa maininta: &rdquo;<em>Puhelu käytiin Suomen aloitteesta</em>&rdquo; (<a href="http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=356314&amp;nodeid=44809&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>tiedote 60/2016</u></a>). Puhelun aloite tarkoittaa, että tavallaan jätetään ikään kuin &rdquo;soittopyyntö&rdquo;, johon toinen osapuoli vastaa jollakin aikavälillä, sopiiko puhelu ja milloin. Toki voi yrittää soittaa aina myös suoraan ennakkoon ilmoittamatta.</p><p>Tanskan, Ruotsin ja Norjan pääministerit olivat olleet jo puhelinyhteydessä viikon välein Donald Trumpin kanssa ennen Suomea. Donald Trump ja Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen olivat puhelinyhteydessä 16.11.2016 (<a href="https://www.regeringen.dk/nyheder/trump-og-loekke-taler-i-telefon/"><u>Regeringen 16.11.2016</u></a>), &nbsp;Donald Trump ja Ruotsin pääministeri Stefan Löfven olivat puhelinyhteydessä 23.11.2016 &nbsp;(<a href="http://www.regeringen.se/uttalanden/2016/11/statsministern-har-talat-med-donald-trump/"><u>Regeringskanliet 23.11.2016</u></a>) ja Donald Trump ja Norjan pääministeri Erna Solberg olivat puhelinyhteydessä 1.12.2016 (<a href="https://www.regjeringen.no/no/aktuelt/samtale-mellom-solberg-og-trump/id2522464/"><u>Regjeringen 1.12.2016</u></a>).</p><p>Tanska oli kahdeskymmenes maa Trumpin puhelulistalla. Ukraina oli sijalla 19 ennen Tanskaa. Venäjä oli sijalla 18.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomessa tiedotusvälineet uutisoivat Trumpin ja Niinistön välisen puhelinkeskustelun laajasti. Tiedotusvälineet uutisoivat etenkin torstaina 8.12.2016 Trumpin ja Niinistön välisen puhelinkeskustelun tyylillä, josta jäi käsitys soittajan olleen Trump. Tämä oli tiedotusvälineiden kannalta ymmärrettävää huomioiden presidentin kanslian julkaiseman tiedotteen sisältö yhdistettynä Sauli Niinistön julkaisemaan twiittiin. Twiitti oli ehkä ratkaiseva, mutta toisaalta myös se, ettei tiedotteessa ollut kirjattuna puhelun aloitteentekijää. Miksi tällä kertaa ei ollut kirjattuna puhelun aloitteentekijää?</p><p>&rdquo;<em>Tätä puhelua Niinistö on odottanut! Trump soitti ja kehui suomalaisia</em>&rdquo; oli virheellinen uutisotsikko MTV 3:n nettisivuilla (<a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tata-puhelua-niinisto-on-odottanut-trump-soitti-ja-kehui-suomalaisia/6204282"><u>MTV3 8.12.2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Presidentti Niinistö keskusteli Donald Trumpin kanssa &ndash; Trump: Suomalaiset ovat hienoa kansaa</em>&rdquo; oli uutisotsikko Ilta-Sanomien nettisivuilla (<a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000004998996.html"><u>IS 8.12.2016</u></a>), ja Ilta-Sanomat jatkoi: &rdquo;<em>Soitto oli odotettu. Ilta-Sanomat kertoi aiemmin tänään torstaina, että Trump on ehtinyt soittaa jo Norjan pääministerille Erna Soldbergille sekä Ruotsin pääministerille Stefan Löfvenille.</em>&rdquo; Ilta-Sanomien jutun mukaan Trump olisi siis soittanut Niinistölle, mikä on virheellinen kirjaus.</p><p>&rdquo;<em>Presidentti Niinistö keskusteli viimein Trumpin kanssa &ndash; Trump lähetti terveisiä Suomen kansalle</em>&rdquo; oli uutisotsikko Helsingin-Sanomien nettisivuilla (<a href="http://www.hs.fi/politiikka/art-2000004999026.html"><u>HS 8.12.2016</u></a>), ja Helsingin Sanomat jatkoi: &rdquo;<em>Suomi ei ollut ensimmäinen Pohjoismaa, jonne Trump soitti. Esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan pääministerit saivat puhelut jo marraskuun lopulla ja Norjaan Trump soitti joulukuun alussa. Norja ja Tanska ovat Yhdysvaltojen tavoin Nato-maita.</em>&rdquo; Helsingin Sanomien jutun mukaan Trump olisi siis soittanut Niinistölle, mikä on virheellinen kirjaus.</p><p>Sen sijaan Iltalehti kertoi jo 9.12.2016, että &rdquo;<em>Suomi oli pyytänyt keskustelua, ja siitä sovittiin Niinistön mukaan virkateitse</em>&rdquo; (<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612092200038382_uu.shtml"><u>IL 9.12.2016</u></a>). Vastaavasti myös Aamulehti kertoi 9.12.2016, ettei soittaja ollut Trump vaan Niinistö. Torstaina 8.12.2016 myös näiden lehtien juttusisällöstä sai toisenlaisen kuvan.</p><p>Yle Uutiset kirjoitti nettisivuillaan 9.12.2016: &rdquo;<em>Trump oli jo ennen Niinistöä muista pohjoismaisista poliitikoista yhteydessä Ruotsin pääministeri Stefan Löfveniin, Tanskan Lars Løkke Rasmusseniin sekä Norjan pääministeri Erna Solbergiin.</em>&rdquo;, ja kun Ylen toimittaja kysyi Niinistöltä kommenttia tähän Kaunialan sairaalan 70-vuotisjuhlassa, Niinistö vastasi: &rdquo;<em>Minä pidän näitä tilastointeja vähän lapsellisina. Kun kävimme Washingtonissa, järjestys oli päinvastainen. Nämä ovat sattumanvaraisia. Silloin Suomi sai ensivieraan kohtelun, mutta ei näistä kannata niin tarkkaa kirjaa pitää.</em>&rdquo; (<a href="http://yle.fi/uutiset/3-9343930"><u>Yle 9.12.2016</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Se ei siis ollut Yhdysvaltain tuleva presidentti Trump, joka soitti 8.12.2016 presidentti Niinistölle, vaan se oli presidentti Niinistö, joka soitti Yhdysvaltain tulevalle presidentille. Kyse on siitä, keneltä on tullut aloite puheluyhteyden järjestämiselle, siis &rdquo;soittopyynnöstä&rdquo;.</p><p>Yritin varmistaa &rdquo;kuka soitti kenelle&rdquo; -asiaa Yhdysvalloista, ja sain republikaaniselta puolueelta sähköpostitse tiedon, että &rdquo;<em>yhteydenottopyyntö oli tullut Suomesta</em>&rdquo;. Suomessa presidentin kanslia vahvisti myös tänään 10.1.2017, että Trumpin ja Niinistön välinen puhelu &rdquo;<em>käytiin Suomen aloitteesta</em>&rdquo;. Asiasta olivat jo kertoneet jotkut Alma Median lehdet 9.12.2016.</p><p>Ei ole tiedossa, milloin &rdquo;soittopyyntö&rdquo; Yhdysvaltoihin presidentin kansliasta on lähtenyt ja millä aikaviipeellä puhelu järjestyi. Mielenkiintoista on Pohjoismaiden soittojärjestys, kenelle Trump soitti ja kuka soitti Trumpille. Joka tapauksessa syntyi kuva ja ehkä myös synnytettiin tahallaan kuvaa, että se oli Donald Trump, joka soitti Sauli Niinistölle.</p><p>Mielenkiintoinen asia olisi vielä tietää, kuinka paljon meni aikaa vastauksen saamiseen, kun keskusteluyhteyspyyntö Suomesta Yhdysvaltoihin esitettiin. Esitettiinkö pyyntö Suomesta jo hetimmiten Trumpin valinnan jälkeen 8.11.2016?</p><p>Trump käyttää paljon Twitteriä ja Niinistö julkisti Trump-Niinistö-puhelinkeskustelun Twitterissä. Sen sijaan puheluita presidentti Vladimir Putinin kanssa, joissa myös aloitteentekijä on ollut lähes aina presidentti Niinistö, ei julkaista eikä kiitellä Twitterissä.</p><p>Oliko Suomen ulkopoliittisessa tarkoituksellinen päämäärä luoda julkisuudessa kuvaa, että soittaja Suomeen oli Yhdysvaltain tuleva presidentti? Ainakin suurelle osalle tiedotusvälineitä ja kansalaisia tällainen kuva 8.12.2016 tapahtuneen uutisoinnin perusteella syntyi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 8.12.2016 kello 16.32 tasavallan presidentti Sauli Niinistö julkaisi twiitin. Twiittiin oli kirjattu: ”Thank You @realDonaldTrump a great discussion. Until next time!”, ja twiitti oli osoitettu Yhdysvaltain tulevalle presidentille Donald Trumpille. Twiitti suomennettuna: ”Kiitos teille @realDonaldTrump suuresta keskustelusta. Ollaan taas yhteydessä!

Presidentin kanslia julkaisi 8.12.2016 puhelua koskevan tiedotteen otsikolla ”Presidentti Niinistö keskusteli Yhdysvaltain tulevan presidentin Donald Trumpin kanssa” (tiedote 59/2016). Tiedotteen sisältö oli seuraava:

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö keskusteli Yhdysvaltain tulevan presidentin Donald Trumpin kanssa puhelimessa torstaina 8. joulukuuta 2016. Keskustelunaiheina olivat mm. Suomen ja Yhdysvaltain suhteet, Venäjä sekä Arktinen neuvosto, jonka puheenjohtajuus siirtyy Yhdysvalloilta Suomelle keväällä 2017. Presidentit puhuivat myös Suomen itsenäisyyden juhlavuodesta. Presidentti Trump pyysi presidentti Niinistöä välittämään suomalaisille terveiset, että suomalaiset ovat hienoa kansaa.

Yleensä kanslian tiedotteisessa on merkintä, kenen aloitteesta puhelinkeskustelu on käyty. Esimerkiksi kun presidentti Niinistö keskusteli presidentti Putinin kanssa 30.12.2016, oli presidentin kanslian tiedotteessa maininta: ”Puhelu käytiin Suomen aloitteesta” (tiedote 60/2016). Puhelun aloite tarkoittaa, että tavallaan jätetään ikään kuin ”soittopyyntö”, johon toinen osapuoli vastaa jollakin aikavälillä, sopiiko puhelu ja milloin. Toki voi yrittää soittaa aina myös suoraan ennakkoon ilmoittamatta.

Tanskan, Ruotsin ja Norjan pääministerit olivat olleet jo puhelinyhteydessä viikon välein Donald Trumpin kanssa ennen Suomea. Donald Trump ja Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen olivat puhelinyhteydessä 16.11.2016 (Regeringen 16.11.2016),  Donald Trump ja Ruotsin pääministeri Stefan Löfven olivat puhelinyhteydessä 23.11.2016  (Regeringskanliet 23.11.2016) ja Donald Trump ja Norjan pääministeri Erna Solberg olivat puhelinyhteydessä 1.12.2016 (Regjeringen 1.12.2016).

Tanska oli kahdeskymmenes maa Trumpin puhelulistalla. Ukraina oli sijalla 19 ennen Tanskaa. Venäjä oli sijalla 18.

                                                                                       ****

Suomessa tiedotusvälineet uutisoivat Trumpin ja Niinistön välisen puhelinkeskustelun laajasti. Tiedotusvälineet uutisoivat etenkin torstaina 8.12.2016 Trumpin ja Niinistön välisen puhelinkeskustelun tyylillä, josta jäi käsitys soittajan olleen Trump. Tämä oli tiedotusvälineiden kannalta ymmärrettävää huomioiden presidentin kanslian julkaiseman tiedotteen sisältö yhdistettynä Sauli Niinistön julkaisemaan twiittiin. Twiitti oli ehkä ratkaiseva, mutta toisaalta myös se, ettei tiedotteessa ollut kirjattuna puhelun aloitteentekijää. Miksi tällä kertaa ei ollut kirjattuna puhelun aloitteentekijää?

Tätä puhelua Niinistö on odottanut! Trump soitti ja kehui suomalaisia” oli virheellinen uutisotsikko MTV 3:n nettisivuilla (MTV3 8.12.2016).

Presidentti Niinistö keskusteli Donald Trumpin kanssa – Trump: Suomalaiset ovat hienoa kansaa” oli uutisotsikko Ilta-Sanomien nettisivuilla (IS 8.12.2016), ja Ilta-Sanomat jatkoi: ”Soitto oli odotettu. Ilta-Sanomat kertoi aiemmin tänään torstaina, että Trump on ehtinyt soittaa jo Norjan pääministerille Erna Soldbergille sekä Ruotsin pääministerille Stefan Löfvenille.” Ilta-Sanomien jutun mukaan Trump olisi siis soittanut Niinistölle, mikä on virheellinen kirjaus.

Presidentti Niinistö keskusteli viimein Trumpin kanssa – Trump lähetti terveisiä Suomen kansalle” oli uutisotsikko Helsingin-Sanomien nettisivuilla (HS 8.12.2016), ja Helsingin Sanomat jatkoi: ”Suomi ei ollut ensimmäinen Pohjoismaa, jonne Trump soitti. Esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan pääministerit saivat puhelut jo marraskuun lopulla ja Norjaan Trump soitti joulukuun alussa. Norja ja Tanska ovat Yhdysvaltojen tavoin Nato-maita.” Helsingin Sanomien jutun mukaan Trump olisi siis soittanut Niinistölle, mikä on virheellinen kirjaus.

Sen sijaan Iltalehti kertoi jo 9.12.2016, että ”Suomi oli pyytänyt keskustelua, ja siitä sovittiin Niinistön mukaan virkateitse” (IL 9.12.2016). Vastaavasti myös Aamulehti kertoi 9.12.2016, ettei soittaja ollut Trump vaan Niinistö. Torstaina 8.12.2016 myös näiden lehtien juttusisällöstä sai toisenlaisen kuvan.

Yle Uutiset kirjoitti nettisivuillaan 9.12.2016: ”Trump oli jo ennen Niinistöä muista pohjoismaisista poliitikoista yhteydessä Ruotsin pääministeri Stefan Löfveniin, Tanskan Lars Løkke Rasmusseniin sekä Norjan pääministeri Erna Solbergiin.”, ja kun Ylen toimittaja kysyi Niinistöltä kommenttia tähän Kaunialan sairaalan 70-vuotisjuhlassa, Niinistö vastasi: ”Minä pidän näitä tilastointeja vähän lapsellisina. Kun kävimme Washingtonissa, järjestys oli päinvastainen. Nämä ovat sattumanvaraisia. Silloin Suomi sai ensivieraan kohtelun, mutta ei näistä kannata niin tarkkaa kirjaa pitää.” (Yle 9.12.2016).

                                                                                       ****

Se ei siis ollut Yhdysvaltain tuleva presidentti Trump, joka soitti 8.12.2016 presidentti Niinistölle, vaan se oli presidentti Niinistö, joka soitti Yhdysvaltain tulevalle presidentille. Kyse on siitä, keneltä on tullut aloite puheluyhteyden järjestämiselle, siis ”soittopyynnöstä”.

Yritin varmistaa ”kuka soitti kenelle” -asiaa Yhdysvalloista, ja sain republikaaniselta puolueelta sähköpostitse tiedon, että ”yhteydenottopyyntö oli tullut Suomesta”. Suomessa presidentin kanslia vahvisti myös tänään 10.1.2017, että Trumpin ja Niinistön välinen puhelu ”käytiin Suomen aloitteesta”. Asiasta olivat jo kertoneet jotkut Alma Median lehdet 9.12.2016.

Ei ole tiedossa, milloin ”soittopyyntö” Yhdysvaltoihin presidentin kansliasta on lähtenyt ja millä aikaviipeellä puhelu järjestyi. Mielenkiintoista on Pohjoismaiden soittojärjestys, kenelle Trump soitti ja kuka soitti Trumpille. Joka tapauksessa syntyi kuva ja ehkä myös synnytettiin tahallaan kuvaa, että se oli Donald Trump, joka soitti Sauli Niinistölle.

Mielenkiintoinen asia olisi vielä tietää, kuinka paljon meni aikaa vastauksen saamiseen, kun keskusteluyhteyspyyntö Suomesta Yhdysvaltoihin esitettiin. Esitettiinkö pyyntö Suomesta jo hetimmiten Trumpin valinnan jälkeen 8.11.2016?

Trump käyttää paljon Twitteriä ja Niinistö julkisti Trump-Niinistö-puhelinkeskustelun Twitterissä. Sen sijaan puheluita presidentti Vladimir Putinin kanssa, joissa myös aloitteentekijä on ollut lähes aina presidentti Niinistö, ei julkaista eikä kiitellä Twitterissä.

Oliko Suomen ulkopoliittisessa tarkoituksellinen päämäärä luoda julkisuudessa kuvaa, että soittaja Suomeen oli Yhdysvaltain tuleva presidentti? Ainakin suurelle osalle tiedotusvälineitä ja kansalaisia tällainen kuva 8.12.2016 tapahtuneen uutisoinnin perusteella syntyi.

]]>
10 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229274-sauli-niinisto-soitti-trumpille-se-ei-ollut-trump-joka-soitti-niinistolle#comments Donald Trump Pohjoismainen puolustusyhteistyö Presidentti Niinistö Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyö Suomen Nato-jäsenyys Tue, 10 Jan 2017 19:51:41 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229274-sauli-niinisto-soitti-trumpille-se-ei-ollut-trump-joka-soitti-niinistolle
SDP:n uudeksi puheenjohtajaksi järkevästi Natoon suhtautuva Tytti Tuppurainen? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228876-sdpn-uudeksi-puheenjohtajaksi-jarkevasti-natoon-suhtautuva-tytti-tuppurainen <p>SDP:n seuraava puoluekokous pidetään kuukauden päästä 3.-5. helmikuuta 2017, ja kokouksessa puolue valitsee myös uuden puheenjohtajan. Puheenjohtajataistoon ovat jo ilmoittautuneet istuva puheenjohtaja kansanedustaja Antti Rinne (54 v.) ja kansanedustaja Timo Harakka (54 v.).</p><p>Kansanedustaja Tytti Tuppuraisen (40 v.) virallista ilmoittautumista lähdöstä puheenjohtajakisaan odotetaan tällä viikolla. Vahvistusta Tuppuraisen lähtemisestä mukaan puheenjohtajakisaan saatiin eilen 2.1.2017, kun hän ilmoitti tiedostustilaisuuden pitämisestä tämän viikon aikana. Tuppuraisen ehdokkuuden taustalla on mm. SDP:n vanha puoluesihteeri Ulpu Iivari, joka on koonnut Tuppuraisen kannattajien vetoomusta hänen lähtemiseksi mukaan puheenjohtajakisaan. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Talouselämä (<a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/tuppurainen-lahdossa-demarien-puheenjohtajakisaan-6611768?utm_source=Talouselama_Uutiskirje&amp;utm_medium=email&amp;utm_campaign=Talouselama_Uutiskirje"><u>Talouselämä 2.1.2017</u></a>).</p><p>Suomessa on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota valittavien puoluepuheenjohtajien ulko- ja turvallisuuspoliittiseen osaamiseen ja heiden ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaansa. Puheenjohtajaehdokkaita on syytä käsitellä tarkasti lehtien palkistoilla jo ennen valintaa.</p><p>Hallituksessa istuvista puolueista Keskustan ja Kokoomuksen nykyiset puheenjohtajat ovat ulko- ja turvallisuuspoliittisesti hyvin kokemattomia, kuten myös SDP:n istuva puheenjohtaja. Puolueiden puheenjohtajien ulko- ja turvallisuuspoliittisesta kokemattomuudesta on ollut Suomelle viime aikoina haittaa kansainvälisen ja myös EU:n turvallisuustilanteen kiristyessä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>SDP:ssä Antti Rinteen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan me jo tiedämme, sitä ei tarvitse paljon enää analysoida. Hän on suuresti Nato-ja Yhdysvallat-vastainen ja Venäjä-myönteinen henkilö. Rinteen linja ei poikkea Erkki Tuomiojan ja Eero Heinäluoman linjasta, joiden ulko- ja turvallisuuspoliittisista kannoista meillä on myös paljon kokemusta. Nykyistä SDP:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaa voidaan nimittää Tuomiojan-Heinäluoman-Rinteen linjaksi, jonka pohjan loi jo Tarja Halonen ja hänen oppi-isänsä Kalevi Sorsa.</p><p>Rinteen ulko- ja turvallisuuspoliittista tietämystä on syytä arvostella. Hänen kannanottonsa ovat todennäköisesti Erkki Tuomiojan valmistelemia, niin selvästi Tuomiojalle tyypilliset Venäjä-myönteiset sekä Nato- ja Yhdysvallat-kielteiset ilmaisut tulevat Rinteen teksteissä ja puheissa esille.</p><p>Mikäli Rinne valitaan uudelleen SDP:n puheenjohtajaksi, SDP:n kanta Natoon, Yhdysvaltoihin ja Venäjään eivät tule muuttumaan. Puolue tulee olemaan Nato- ja Yhdysvallat-vastainen ja Venäjä-myönteinen, kuten tähänkin saakka puolueen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Tuomiojan vetämänä on ollut.</p><p>Demarien jäsen- ja äänestäjäkunta on hyvin Nato- ja Yhdysvallat-vastaista.</p><p>Eduskuntavaaleissa 2015 Ylen vaalikoneessa Rinteen Nato-kanta on vain yhtä astetta myönteisempi kuin edustamansa puolueen yleinen kanta viisiportaisella asteikolla. Ylen vaalikoneessa väitteeseen &rdquo;<em>Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa</em>&rdquo; SDP vastasi &rdquo;<em>täysin erimieltä</em>&rdquo;, kun Rinne vastasi &rdquo;<em>jokseenkin erimieltä</em>&rdquo;. Kanta on toiseksi kielteisin vaihtoehto viisiportaisella vastausasteikolla. Kun Ylen vaalikoneessa väitteeseen &rdquo;<em>Venäjän etupiiripolitiikka on uhka Suomelle</em>&rdquo; puolue vastasi &rdquo;<em>jokseenkin erimieltä</em>&rdquo;, niin Rinne sentään vastasi &rdquo;<em>jokseenkin samaa mieltä</em>&rdquo; viisiportaisella vastausasteikolla (<a href="http://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaalit2015/uusimaa/ehdokkaat/5073"><u>Ylen vaalikone 2015, Antti Rinne</u></a>).</p><p>Naton jäsenyyskysymykseen Rinne on kirjannut Ylen vaalikoneessa huomautuksen: &rdquo;<em>Suomalaisille Suomen koskemattomuudelle paras tae on ollut ja on nykyisessä tilanteessa sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottava, itsenäinen puolustuskyky. Kun koskaan ei ole järkevää sanoa &rsquo;ei koskaan&rsquo;, meidän ei ole tarve esimerkiksi hallitusohjelmassa sulkea NATO-vaihtoehtoa itseltämme pois.</em>&rdquo;</p><p>Helsingin Sanomain vaalikoneessa Rinne vastasi kysymykseen &rdquo;<em>Suomen tulisi tällä vaalikaudella ryhtyä valmistelemaan hakemista Natoon</em>&rdquo; olevansa täysin erimieltä huomauttaen: &rdquo;<em>Suomalaisille Suomen koskemattomuudelle paras tae on ollut ja on nykyisessä tilanteessa sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottava, itsenäinen puolustuskyky. Kun koskaan ei ole järkevää sanoa &rsquo;ei koskaan&rsquo;, meidän ei ole tarve esimerkiksi hallitusohjelmassa sulkea NATO- vaihtoehtoa itseltämme pois.</em>&rdquo; (<a href="http://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-02/ehdokas/259"><u>HS-vaalikone 2015, Antti Rinne</u></a>).&nbsp; Vastaus on täysin sama kuin Ylen vaalikoneessa, mikä sinänsä kertoo ja viestii jotakin vastaajasta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Timo Harakan ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on suomalaisille vielä arvoitus, eikä hän ole sitä juurikaan avannut kuten ei myöskään Nato-kantaansa vaalikonevastauksia lukuun ottamatta.</p><p>&rdquo;<em>Näin ehkä vähän leikillisesti, tuskin Suomessa on kovinkaan monta ihmistä, jotka toivovat, että ylipäällikkömme olisi Donald Trump. Suomen suhde Natoon on hyvä yhteistyö, mutta myöskin varmistumme siitä, että varsinkin nykyisessä maailmantilanteessa emme ole minkään konfliktin osapuoli.</em>&rdquo;, Harakka vastasi Aamulehden kysymykseen, miten hän muotoilisi Suomen Nato-kannan (<a href="http://www.aamulehti.fi/kotimaa/rinne-ja-harakka-muotoilevat-nato-kantansa-toiselta-ei-lainkaan-jouluarvosanaa-hallitukselle-24158706/"><u>Aamulehti 21.12.2016</u></a>).</p><p>Vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Timo Harakka vastasi Natoa koskeviin kysymyksiin Etelä-Suomen Mediassa:</p><p><em>Suhtaudun sotilasliittoon täysin tunteettomasti, vain avoimen ja mahdollisimman objektiivisen turvallisuusanalyysin perusteella. Juuri nykyisessä tilanteessa Nato-hakemus voisi pikemmin heikentää kuin vahvistaa Suomen turvallisuutta. Suomi joutuisi konfliktin etulinjaan. Suomen on pidettävä joka tapauksessa oma puolustuksensa kunnossa. Emme halua joutua kustantamaan niiden jäsenmaiden puolustusta, joiden omat voimat eivät ole uskottavat. Nato-optio on silti pitää joka hetki toteuttamiskelpoisena. Sitä optio juuri tarkoittaa: jos tilannekuva muuttuu, on oltava täysi valmius uusiin ratkaisuihin, jos hallitus ja viime kädessä Suomen kansa niin päättävät. Tässä tilanteessa valmius, varautuminen ja ennakointi ovat avainasemassa. Nato-yhteistyö ja tiivis yhteistoiminta Ruotsin kanssa ovat tärkeitä.</em>&rdquo; (<a href="http://www.timoharakka.fi/vaalikonevastaukset-a-o/"><u>Timo Harakka, vaalikonevastaukset</u></a>).</p><p>Harakan Nato-kanta on vain yhtä porrasta myönteisempi kuin edustamansa puolueen. Ylen vaalikoneessa väitteeseen &rdquo;<em>Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa</em>&rdquo; SDP vastasi &rdquo;<em>täysin erimieltä</em>&rdquo;, kun Harakka vastasi &rdquo;<em>jokseenkin erimieltä</em>&rdquo;. Rinteen tapaan kanta on toiseksi kielteisin vaihtoehto viisiportaisella vastausasteikolla. Kun Ylen vaalikoneessa väitteeseen &rdquo;<em>Venäjän etupiiripolitiikka on uhka Suomelle</em>&rdquo; puolue vastasi &rdquo;<em>jokseenkin erimieltä</em>&rdquo;, niin Harakka sentään vastasi &rdquo;<em>jokseenkin samaa mieltä</em>&rdquo; viisiportaisella vastausasteikolla (<a href="http://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaalit2015/uusimaa/ehdokkaat/5572"><u>Ylen vaalikone 2015, Timo Harakka</u></a>).</p><p>Nato-jäsenyyskysymykseen Harakka on kirjannut Ylen vaalikoneessa huomautuksen: &rdquo;<em>Juuri nykyisessä tilanteessa Nato-hakemus voisi pikemmin heikentää Suomen turvallisuutta. Suomen on pidettävä joka tapauksessa oma puolustuksensa kunnossa. Nato-optio on silti pitää joka hetki toteuttamiskelpoisena. Suomella ei ole turvallisuusongelmaa, jos varautuminen ja ennakointi vain toimivat. Nato-yhteistyö ja tiivis yhteistoiminta Ruotsin kanssa ovat tärkeitä.</em>&rdquo; Vastaus on täysin sama kuin Etelä-Suomen Media Oy:n vaalikoneessa, mikä sinänsä kertoo ja viestii jotakin vastaajasta.</p><p>Helsingin Sanomain vaalikoneessa Harakka vastasi kysymykseen &rdquo;<em>Suomen tulisi tällä vaalikaudella ryhtyä valmistelemaan hakemista Natoon</em>&rdquo; olevansa ilman myönteistä tai kielteistä kantaa huomauttaen: &rdquo;<em>OSAAN sanoa, mutta asiassa on kaksi puolta. Nato-optio tarkoittaa täsmälleen sitä: on valmius hakea Nato-jäsenyyttä, jos hallitus ja viime kädessä kansanäänestys niin päättää. On selvää, että edellytyksiä ja seurauksia täytyy selvittää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että välttämättä tarvitaan jokin Nato-selonteko eduskunnalle.</em>&rdquo; (<a href="http://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-02/ehdokas/289"><u>HS-vaalikone 2015, Timo Harakka</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tytti Tuppuraisen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on kolmesta ehdokkaasta Nato-myönteisin. Arvioisin hänen olevan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kaikkein tietävin näistä kolmesta ehdokkaasta, eikä hänen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjansa ole sidottu SDP:n Tuomiojan-Heinäluoman-Rinteen linjaan vastaavasti kuin Rinteen linja on sidottu. Tuppurainen toimiin eduskunnan suuren valiokunnan toisena varapuheenjohtajana, ja tuo valiokunta käsittelee EU-asioita. Hän on erittäin EU-myönteinen henkilö.</p><p>Tuppuraisen Nato-kanta on myönteisempi kuin edustamansa puolueen. Ylen vaalikoneessa väitteeseen &rdquo;<em>Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa</em>&rdquo; SDP vastasi &rdquo;<em>täysin erimieltä</em>&rdquo;, kun Tuppurainen vastasi neutraalisti keskimmäisellä vaihtoehdolla viisiportaisella vastausasteikolla (<em>kysymyksen ohitus</em>). Kun Ylen vaalikoneessa väitteeseen &rdquo;<em>Venäjän etupiiripolitiikka on uhka Suomelle</em>&rdquo; puolue vastasi &rdquo;<em>jokseenkin erimieltä</em>&rdquo;, niin Tuppurainen sentään vastasi &rdquo;<em>jokseenkin samaa mieltä</em>&rdquo; viisiportaisella vastausasteikolla (<a href="http://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaalit2015/oulu/ehdokkaat/4891"><u>Ylen vaalikone 2015, Tytti Tuppurainen</u></a>).</p><p>Nato-jäsenyyskysymykseen Tuppurainen kirjasia Ylen vaalikoneessa kuitenkin huomautuksen: &rdquo;<em>Emme ole hakeutumassa Naton jäseneksi.</em>&rdquo;</p><p>Helsingin Sanomain vaalikoneessa Tuppurainen vastasi kysymykseen &rdquo;<em>Suomen tulisi tällä vaalikaudella ryhtyä valmistelemaan hakemista Natoon</em>&rdquo; olevansa jokseenkin erimieltä huomauttaen: &rdquo;<em>Suomen tulee kaikissa tilanteissa säilyttää oma ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintavapaus. Suomen turvallisuus perustuu kumppanuuteen Naton kanssa, pohjoismaiseen turvallisuusyhteistyöhön, toimintaan kansainvälisissä järjestöissä sekä omaan uskottavaan puolustukseen.</em>&rdquo; (<a href="http://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/oulu/ehdokas/654/"><u>HS-vaalikone 2015, Tytti Tuppurainen</u></a>). Vastaus on eri kuin Ylen vaalikoneessa, mikä kertoo, että hieman erilaiseen kysymykseen on viitsitty miettiä hieman erilainen vastaus, mutta linjaus on toki sama.</p><p>Tuppuraisen Nato-myönteisyys ja myönteisyys EU:n yhteiseen puolustukseen tulevat esille hänen tuoreesta blogikirjoituksestaan (<a href="http://tytti.info/2016/12/21/ulko-ja-turvallisuuspolitiikassa-eurooppalainen-yhteistyo-syvenee/"><u>Tytti Tuppuraisen blogikirjoitus 21.12.2016</u></a>): &rdquo;<em>Nato on vakauden ja rauhan turvaaja Euroopassa ja on oman etumme mukaista tehdä sen puitteissa yhteistyötä.</em>&rdquo; Toisaalta hän myös toteaa, että jos Yhdysvallat on kääntymässä sisäänpäin ja eristäytymässä maailmasta, epävarmuuden ajassa ei Suomi voi ottaa uusia linjauksia suhteessaan Natoon.</p><p>Tuppurainen siis sitoo Suomen Nato-jäsenyyden siihen, sitoutuuko Yhdysvallat Euroopan puolustamiseen.</p><p>EU-puolustusyhteistyöhön Tuppuraisella on hyvin myönteinen kanta: &rdquo;<em>Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tueksi tarvittavan [EU-]puolustusyhteistyön kehittämisessä voidaan ottaa pitkä askel. Suomen edun mukaista on olla ensimmäisenä tukemassa tätä kehitystä. Konkreettiset toimet puolustushankintojen yhteistyössä ovat jo valtiontalouden kannalta järkevä ratkaisu. Vielä tärkeämpää on, että pitkälle menevälle yhteistyölle luodaan vahvoja, kriisinkestäviä rakenteita. Eurooppalainen yhteistyö ei ole pakkovaltaa, se ei kavenna päätösvaltaa, se vahvistaa kykyä päättää omista asioistamme.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Millaista SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa kukin puheenjohtajaehdokas puolueessa edistäisi tulevalla puheenjohtajakaudella?</p><p>Antti Rinne jatkaisi nykyisellä hyvin Nato- ja Yhdysvallat-kielteisellä ja Venäjä-myönteisellä linjalla, jonka perusteet on määrittelyt Erkki Tuomioja ja joka pohjautuu jo Tarja Halosen ja hänen oppi-isä Kalevi Sorsan kylmän sodan aikaisiin vanhentuneisiin näkemyksiin. Voidaan puhua SDP:n Tuomiojan-Heinäluoman-Rinteen linjasta. Rinne on ay-poliitikko, eikä hän ole ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija eikä häntä näytä ulko- ja turvallisuuspolitiikka suuresti kiinnostavan. Hän joutuu turvautumaan ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kannanotoissa edelleen toisiin henkilöihin puolueessa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Rinne on turvautunut ja turvautuu edelleen Tuomiojaan.</p><p>Harakka ja Tuppurainen ovat Rinnettä Natoon myönteisemmin suhtautuvia, ja heidän asettaminen Nato-myönteisyydessä paremmuusjärjestykseen saattaa olla vaikeaa. Näkisin, että Tuppurainen on Harakkaa Natoon myönteisemmin suhtautuva. Tuppurainen näkee myös EU:n puolustusyhteistyön kotipuoluettaan paljon myönteisemmin, kuten EU-integraation ylipäätään.</p><p>Tuppuraisen myönteisestä mutta toistaiseksi piilotetuista Nato-kannoista kertoo jotain myös se, että hänen puheenjohtajaehdokkuuttaan ajaa Ulpu Iivari, joka tiedetään Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavaksi ja on ollut Nato-myönteinen henkilö jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien.</p><p>Ulpu Iivari on toiminut Suomen Atlantti-Seuran hallituksen jäsenenä vuonna 2007. Suomen Atlantti-Seura pyrkii edistämään euro-atlanttista ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua, tutkimusta ja koulutusta Suomessa. Suomen Atlantti-Seurassa (<a href="http://atlanttiseura.fi/"><u>kotisivut</u></a>) on jäseninä Natoon ja Yhdysvaltoihin myönteisesti suhtautuvia ihmisiä. Jos olet poliitikko ja kuulut Suomen Atlantti-Seuraan, kannatat Suomen Nato-jäsenyyttä.</p><p>&rdquo;<em>Jaakonsaari: Välttämätöntä, että Rinne haastetaan</em>&rdquo;, oli uutisotsikko Iltalehdessä viime kesänä (<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016062021766271_uu.shtml"><u>IL 21.6.2016</u></a>). &rdquo;<em>Toivoisin sydämestäni, että esimerkiksi kansanedustaja, Euroopan demaripuolueen varapuheenjohtaja Tytti Tuppurainen tekisi &quot;elinalepomäet&quot; eli haastaisi sisällöistä käsin puheenjohtaja Rinteen. Timo Harakka lienee jo lähtenyt liikkeelle.</em>&rdquo;, Jaakonsaari totesi Iltalehden haastattelussa juhannuksen alla toivoen Tuppuraisesta SDP:n uutta puheenjohtajaa.</p><p>Tuppuraisen puheenjohtajaehdokkuutta ajaa siis myös Liisa Jaakonsaari, joka tiedetään voimakkaasti Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavaksi ja on ollut Nato-myönteinen henkilö jo 1990-luvulta alkaen. Jaakonsaari on toiminut pitkään Suomen Atlantti-Seurassa ja on parhaillaan seuran hallituksen puheenjohtaja.</p><p>SDP:n on syytä käydä puoluekokouksessa tiukka ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu puheenjohtajaehdokkaiden kesken.</p><p>Suomen Nato-jäsenyyskysymys tulee todennäköisesti ratkaistavaksi myös Suomessa pian Ruotsin syksyn 2018 parlamenttivaalien jälkeen etenkin, mikäli Ruotsin porvariallianssi voittaa vaalit. Nato-asia on siis esillä jo tällä hallituskaudella, joka kestää kevääseen 2019. Vuoden 2018 jälkipuolella jokaisella puolueella Suomessa tulee olla kanta Suomen Nato-jäsenyyteen, mikäli Suomi ei halua jäädä yksin harmaalle vyöhykkeelle uuden Nato-maa Ruotsin ja Venäjän väliin.</p><p>Rinteen valinta nyt ja vielä seuraavassa puoluekokouksissa varmistaisi, ettei Suomi täydellä varmuudella liittyisi Natoon, vaikka Ruotsi liittyisikin. Tuomioja ja Heinäluoma varmistaisivat Rinteen avulla SDP:n kielteisen kannan Suomen liittymiselle Natoon.</p><p>Harakan ja etenkin Tuppuraisen valinta varmistaisi, että Suomi voisi liittyä Natoon myös SDP:n tukemana. Tuppurainen on SDP:n todellinen Nato-toivo, häntä tukee puheenjohtajaksi kaksi vankkaa Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavaa demarinaista, jotka ovat Ulpu Iivari ja Liisa Jaakonsaari. Tuppurainen on todellisuudessa Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja, vaikkei sitä vielä ole julkisesti todennut. SDP:ssä puoluejäsenistö on hyvin Nato-vastaista, joten kantojen julkisessa esittämisessä on oltava varovainen.</p><p>Tulisiko SDP:stä ja puheenjohtaja Tuppuraisesta avustajinaan Liisa Jaakonsaari ja Ulpu Iivari vastaavasti Nato-jäsenyyteen myönteisesti suhtautuva ja jäsenyyttä voimakkaasti ajava, kuten Maltillisesta kokoomuksesta on Ruotsissa tullut Anna Kinberg Batra johdolla avustajanaan Karin Enström?</p><p>Olisiko NB8-maissa edessä vahvojen ja Nato-myönteisten leidien aikakausi pää- ja puolustusministereinä sekä presidentteinä? Ruotsissa Anna Kinberg Batra ja Karin Enström, Virossa Kersti Kaljulaid, Liettuassa Dalia Grybauskaitė, Norjassa Erna Solberg ja Ine Marie Eriksen Søreide ja Suomessa vaikkapa Tytti Tuppurainen?</p><p>Mielenkiintoista nähdä, kykeneekö SDP uusiin henkilövalintoihin ja uudistumaan yhtään talouden sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan saroilla seuraavassa puoluekokouksessa kuukauden päästä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP:n seuraava puoluekokous pidetään kuukauden päästä 3.-5. helmikuuta 2017, ja kokouksessa puolue valitsee myös uuden puheenjohtajan. Puheenjohtajataistoon ovat jo ilmoittautuneet istuva puheenjohtaja kansanedustaja Antti Rinne (54 v.) ja kansanedustaja Timo Harakka (54 v.).

Kansanedustaja Tytti Tuppuraisen (40 v.) virallista ilmoittautumista lähdöstä puheenjohtajakisaan odotetaan tällä viikolla. Vahvistusta Tuppuraisen lähtemisestä mukaan puheenjohtajakisaan saatiin eilen 2.1.2017, kun hän ilmoitti tiedostustilaisuuden pitämisestä tämän viikon aikana. Tuppuraisen ehdokkuuden taustalla on mm. SDP:n vanha puoluesihteeri Ulpu Iivari, joka on koonnut Tuppuraisen kannattajien vetoomusta hänen lähtemiseksi mukaan puheenjohtajakisaan. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Talouselämä (Talouselämä 2.1.2017).

Suomessa on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota valittavien puoluepuheenjohtajien ulko- ja turvallisuuspoliittiseen osaamiseen ja heiden ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaansa. Puheenjohtajaehdokkaita on syytä käsitellä tarkasti lehtien palkistoilla jo ennen valintaa.

Hallituksessa istuvista puolueista Keskustan ja Kokoomuksen nykyiset puheenjohtajat ovat ulko- ja turvallisuuspoliittisesti hyvin kokemattomia, kuten myös SDP:n istuva puheenjohtaja. Puolueiden puheenjohtajien ulko- ja turvallisuuspoliittisesta kokemattomuudesta on ollut Suomelle viime aikoina haittaa kansainvälisen ja myös EU:n turvallisuustilanteen kiristyessä.

                                                                                        ****

SDP:ssä Antti Rinteen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan me jo tiedämme, sitä ei tarvitse paljon enää analysoida. Hän on suuresti Nato-ja Yhdysvallat-vastainen ja Venäjä-myönteinen henkilö. Rinteen linja ei poikkea Erkki Tuomiojan ja Eero Heinäluoman linjasta, joiden ulko- ja turvallisuuspoliittisista kannoista meillä on myös paljon kokemusta. Nykyistä SDP:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaa voidaan nimittää Tuomiojan-Heinäluoman-Rinteen linjaksi, jonka pohjan loi jo Tarja Halonen ja hänen oppi-isänsä Kalevi Sorsa.

Rinteen ulko- ja turvallisuuspoliittista tietämystä on syytä arvostella. Hänen kannanottonsa ovat todennäköisesti Erkki Tuomiojan valmistelemia, niin selvästi Tuomiojalle tyypilliset Venäjä-myönteiset sekä Nato- ja Yhdysvallat-kielteiset ilmaisut tulevat Rinteen teksteissä ja puheissa esille.

Mikäli Rinne valitaan uudelleen SDP:n puheenjohtajaksi, SDP:n kanta Natoon, Yhdysvaltoihin ja Venäjään eivät tule muuttumaan. Puolue tulee olemaan Nato- ja Yhdysvallat-vastainen ja Venäjä-myönteinen, kuten tähänkin saakka puolueen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Tuomiojan vetämänä on ollut.

Demarien jäsen- ja äänestäjäkunta on hyvin Nato- ja Yhdysvallat-vastaista.

Eduskuntavaaleissa 2015 Ylen vaalikoneessa Rinteen Nato-kanta on vain yhtä astetta myönteisempi kuin edustamansa puolueen yleinen kanta viisiportaisella asteikolla. Ylen vaalikoneessa väitteeseen ”Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa” SDP vastasi ”täysin erimieltä”, kun Rinne vastasi ”jokseenkin erimieltä”. Kanta on toiseksi kielteisin vaihtoehto viisiportaisella vastausasteikolla. Kun Ylen vaalikoneessa väitteeseen ”Venäjän etupiiripolitiikka on uhka Suomelle” puolue vastasi ”jokseenkin erimieltä”, niin Rinne sentään vastasi ”jokseenkin samaa mieltä” viisiportaisella vastausasteikolla (Ylen vaalikone 2015, Antti Rinne).

Naton jäsenyyskysymykseen Rinne on kirjannut Ylen vaalikoneessa huomautuksen: ”Suomalaisille Suomen koskemattomuudelle paras tae on ollut ja on nykyisessä tilanteessa sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottava, itsenäinen puolustuskyky. Kun koskaan ei ole järkevää sanoa ’ei koskaan’, meidän ei ole tarve esimerkiksi hallitusohjelmassa sulkea NATO-vaihtoehtoa itseltämme pois.

Helsingin Sanomain vaalikoneessa Rinne vastasi kysymykseen ”Suomen tulisi tällä vaalikaudella ryhtyä valmistelemaan hakemista Natoon” olevansa täysin erimieltä huomauttaen: ”Suomalaisille Suomen koskemattomuudelle paras tae on ollut ja on nykyisessä tilanteessa sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottava, itsenäinen puolustuskyky. Kun koskaan ei ole järkevää sanoa ’ei koskaan’, meidän ei ole tarve esimerkiksi hallitusohjelmassa sulkea NATO- vaihtoehtoa itseltämme pois.” (HS-vaalikone 2015, Antti Rinne).  Vastaus on täysin sama kuin Ylen vaalikoneessa, mikä sinänsä kertoo ja viestii jotakin vastaajasta.

                                                                                        ****

Timo Harakan ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on suomalaisille vielä arvoitus, eikä hän ole sitä juurikaan avannut kuten ei myöskään Nato-kantaansa vaalikonevastauksia lukuun ottamatta.

Näin ehkä vähän leikillisesti, tuskin Suomessa on kovinkaan monta ihmistä, jotka toivovat, että ylipäällikkömme olisi Donald Trump. Suomen suhde Natoon on hyvä yhteistyö, mutta myöskin varmistumme siitä, että varsinkin nykyisessä maailmantilanteessa emme ole minkään konfliktin osapuoli.”, Harakka vastasi Aamulehden kysymykseen, miten hän muotoilisi Suomen Nato-kannan (Aamulehti 21.12.2016).

Vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Timo Harakka vastasi Natoa koskeviin kysymyksiin Etelä-Suomen Mediassa:

Suhtaudun sotilasliittoon täysin tunteettomasti, vain avoimen ja mahdollisimman objektiivisen turvallisuusanalyysin perusteella. Juuri nykyisessä tilanteessa Nato-hakemus voisi pikemmin heikentää kuin vahvistaa Suomen turvallisuutta. Suomi joutuisi konfliktin etulinjaan. Suomen on pidettävä joka tapauksessa oma puolustuksensa kunnossa. Emme halua joutua kustantamaan niiden jäsenmaiden puolustusta, joiden omat voimat eivät ole uskottavat. Nato-optio on silti pitää joka hetki toteuttamiskelpoisena. Sitä optio juuri tarkoittaa: jos tilannekuva muuttuu, on oltava täysi valmius uusiin ratkaisuihin, jos hallitus ja viime kädessä Suomen kansa niin päättävät. Tässä tilanteessa valmius, varautuminen ja ennakointi ovat avainasemassa. Nato-yhteistyö ja tiivis yhteistoiminta Ruotsin kanssa ovat tärkeitä.” (Timo Harakka, vaalikonevastaukset).

Harakan Nato-kanta on vain yhtä porrasta myönteisempi kuin edustamansa puolueen. Ylen vaalikoneessa väitteeseen ”Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa” SDP vastasi ”täysin erimieltä”, kun Harakka vastasi ”jokseenkin erimieltä”. Rinteen tapaan kanta on toiseksi kielteisin vaihtoehto viisiportaisella vastausasteikolla. Kun Ylen vaalikoneessa väitteeseen ”Venäjän etupiiripolitiikka on uhka Suomelle” puolue vastasi ”jokseenkin erimieltä”, niin Harakka sentään vastasi ”jokseenkin samaa mieltä” viisiportaisella vastausasteikolla (Ylen vaalikone 2015, Timo Harakka).

Nato-jäsenyyskysymykseen Harakka on kirjannut Ylen vaalikoneessa huomautuksen: ”Juuri nykyisessä tilanteessa Nato-hakemus voisi pikemmin heikentää Suomen turvallisuutta. Suomen on pidettävä joka tapauksessa oma puolustuksensa kunnossa. Nato-optio on silti pitää joka hetki toteuttamiskelpoisena. Suomella ei ole turvallisuusongelmaa, jos varautuminen ja ennakointi vain toimivat. Nato-yhteistyö ja tiivis yhteistoiminta Ruotsin kanssa ovat tärkeitä.” Vastaus on täysin sama kuin Etelä-Suomen Media Oy:n vaalikoneessa, mikä sinänsä kertoo ja viestii jotakin vastaajasta.

Helsingin Sanomain vaalikoneessa Harakka vastasi kysymykseen ”Suomen tulisi tällä vaalikaudella ryhtyä valmistelemaan hakemista Natoon” olevansa ilman myönteistä tai kielteistä kantaa huomauttaen: ”OSAAN sanoa, mutta asiassa on kaksi puolta. Nato-optio tarkoittaa täsmälleen sitä: on valmius hakea Nato-jäsenyyttä, jos hallitus ja viime kädessä kansanäänestys niin päättää. On selvää, että edellytyksiä ja seurauksia täytyy selvittää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että välttämättä tarvitaan jokin Nato-selonteko eduskunnalle.” (HS-vaalikone 2015, Timo Harakka).

                                                                                        ****

Tytti Tuppuraisen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on kolmesta ehdokkaasta Nato-myönteisin. Arvioisin hänen olevan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kaikkein tietävin näistä kolmesta ehdokkaasta, eikä hänen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjansa ole sidottu SDP:n Tuomiojan-Heinäluoman-Rinteen linjaan vastaavasti kuin Rinteen linja on sidottu. Tuppurainen toimiin eduskunnan suuren valiokunnan toisena varapuheenjohtajana, ja tuo valiokunta käsittelee EU-asioita. Hän on erittäin EU-myönteinen henkilö.

Tuppuraisen Nato-kanta on myönteisempi kuin edustamansa puolueen. Ylen vaalikoneessa väitteeseen ”Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa” SDP vastasi ”täysin erimieltä”, kun Tuppurainen vastasi neutraalisti keskimmäisellä vaihtoehdolla viisiportaisella vastausasteikolla (kysymyksen ohitus). Kun Ylen vaalikoneessa väitteeseen ”Venäjän etupiiripolitiikka on uhka Suomelle” puolue vastasi ”jokseenkin erimieltä”, niin Tuppurainen sentään vastasi ”jokseenkin samaa mieltä” viisiportaisella vastausasteikolla (Ylen vaalikone 2015, Tytti Tuppurainen).

Nato-jäsenyyskysymykseen Tuppurainen kirjasia Ylen vaalikoneessa kuitenkin huomautuksen: ”Emme ole hakeutumassa Naton jäseneksi.

Helsingin Sanomain vaalikoneessa Tuppurainen vastasi kysymykseen ”Suomen tulisi tällä vaalikaudella ryhtyä valmistelemaan hakemista Natoon” olevansa jokseenkin erimieltä huomauttaen: ”Suomen tulee kaikissa tilanteissa säilyttää oma ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintavapaus. Suomen turvallisuus perustuu kumppanuuteen Naton kanssa, pohjoismaiseen turvallisuusyhteistyöhön, toimintaan kansainvälisissä järjestöissä sekä omaan uskottavaan puolustukseen.” (HS-vaalikone 2015, Tytti Tuppurainen). Vastaus on eri kuin Ylen vaalikoneessa, mikä kertoo, että hieman erilaiseen kysymykseen on viitsitty miettiä hieman erilainen vastaus, mutta linjaus on toki sama.

Tuppuraisen Nato-myönteisyys ja myönteisyys EU:n yhteiseen puolustukseen tulevat esille hänen tuoreesta blogikirjoituksestaan (Tytti Tuppuraisen blogikirjoitus 21.12.2016): ”Nato on vakauden ja rauhan turvaaja Euroopassa ja on oman etumme mukaista tehdä sen puitteissa yhteistyötä.” Toisaalta hän myös toteaa, että jos Yhdysvallat on kääntymässä sisäänpäin ja eristäytymässä maailmasta, epävarmuuden ajassa ei Suomi voi ottaa uusia linjauksia suhteessaan Natoon.

Tuppurainen siis sitoo Suomen Nato-jäsenyyden siihen, sitoutuuko Yhdysvallat Euroopan puolustamiseen.

EU-puolustusyhteistyöhön Tuppuraisella on hyvin myönteinen kanta: ”Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tueksi tarvittavan [EU-]puolustusyhteistyön kehittämisessä voidaan ottaa pitkä askel. Suomen edun mukaista on olla ensimmäisenä tukemassa tätä kehitystä. Konkreettiset toimet puolustushankintojen yhteistyössä ovat jo valtiontalouden kannalta järkevä ratkaisu. Vielä tärkeämpää on, että pitkälle menevälle yhteistyölle luodaan vahvoja, kriisinkestäviä rakenteita. Eurooppalainen yhteistyö ei ole pakkovaltaa, se ei kavenna päätösvaltaa, se vahvistaa kykyä päättää omista asioistamme.

                                                                                        ****

Millaista SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa kukin puheenjohtajaehdokas puolueessa edistäisi tulevalla puheenjohtajakaudella?

Antti Rinne jatkaisi nykyisellä hyvin Nato- ja Yhdysvallat-kielteisellä ja Venäjä-myönteisellä linjalla, jonka perusteet on määrittelyt Erkki Tuomioja ja joka pohjautuu jo Tarja Halosen ja hänen oppi-isä Kalevi Sorsan kylmän sodan aikaisiin vanhentuneisiin näkemyksiin. Voidaan puhua SDP:n Tuomiojan-Heinäluoman-Rinteen linjasta. Rinne on ay-poliitikko, eikä hän ole ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija eikä häntä näytä ulko- ja turvallisuuspolitiikka suuresti kiinnostavan. Hän joutuu turvautumaan ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kannanotoissa edelleen toisiin henkilöihin puolueessa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Rinne on turvautunut ja turvautuu edelleen Tuomiojaan.

Harakka ja Tuppurainen ovat Rinnettä Natoon myönteisemmin suhtautuvia, ja heidän asettaminen Nato-myönteisyydessä paremmuusjärjestykseen saattaa olla vaikeaa. Näkisin, että Tuppurainen on Harakkaa Natoon myönteisemmin suhtautuva. Tuppurainen näkee myös EU:n puolustusyhteistyön kotipuoluettaan paljon myönteisemmin, kuten EU-integraation ylipäätään.

Tuppuraisen myönteisestä mutta toistaiseksi piilotetuista Nato-kannoista kertoo jotain myös se, että hänen puheenjohtajaehdokkuuttaan ajaa Ulpu Iivari, joka tiedetään Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavaksi ja on ollut Nato-myönteinen henkilö jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien.

Ulpu Iivari on toiminut Suomen Atlantti-Seuran hallituksen jäsenenä vuonna 2007. Suomen Atlantti-Seura pyrkii edistämään euro-atlanttista ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua, tutkimusta ja koulutusta Suomessa. Suomen Atlantti-Seurassa (kotisivut) on jäseninä Natoon ja Yhdysvaltoihin myönteisesti suhtautuvia ihmisiä. Jos olet poliitikko ja kuulut Suomen Atlantti-Seuraan, kannatat Suomen Nato-jäsenyyttä.

Jaakonsaari: Välttämätöntä, että Rinne haastetaan”, oli uutisotsikko Iltalehdessä viime kesänä (IL 21.6.2016). ”Toivoisin sydämestäni, että esimerkiksi kansanedustaja, Euroopan demaripuolueen varapuheenjohtaja Tytti Tuppurainen tekisi "elinalepomäet" eli haastaisi sisällöistä käsin puheenjohtaja Rinteen. Timo Harakka lienee jo lähtenyt liikkeelle.”, Jaakonsaari totesi Iltalehden haastattelussa juhannuksen alla toivoen Tuppuraisesta SDP:n uutta puheenjohtajaa.

Tuppuraisen puheenjohtajaehdokkuutta ajaa siis myös Liisa Jaakonsaari, joka tiedetään voimakkaasti Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavaksi ja on ollut Nato-myönteinen henkilö jo 1990-luvulta alkaen. Jaakonsaari on toiminut pitkään Suomen Atlantti-Seurassa ja on parhaillaan seuran hallituksen puheenjohtaja.

SDP:n on syytä käydä puoluekokouksessa tiukka ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu puheenjohtajaehdokkaiden kesken.

Suomen Nato-jäsenyyskysymys tulee todennäköisesti ratkaistavaksi myös Suomessa pian Ruotsin syksyn 2018 parlamenttivaalien jälkeen etenkin, mikäli Ruotsin porvariallianssi voittaa vaalit. Nato-asia on siis esillä jo tällä hallituskaudella, joka kestää kevääseen 2019. Vuoden 2018 jälkipuolella jokaisella puolueella Suomessa tulee olla kanta Suomen Nato-jäsenyyteen, mikäli Suomi ei halua jäädä yksin harmaalle vyöhykkeelle uuden Nato-maa Ruotsin ja Venäjän väliin.

Rinteen valinta nyt ja vielä seuraavassa puoluekokouksissa varmistaisi, ettei Suomi täydellä varmuudella liittyisi Natoon, vaikka Ruotsi liittyisikin. Tuomioja ja Heinäluoma varmistaisivat Rinteen avulla SDP:n kielteisen kannan Suomen liittymiselle Natoon.

Harakan ja etenkin Tuppuraisen valinta varmistaisi, että Suomi voisi liittyä Natoon myös SDP:n tukemana. Tuppurainen on SDP:n todellinen Nato-toivo, häntä tukee puheenjohtajaksi kaksi vankkaa Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavaa demarinaista, jotka ovat Ulpu Iivari ja Liisa Jaakonsaari. Tuppurainen on todellisuudessa Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja, vaikkei sitä vielä ole julkisesti todennut. SDP:ssä puoluejäsenistö on hyvin Nato-vastaista, joten kantojen julkisessa esittämisessä on oltava varovainen.

Tulisiko SDP:stä ja puheenjohtaja Tuppuraisesta avustajinaan Liisa Jaakonsaari ja Ulpu Iivari vastaavasti Nato-jäsenyyteen myönteisesti suhtautuva ja jäsenyyttä voimakkaasti ajava, kuten Maltillisesta kokoomuksesta on Ruotsissa tullut Anna Kinberg Batra johdolla avustajanaan Karin Enström?

Olisiko NB8-maissa edessä vahvojen ja Nato-myönteisten leidien aikakausi pää- ja puolustusministereinä sekä presidentteinä? Ruotsissa Anna Kinberg Batra ja Karin Enström, Virossa Kersti Kaljulaid, Liettuassa Dalia Grybauskaitė, Norjassa Erna Solberg ja Ine Marie Eriksen Søreide ja Suomessa vaikkapa Tytti Tuppurainen?

Mielenkiintoista nähdä, kykeneekö SDP uusiin henkilövalintoihin ja uudistumaan yhtään talouden sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan saroilla seuraavassa puoluekokouksessa kuukauden päästä.

]]>
16 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228876-sdpn-uudeksi-puheenjohtajaksi-jarkevasti-natoon-suhtautuva-tytti-tuppurainen#comments Antti Rinne SDP puoluekokous Suomen Nato-jäsenyys Timo Harakka Tytti Tuppurainen Tue, 03 Jan 2017 17:19:58 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228876-sdpn-uudeksi-puheenjohtajaksi-jarkevasti-natoon-suhtautuva-tytti-tuppurainen
Suomen ulko- ja turvallispolitiikan neljäs pilari alkaa muodostua ongelmaksi http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227439-suomen-ulko-ja-turvallispolitiikan-neljas-pilari-alkaa-muodostua-ongelmaksi <p>&rdquo;<em>Anna Kinberg Batra vill gå med i Nato - även utan Finland</em>.&rdquo; oli uutisotsikko Expressenin uutissivuilla joulukuun ensimmäinenä päivänä (<a href="http://www.expressen.se/nyheter/kinberg-batra-nato-viktigare-med-trump/"><u>Expressen 1.12.2016</u></a>). Uutisotsikko suomennettua: &rdquo;<em>Anna Kinberg Batra haluaa Naton jäseneksi - myös ilman Suomea</em>&rdquo;.</p><p>Anna Kinberg Batra on Ruotsin Maltillisen kokoomuksen (<a href="http://www.moderat.se/"><u>Nya moteraterna</u></a>) puheenjohtaja ja porvaripuolueiden muodostaman porvariallianssin vetäjä. Jos Maltillisen kokoomuksen johtama ja Maltillisen kokoomuksen, Keskustapuolueen (<a href="https://www.centerpartiet.se/"><u>Centerpartiet</u></a>), Liberaalien (<a href="https://www.liberalerna.se/"><u>Liberalerna</u></a>) ja Kristillisdemokraattien (<a href="https://www.kristdemokraterna.se/"><u>Kristdemokraterna</u></a>) muodostama porvariallianssi voittaa vuoden 2018 valtiopäivävaalit, on Anna Kinberg Batra Ruotsin seuraava pääministeri.</p><p>Anna Kinberg Batran ulko- ja turvallisuuspoliittisia puheita on myös Suomessa syytä seurata tarkasti.</p><p>Expressenin haastattelussa Anna Kinberg Batra toteaa, että Nato-jäsenyys on entistäkin tärkeämpi Ruotsille Donald Trumpin valinnan jälkeen. Nato-jäsenyys varmistaa pysymisen läntisen puolustusyhteistyön rakenteissa ja 5. artiklan turvatakuissa riippumatta Yhdysvaltain kulloisesta presidentistä ja hänen poliittisista linjauksistaan.</p><p>&rdquo;<em>Oavsett amerikansk president är det viktigt för oss att vi har bra samarbete runt Östersjön, med europeiska länder och med USA. Det görs bäst inom Nato. Vikten av det ökar när vi har en amerikansk president som vi ännu inte vet hur han vill leda. USA måste ta sitt ansvar för sin roll i världen, och vi behöver så bra samarbete som möjligt.</em>&rdquo; Anna Kinberg Batra toteaa Expressenissä.</p><p>Batran mukaan Ruotsin puolustusyhteistyö Suomen kanssa ei korvaa Nato-jäsenyyttä, ja Ruotsin päämäärä on maan täysivaltainen Nato-jäsenyys. Ruotsi ei sido omaa Nato-kantaansa Suomen Nato-kantaan, ja Ruotsin Nato-jäsenyys on mahdollinen ilman Suomea. Puolustusyhteistyötä Suomen kanssa toki harjoitetaan suunnitellusti.</p><p>Karin Enström on puolestaan Ruotsin Maltillisen kokoomuksen valtiopäiväedustaja, ammattiupseeri ja entinen porvariallianssin puolustusministeri vuosina 2012-2014. Latvian Riiassa pidettiin marraskuun alussa turvallisuuskonferenssi, jossa Enström otti ehdottoman kannan, ettei Suomi saa naapurinsa Nato-jäsenyyteen veto-oikeutta eikä Suomen ja Ruotsin keskinäinen yhteistyö ei korvaa sotilasliittoa (<a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2984046/Enstrom+Suomelle+ei+Natovetoa"><u>TS 5.11.2016</u></a>).</p><p>Myös Karin Enströmin ulko- ja turvallisuuspoliittisia puheita on Suomessa syytä seurata tarkasti.</p><p>Batra ja Enström ovat ruotsalaisessa puolustuspolitiikassa ja Nato-asiassa Maltillisen kokoomuksen voimakaksikko, jotka vievät Ruotsin voimalla Natoon, mikäli porvariallianssi voittaa vuoden 2018 vaalit. Vastaavia päämäärähakuisia naisia ei Suomesta löydy. Eikä miehiäkään.</p><p>Anna Kinberg Batra vieraili Suomessa viime keskiviikkona marraskuun viimeisenä päivänä ja tapasi Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpon sekä myös presidentti Sauli Niinistön. Vierailua ei noteerattu suomalaistiedotusvälineissä, mutta presidentin kanslia tiedotti toki asiasta sivuillaan (<a href="http://www.presidentti.fi/public/default.aspx?contentid=354991&amp;nodeid=44809&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>tiedote 30.11.2016</u></a>).</p><p>Anna Kinberg Batra ilmoitti Expressenin haastattelussa, että keskustelut Suomessa koskivat Natoa. Nato-keskustelujen sisällöstä ei tiedotettu tarkemmin.</p><p>On poikkeuksellista, että Suomen presidentti tapaa naapurimaan opposition edustajan ja puhuu hänen kanssaan naapurimaan hallitukselle vaikeasta asiasta: Natosta. Sama kuin Ruotsin pääministeri puhuisi sovitussa tapaamisessa Tukholmassa Suomen oppositiopuolueen edustajan kanssa Suomelle hankalasta ulkopoliittisesta asiasta: Natosta.</p><p>Torstaina joulukuun ensimmäisenä päivänä Anna Kinberg Batra matkusti Suomesta Viroon ja tapasi Viron presidentti Kersti Kaljulaidin. Myös Virossa tapaamispuheenaihe oli Nato.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomessa ne poliitikot, jotka näkevät Suomen Nato-jäsenyyden kielteisenä tai jopa mahdottomana, uskovat, ettei Ruotsista voi tulla Naton jäsenmaata niin kauan kuin sosialidemokraatit (<a href="http://www.socialdemokraterna.se/"><u>Socialdemokraterna</u></a>) vastustavat Ruotsin Nato-jäsenyyttä.</p><p>Suomessa Nato-jäsenyyteen kielteisesti suhtautuvat uskovat, että Ruotsissa ulkopoliittiset päätökset edelleenkin tehdään yksimielisenä niin, että puoluevähemmistö - jopa sangen pienikin vähemmistö - voisi Suomen tapaan ohjata maan ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa ja että linja muodostetaan puolueiden kesken yhteisesti sovittavan pienimmän asian nimissä. Suomessa tätä toimintaperiaatetta on käyttänyt hyväkseen ennen kaikkea Vasemmistoliitto, mutta myös SDP Erkki Tuomiojan johdolla.</p><p>Puolueiden erilaisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjausten pienin yhteinen tekijä ei yllä kovin pitkälle läntisessä puolustusyhteistyössä, eikä yhdellekään puolueelle pitäisi antaa sitä asemaa, jolla se voisi määrittää vähäisellä kannatuksella Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa.</p><p>Suomessa tulee varautua, että vuoden 2018 Ruotsin valtiopäivävaalien jälkeen poliittinen toimintatapa tulee muuttumaan. Mikäli porvariallianssi voittaa vaalit, Ruotsi tulee liittymään Natoon sosialidemokraattien kannoista huolimatta. Ruotsin Nato-jäsenyys on Anna Kinberg Batralle ja Karin Enströmille tärkeä asia, - jopa ideologinen.</p><p>Mikäli mielipidetiedustelut ennustavat vallanvaihtoa Ruotsissa, sosialidemokraatit tulevat löysäämään Nato-kantaansa. Jos Ruotsin Nato-jäsenyyttä ei välttämättä sosialidemokraateissa kannateta, ei sitä myöskään vastusteta.</p><p>Sosiaalidemokraateilla on puoluekokous ensi vuoden keväällä, ja Nato-asiaa käsitellään melko varmasti kokouksessa. Jos mielipidetiedustelut eivät ole suotuisia sosiaalidemokraateille ja osoittavat porvariallianssin eteenpäinmenoa, sosiaalidemokraattien Nato-kantaa höllennetään jo puoluekokouksen yhteydessä.</p><p>Suomi ei voi perustaa uskottavasti kielteistä Nato-kantaansa siihen, ettei Ruotsi ole liittymässä Natoon ja että maat muodostaisivat myös jatkossa Pohjolassa sotilaallisesti liittoutumattoman parivaljakon. Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä Suomen liittoutumattomuuteen ja aktiiviseen vakauspolitiikkaan perustuvalta ulko- ja turvallisuuspolitiikalta putoaisi pohja pois.</p><p>Suomen on valmistauduttava siihen, että Ruotsista tulee Naton jäsenmaa syksyllä 2018 alkavalla hallituskaudella. Toistaiseksi aktiivista valmistautumista Suomessa ei ole tehty, melkeinpä päinvastoin, eikä Suomi ole valmis mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei vielä ole reivattu maan Nato-jäsenyyteen mahdollistavalle kurssille. Kansan suuri enemmistö vastustaa edelleen Suomen Nato-jäsenyyttä.</p><p>Suomen ulkopoliittisessa johdossa on korostettu Natoon kuulumattomien Suomen ja Ruotsin samankaltaista ulkopoliittista linjaa. Viimeksi presidentti Sauli Niinistö korosti tätä linjaa viime keväänä Maanpuolustusyhdistyksen kevätkokouksessa (<a href="http://www.presidentti.fi/public/default.aspx?contentid=344396&amp;nodeid=44810&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>puhe 5.4.2016</u></a>). Nähtäväksi jää, muuttuisiko Suomen linja, mikäli Ruotsi päättäisi liittyä Natoon. Toisin sanoen muuttaisiko Suomi politiikkansa Ruotsin politiikan mukaiseksi vai jäisikö yksin sotilaallisesti liittoutumattomana Nato-maiden ja Venäjän väliin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen tällä hetkellä harjoittama ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu neljään peruspilariin, jotka ovat Suomen oma puolustus (pilari nro 1), läntiset kumppanuudet (pilari nro 2), kansainväliset järjestöt (pilari nro 3) ja Venäjä-suhteet (pilari nro 4).</p><p>Toisen pilarin läntiset kumppanuudet tarkoittavat jäsenyyttä EU:ssa, Partnership for peace -kumppanuutta Naton kanssa mukaan lukien isäntämaasopimus sekä puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa.</p><p>Ei missään muussa läntisessä maassa eikä myöskään Venäjän länsirajaan liittyvissä muussa naapurimaassa Valko-Venäjää lukuun ottamatta ulko- ja turvallispolitiikan yhdeksi keskeiseksi pilariksi ole kirjattu Venäjä-suhteita. Suomi on ainutlaatuinen poikkeus. Venäjän ja Valko-Venäjän välillä on ollut valtioliittosopimus jo vuodesta 1997 lähtien ja maiden välillä on yhteensä 35 sotilas-teknistä sopimusta. Vain Suomella on samantyyppinen tiivis kirjattu lähtökohta ulko- ja turvallisuuspoliittisten asioiden hoidossa Venäjän suhteen kuin Valko-Venäjällä, mutta toki paljon lievempänä.</p><p>Suomi perustaa tuon Venäjä-pilarinsa historiasta jo kylmän sodan ajoilta. Muilla Venäjään rajaan liittyvillä länsimailla vastaavan pilarin muodostaa Nato-jäsenyys, ja myös ne läntiseen integraatioon pyrkivät maat, jotka eivät ole vielä Nato-jäseniä, pyrkivät puolustusliiton jäsenyyteen. Pyrkimyksiltään kirkkaimpina näistä maista ovat Georgia ja Ukraina.</p><p>Länsimaille Euroopassa &rdquo;neljännen pilarin&rdquo; muodostaa siis jäsenyys puolustusliitossa tai pyrkimys puolustusliiton jäsenyyteen, ei missään nimessä Venäjä-suhteet.</p><p>Venäjä on alueellinen suurvalta, jolla on suuri vaikutus naapurimaihinsa ja maiden ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Lähes kaikki Venäjän naapurimaat ovat pyrkineet ratkomaan ulko- ja turvallisuuspoliittisia haasteita Nato-jäsenyydellä. Suomellekin tulisi riittää hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin korostamatta erityisesti Venäjä-suhteita ulko- ja turvallisuuspolitiikan neljäntenä pilarina. Venäjä yhtenä naapurimaana pitäisi riittää myös Suomelle muiden maiden tapaan.</p><p>Myös Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Venäjälle ei ole annettu mitään erityisroolia. Oikeastaan Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa määrittävissä uusimmissa asiakirjoissa Venäjälle on asetettu lähinnä vain uhkaajan rooli.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tuo neljäs Venäjä-suhteisiin perustuva pilari on todella ongelmallinen tilanteissa, joissa Eurooppaan on muodostumassa tai muodostunut puolustukselliset blokit ja kuulumattomuus blokkiin synnyttää turvallisuusvajetta blokkivälien kiristyessä. Euroopassa vastakkaiset blokit ovat nyt Nato-maat sekä Venäjä ja sen etupiiriinsä liittämät maat. Tällaisessa tilanteessa neljäs pilari ei voi olla painoarvoltaan kummoinen. Suomi yliarvioi ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan Venäjä-suhteiden merkitystä.</p><p>Suomi on yrittänyt ja yrittää edelleen lieventää Nato- ja Venäjä-blokkien välisiä erimielisyyksiä kylmän sodan aikaisilla toimintatavoilla, mutta Suomen resurssit eivätkä myöskään kyvyt siihen oikein riitä. Esimerkki epäonnistuneesta toiminnasta on yritys parantaa Itämeren lentoturvallisuutta presidentti Niinistön transponderiesityksellä. Yritys epäonnistui täysin.</p><p>Blokkiin kuulumattomuus edellyttäisi Suomelta niin vahvaa puolustuskykyä, jota Suomen-tapainen viiden tai Ruotsin-tapainen kymmenen miljoonan asukkaan maa ei kykene enää monimutkaisen ja kalliin aseteknologian nykymaailmassa saavuttamaan. Rahalliset resurssit eivät puolustuskyvyn uskoutuvuuden saavuttamisen yksinkertaisesti riitä, eikä uskottava puolustuskyky ole korvattavissa suurilla vähäisin voimavaroin ylläpidettävillä miehistöresursseilla.</p><p>Suomi on yrittänyt kompensoida puolustuskyvyn rajallisuutta läntisillä kumppanuksilla Naton ja Ruotsin kanssa, ja kumppanuuksien päämäärä on ollut nostaa hyökkäyskynnystä Suomeen niin, että potentiaalinen hyökkääjä - siis Venäjä - joutuisi hyökkäyssuunnittelussaan huomioimaan toisaalta Suomen mahdollisesti saamaa sotilaallista apua, ja toisaalta Suomen jäsenyyksien - lähinnä EU-jäsenyyden - tuomaa uhkaa kansanvälisen aseman menettämisestä ja maahan kohdistuvista pakotteista.</p><p>Sotilasliittoon kuulumattomille Suomelle ja Ruotsille muiden Nato-maiden ja Venäjän välissä olevien Natoon kuulumattomien maiden tapaan Yhdysvaltain presidentinvaihdoksen myötä esiinnoussut uusien etupiirien muodostuminen on ollut suuri kauhistus. Asia on herättänyt huolta mm. eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhasessa, joka käsitteli etupiiriasiaa MTV3:n nettikolumnissaan otsikolla &rdquo;<em>Emme kaipaa uutta Jaltaa</em>&rdquo; (<a href="http://www.mtv.fi/uutiset/mielipiteet/nettivieraat/artikkeli/matti-vanhasen-kolumni-emme-kaipaa-uutta-jaltaa/6165320"><u>MTV3 13.11.2016</u></a>).</p><p>Nato-maissa uusi etupiiriajattelu ei herätä ongelmia, koska maiden asema on jo puolustusliittojäsenyyden myötä tiedossa. Nato-maat ovat jo siis etupiirissä; Naton muodostamassa etupiirissä.</p><p>Uuden etupiirin mahdollinen muodostuminen on Venäjän etupiiriin haluamattomien ja vielä Natoon kuulumattomien maiden ongelma, ei enää kenenkään muun. Näin oli myös ennen toista maailmasotaa, kun Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat maiden väliin jääneet sotilaallisesti riittävän heikot maat itselleen. Urhokkaan taistelun tuloksena Suomesta tuli Neuvostoliiton etupiiriä YYA-sopimuksen kautta vasta sodan jälkeen, mutta Stalin pääsi kuin pääsikin silti päämääräänsä.</p><p>Suomessa herännyt huoli uudesta etupiiristä osaltaan osoittaa, että harjoitettu sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuva ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ollut perusteiltaan heikko. Jos harjoitettu ulko- ja turvallisuuspolitiikka olisi perusteiltaan kestävä, mitään huolia uusista etupiireistä ei pitäisi syntyä alkuunkaan. Nyt pelkästään Yhdysvaltain presidentin vaihdos on saanut Suomessa turvallisuushuolet pintaan.</p><p>Juuri edellä mainitun etupiirisyyn takia Ruotsin Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Anna Kinberg Batra viestitti Expressenin haastatellussa vahvasti, että Ruotsin on niin nopeasti kuin suinkin liityttävä Natoon, eikä Ruotsi voi enää kylmän sodan ajan tapaan tuudittautua vain Yhdysvaltain transatlanttiseen hyväntekeväisyyteen, joka voi olla riippuvainen kulloisesta presidentistä ja hänen arvomaailmasta.</p><p>Olen lukuisissa blogikirjoitukissa todennut, että Nato-maiden ja Venäjän välissä olevat Natoon ja omasta halustaan Venäjän etupiiriin kuulumattomat maat ovat turvallisuusongelmia, jotka epävakauttavat Euroopan turvallisuustilannetta. Pienen maan, jolla ei ole riittäviä resursseja puolustaa asemaansa yksin, on kuuluttava kollektiivisen avun puolustusliittoon.</p><p>Kun suomalaispoliitikot vakuuttavat Suomen puolustusvoimien olevan vahvan, on kuitenkin muistettava, että sen aseistus perustuu yhdysvaltalaisaseisiin ja yhdysvaltalaiseen aseteknologiaan varsinkin kehittyneimpien asejärjestelmien osalta, eikä ilman Yhdysvaltoja Suomen puolustus toimi. Jos Suomella olisi todella poliitikkojen ilmoittamana vahvat asevoimat, ei etupiirikeskustelu ja Yhdysvaltain Suomen jättäminen oman onnessa varaan synnyttäisi mitään huolta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomella on siis ainoana länsimaana ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruspilarina hyvät Venäjä-suhteet. Yhtenä ongelmana tuosta myös seuraa, ettei läntisillä kumppanimailla ole varmaa tietoa siitä, että Suomi varmuudella toimisi sen läntisen blokin toimintaperiaatteiden mukaisesti etenkin kriisitilanteessa, johon Suomi kuitenkin haluaa kuulua. Pelko on, että joissakin asioissa Suomi lipeäisi Venäjän puolelle etenkin, mikäli Venäjä ryhtyisi painostustoimiin Suomea kohtaan. Esimerkkejä Suomen länsilipeämisestä kyllä löytyy ihan lähiajoiltakin.</p><p>Yhdysvallat analysoi jatkuvasti liittolaissuhteitaan ja niiden todellista syvyyttä, jonka ratkaisee Yhdysvaltain liittolainen tai kumppani omaehtoisesti omista lähtökohdistaan. On maita, joiden harkintakykyyn Yhdysvallat voi luottaa kaikissa olosuhteissa, ja mailla on myös historiallista näyttöä. Syvää liittolaisuutta ja sen mukaista toimintaa Euroopassa Yhdysvalloille ovat osoittaneet ennen kaikkea Iso-Britannia, mutta myös Tanska, Viro ja Puola. Näiden maiden asemat ovat myös turvatuimpia Yhdysvaltain takaamana.</p><p>Myös Ruotsi on paljon edellä Suomea suhteissa Yhdysvaltoihin. Ruotsilla on pitkäaikainen historia Yhdysvaltain etuja hyvin ymmärtävästä kumppanuudesta kylmän sodan ajalta, jota Suomella ei ole. Suomea rasittaa kylmän sodan aikainen painolasti, jota ei ole haluttu vielä täysin karistaa, eikä lopullista irtaumista itäisestä suurvallasta ole vielä Suomessa toteutettu. Lopullinen irtautuminen edellyttäisi Suomen Nato-jäsenyyttä.</p><p>Suomi on tällä hetkellä kuin ojan päällä kävelijä, jonka oikea jalka on lännenpuoleisella ojanreunalla ja vasen jalka idänpuoleisella ojanreunalla. Tähän etenemistyyliin liittyy vaara, että ennemmin tai myöhemmin jompikumpi ojan reuna pettää tai oja levenee niin, että kävelijä tippuu lopullisesti eikä kykene nousemaan enää uskottavasti kummallekaan reunalle.</p><p>Suomi on idän ja lännen välissä vaikea tapaus edelleen myös itselleen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Anna Kinberg Batra vill gå med i Nato - även utan Finland.” oli uutisotsikko Expressenin uutissivuilla joulukuun ensimmäinenä päivänä (Expressen 1.12.2016). Uutisotsikko suomennettua: ”Anna Kinberg Batra haluaa Naton jäseneksi - myös ilman Suomea”.

Anna Kinberg Batra on Ruotsin Maltillisen kokoomuksen (Nya moteraterna) puheenjohtaja ja porvaripuolueiden muodostaman porvariallianssin vetäjä. Jos Maltillisen kokoomuksen johtama ja Maltillisen kokoomuksen, Keskustapuolueen (Centerpartiet), Liberaalien (Liberalerna) ja Kristillisdemokraattien (Kristdemokraterna) muodostama porvariallianssi voittaa vuoden 2018 valtiopäivävaalit, on Anna Kinberg Batra Ruotsin seuraava pääministeri.

Anna Kinberg Batran ulko- ja turvallisuuspoliittisia puheita on myös Suomessa syytä seurata tarkasti.

Expressenin haastattelussa Anna Kinberg Batra toteaa, että Nato-jäsenyys on entistäkin tärkeämpi Ruotsille Donald Trumpin valinnan jälkeen. Nato-jäsenyys varmistaa pysymisen läntisen puolustusyhteistyön rakenteissa ja 5. artiklan turvatakuissa riippumatta Yhdysvaltain kulloisesta presidentistä ja hänen poliittisista linjauksistaan.

Oavsett amerikansk president är det viktigt för oss att vi har bra samarbete runt Östersjön, med europeiska länder och med USA. Det görs bäst inom Nato. Vikten av det ökar när vi har en amerikansk president som vi ännu inte vet hur han vill leda. USA måste ta sitt ansvar för sin roll i världen, och vi behöver så bra samarbete som möjligt.” Anna Kinberg Batra toteaa Expressenissä.

Batran mukaan Ruotsin puolustusyhteistyö Suomen kanssa ei korvaa Nato-jäsenyyttä, ja Ruotsin päämäärä on maan täysivaltainen Nato-jäsenyys. Ruotsi ei sido omaa Nato-kantaansa Suomen Nato-kantaan, ja Ruotsin Nato-jäsenyys on mahdollinen ilman Suomea. Puolustusyhteistyötä Suomen kanssa toki harjoitetaan suunnitellusti.

Karin Enström on puolestaan Ruotsin Maltillisen kokoomuksen valtiopäiväedustaja, ammattiupseeri ja entinen porvariallianssin puolustusministeri vuosina 2012-2014. Latvian Riiassa pidettiin marraskuun alussa turvallisuuskonferenssi, jossa Enström otti ehdottoman kannan, ettei Suomi saa naapurinsa Nato-jäsenyyteen veto-oikeutta eikä Suomen ja Ruotsin keskinäinen yhteistyö ei korvaa sotilasliittoa (TS 5.11.2016).

Myös Karin Enströmin ulko- ja turvallisuuspoliittisia puheita on Suomessa syytä seurata tarkasti.

Batra ja Enström ovat ruotsalaisessa puolustuspolitiikassa ja Nato-asiassa Maltillisen kokoomuksen voimakaksikko, jotka vievät Ruotsin voimalla Natoon, mikäli porvariallianssi voittaa vuoden 2018 vaalit. Vastaavia päämäärähakuisia naisia ei Suomesta löydy. Eikä miehiäkään.

Anna Kinberg Batra vieraili Suomessa viime keskiviikkona marraskuun viimeisenä päivänä ja tapasi Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpon sekä myös presidentti Sauli Niinistön. Vierailua ei noteerattu suomalaistiedotusvälineissä, mutta presidentin kanslia tiedotti toki asiasta sivuillaan (tiedote 30.11.2016).

Anna Kinberg Batra ilmoitti Expressenin haastattelussa, että keskustelut Suomessa koskivat Natoa. Nato-keskustelujen sisällöstä ei tiedotettu tarkemmin.

On poikkeuksellista, että Suomen presidentti tapaa naapurimaan opposition edustajan ja puhuu hänen kanssaan naapurimaan hallitukselle vaikeasta asiasta: Natosta. Sama kuin Ruotsin pääministeri puhuisi sovitussa tapaamisessa Tukholmassa Suomen oppositiopuolueen edustajan kanssa Suomelle hankalasta ulkopoliittisesta asiasta: Natosta.

Torstaina joulukuun ensimmäisenä päivänä Anna Kinberg Batra matkusti Suomesta Viroon ja tapasi Viron presidentti Kersti Kaljulaidin. Myös Virossa tapaamispuheenaihe oli Nato.

                                                                                           ****

Suomessa ne poliitikot, jotka näkevät Suomen Nato-jäsenyyden kielteisenä tai jopa mahdottomana, uskovat, ettei Ruotsista voi tulla Naton jäsenmaata niin kauan kuin sosialidemokraatit (Socialdemokraterna) vastustavat Ruotsin Nato-jäsenyyttä.

Suomessa Nato-jäsenyyteen kielteisesti suhtautuvat uskovat, että Ruotsissa ulkopoliittiset päätökset edelleenkin tehdään yksimielisenä niin, että puoluevähemmistö - jopa sangen pienikin vähemmistö - voisi Suomen tapaan ohjata maan ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa ja että linja muodostetaan puolueiden kesken yhteisesti sovittavan pienimmän asian nimissä. Suomessa tätä toimintaperiaatetta on käyttänyt hyväkseen ennen kaikkea Vasemmistoliitto, mutta myös SDP Erkki Tuomiojan johdolla.

Puolueiden erilaisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjausten pienin yhteinen tekijä ei yllä kovin pitkälle läntisessä puolustusyhteistyössä, eikä yhdellekään puolueelle pitäisi antaa sitä asemaa, jolla se voisi määrittää vähäisellä kannatuksella Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa.

Suomessa tulee varautua, että vuoden 2018 Ruotsin valtiopäivävaalien jälkeen poliittinen toimintatapa tulee muuttumaan. Mikäli porvariallianssi voittaa vaalit, Ruotsi tulee liittymään Natoon sosialidemokraattien kannoista huolimatta. Ruotsin Nato-jäsenyys on Anna Kinberg Batralle ja Karin Enströmille tärkeä asia, - jopa ideologinen.

Mikäli mielipidetiedustelut ennustavat vallanvaihtoa Ruotsissa, sosialidemokraatit tulevat löysäämään Nato-kantaansa. Jos Ruotsin Nato-jäsenyyttä ei välttämättä sosialidemokraateissa kannateta, ei sitä myöskään vastusteta.

Sosiaalidemokraateilla on puoluekokous ensi vuoden keväällä, ja Nato-asiaa käsitellään melko varmasti kokouksessa. Jos mielipidetiedustelut eivät ole suotuisia sosiaalidemokraateille ja osoittavat porvariallianssin eteenpäinmenoa, sosiaalidemokraattien Nato-kantaa höllennetään jo puoluekokouksen yhteydessä.

Suomi ei voi perustaa uskottavasti kielteistä Nato-kantaansa siihen, ettei Ruotsi ole liittymässä Natoon ja että maat muodostaisivat myös jatkossa Pohjolassa sotilaallisesti liittoutumattoman parivaljakon. Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä Suomen liittoutumattomuuteen ja aktiiviseen vakauspolitiikkaan perustuvalta ulko- ja turvallisuuspolitiikalta putoaisi pohja pois.

Suomen on valmistauduttava siihen, että Ruotsista tulee Naton jäsenmaa syksyllä 2018 alkavalla hallituskaudella. Toistaiseksi aktiivista valmistautumista Suomessa ei ole tehty, melkeinpä päinvastoin, eikä Suomi ole valmis mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei vielä ole reivattu maan Nato-jäsenyyteen mahdollistavalle kurssille. Kansan suuri enemmistö vastustaa edelleen Suomen Nato-jäsenyyttä.

Suomen ulkopoliittisessa johdossa on korostettu Natoon kuulumattomien Suomen ja Ruotsin samankaltaista ulkopoliittista linjaa. Viimeksi presidentti Sauli Niinistö korosti tätä linjaa viime keväänä Maanpuolustusyhdistyksen kevätkokouksessa (puhe 5.4.2016). Nähtäväksi jää, muuttuisiko Suomen linja, mikäli Ruotsi päättäisi liittyä Natoon. Toisin sanoen muuttaisiko Suomi politiikkansa Ruotsin politiikan mukaiseksi vai jäisikö yksin sotilaallisesti liittoutumattomana Nato-maiden ja Venäjän väliin.

                                                                                           ****

Suomen tällä hetkellä harjoittama ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu neljään peruspilariin, jotka ovat Suomen oma puolustus (pilari nro 1), läntiset kumppanuudet (pilari nro 2), kansainväliset järjestöt (pilari nro 3) ja Venäjä-suhteet (pilari nro 4).

Toisen pilarin läntiset kumppanuudet tarkoittavat jäsenyyttä EU:ssa, Partnership for peace -kumppanuutta Naton kanssa mukaan lukien isäntämaasopimus sekä puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa.

Ei missään muussa läntisessä maassa eikä myöskään Venäjän länsirajaan liittyvissä muussa naapurimaassa Valko-Venäjää lukuun ottamatta ulko- ja turvallispolitiikan yhdeksi keskeiseksi pilariksi ole kirjattu Venäjä-suhteita. Suomi on ainutlaatuinen poikkeus. Venäjän ja Valko-Venäjän välillä on ollut valtioliittosopimus jo vuodesta 1997 lähtien ja maiden välillä on yhteensä 35 sotilas-teknistä sopimusta. Vain Suomella on samantyyppinen tiivis kirjattu lähtökohta ulko- ja turvallisuuspoliittisten asioiden hoidossa Venäjän suhteen kuin Valko-Venäjällä, mutta toki paljon lievempänä.

Suomi perustaa tuon Venäjä-pilarinsa historiasta jo kylmän sodan ajoilta. Muilla Venäjään rajaan liittyvillä länsimailla vastaavan pilarin muodostaa Nato-jäsenyys, ja myös ne läntiseen integraatioon pyrkivät maat, jotka eivät ole vielä Nato-jäseniä, pyrkivät puolustusliiton jäsenyyteen. Pyrkimyksiltään kirkkaimpina näistä maista ovat Georgia ja Ukraina.

Länsimaille Euroopassa ”neljännen pilarin” muodostaa siis jäsenyys puolustusliitossa tai pyrkimys puolustusliiton jäsenyyteen, ei missään nimessä Venäjä-suhteet.

Venäjä on alueellinen suurvalta, jolla on suuri vaikutus naapurimaihinsa ja maiden ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Lähes kaikki Venäjän naapurimaat ovat pyrkineet ratkomaan ulko- ja turvallisuuspoliittisia haasteita Nato-jäsenyydellä. Suomellekin tulisi riittää hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin korostamatta erityisesti Venäjä-suhteita ulko- ja turvallisuuspolitiikan neljäntenä pilarina. Venäjä yhtenä naapurimaana pitäisi riittää myös Suomelle muiden maiden tapaan.

Myös Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Venäjälle ei ole annettu mitään erityisroolia. Oikeastaan Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa määrittävissä uusimmissa asiakirjoissa Venäjälle on asetettu lähinnä vain uhkaajan rooli.

                                                                                           ****

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tuo neljäs Venäjä-suhteisiin perustuva pilari on todella ongelmallinen tilanteissa, joissa Eurooppaan on muodostumassa tai muodostunut puolustukselliset blokit ja kuulumattomuus blokkiin synnyttää turvallisuusvajetta blokkivälien kiristyessä. Euroopassa vastakkaiset blokit ovat nyt Nato-maat sekä Venäjä ja sen etupiiriinsä liittämät maat. Tällaisessa tilanteessa neljäs pilari ei voi olla painoarvoltaan kummoinen. Suomi yliarvioi ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan Venäjä-suhteiden merkitystä.

Suomi on yrittänyt ja yrittää edelleen lieventää Nato- ja Venäjä-blokkien välisiä erimielisyyksiä kylmän sodan aikaisilla toimintatavoilla, mutta Suomen resurssit eivätkä myöskään kyvyt siihen oikein riitä. Esimerkki epäonnistuneesta toiminnasta on yritys parantaa Itämeren lentoturvallisuutta presidentti Niinistön transponderiesityksellä. Yritys epäonnistui täysin.

Blokkiin kuulumattomuus edellyttäisi Suomelta niin vahvaa puolustuskykyä, jota Suomen-tapainen viiden tai Ruotsin-tapainen kymmenen miljoonan asukkaan maa ei kykene enää monimutkaisen ja kalliin aseteknologian nykymaailmassa saavuttamaan. Rahalliset resurssit eivät puolustuskyvyn uskoutuvuuden saavuttamisen yksinkertaisesti riitä, eikä uskottava puolustuskyky ole korvattavissa suurilla vähäisin voimavaroin ylläpidettävillä miehistöresursseilla.

Suomi on yrittänyt kompensoida puolustuskyvyn rajallisuutta läntisillä kumppanuksilla Naton ja Ruotsin kanssa, ja kumppanuuksien päämäärä on ollut nostaa hyökkäyskynnystä Suomeen niin, että potentiaalinen hyökkääjä - siis Venäjä - joutuisi hyökkäyssuunnittelussaan huomioimaan toisaalta Suomen mahdollisesti saamaa sotilaallista apua, ja toisaalta Suomen jäsenyyksien - lähinnä EU-jäsenyyden - tuomaa uhkaa kansanvälisen aseman menettämisestä ja maahan kohdistuvista pakotteista.

Sotilasliittoon kuulumattomille Suomelle ja Ruotsille muiden Nato-maiden ja Venäjän välissä olevien Natoon kuulumattomien maiden tapaan Yhdysvaltain presidentinvaihdoksen myötä esiinnoussut uusien etupiirien muodostuminen on ollut suuri kauhistus. Asia on herättänyt huolta mm. eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhasessa, joka käsitteli etupiiriasiaa MTV3:n nettikolumnissaan otsikolla ”Emme kaipaa uutta Jaltaa” (MTV3 13.11.2016).

Nato-maissa uusi etupiiriajattelu ei herätä ongelmia, koska maiden asema on jo puolustusliittojäsenyyden myötä tiedossa. Nato-maat ovat jo siis etupiirissä; Naton muodostamassa etupiirissä.

Uuden etupiirin mahdollinen muodostuminen on Venäjän etupiiriin haluamattomien ja vielä Natoon kuulumattomien maiden ongelma, ei enää kenenkään muun. Näin oli myös ennen toista maailmasotaa, kun Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat maiden väliin jääneet sotilaallisesti riittävän heikot maat itselleen. Urhokkaan taistelun tuloksena Suomesta tuli Neuvostoliiton etupiiriä YYA-sopimuksen kautta vasta sodan jälkeen, mutta Stalin pääsi kuin pääsikin silti päämääräänsä.

Suomessa herännyt huoli uudesta etupiiristä osaltaan osoittaa, että harjoitettu sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuva ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ollut perusteiltaan heikko. Jos harjoitettu ulko- ja turvallisuuspolitiikka olisi perusteiltaan kestävä, mitään huolia uusista etupiireistä ei pitäisi syntyä alkuunkaan. Nyt pelkästään Yhdysvaltain presidentin vaihdos on saanut Suomessa turvallisuushuolet pintaan.

Juuri edellä mainitun etupiirisyyn takia Ruotsin Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Anna Kinberg Batra viestitti Expressenin haastatellussa vahvasti, että Ruotsin on niin nopeasti kuin suinkin liityttävä Natoon, eikä Ruotsi voi enää kylmän sodan ajan tapaan tuudittautua vain Yhdysvaltain transatlanttiseen hyväntekeväisyyteen, joka voi olla riippuvainen kulloisesta presidentistä ja hänen arvomaailmasta.

Olen lukuisissa blogikirjoitukissa todennut, että Nato-maiden ja Venäjän välissä olevat Natoon ja omasta halustaan Venäjän etupiiriin kuulumattomat maat ovat turvallisuusongelmia, jotka epävakauttavat Euroopan turvallisuustilannetta. Pienen maan, jolla ei ole riittäviä resursseja puolustaa asemaansa yksin, on kuuluttava kollektiivisen avun puolustusliittoon.

Kun suomalaispoliitikot vakuuttavat Suomen puolustusvoimien olevan vahvan, on kuitenkin muistettava, että sen aseistus perustuu yhdysvaltalaisaseisiin ja yhdysvaltalaiseen aseteknologiaan varsinkin kehittyneimpien asejärjestelmien osalta, eikä ilman Yhdysvaltoja Suomen puolustus toimi. Jos Suomella olisi todella poliitikkojen ilmoittamana vahvat asevoimat, ei etupiirikeskustelu ja Yhdysvaltain Suomen jättäminen oman onnessa varaan synnyttäisi mitään huolta.

                                                                                           ****

Suomella on siis ainoana länsimaana ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruspilarina hyvät Venäjä-suhteet. Yhtenä ongelmana tuosta myös seuraa, ettei läntisillä kumppanimailla ole varmaa tietoa siitä, että Suomi varmuudella toimisi sen läntisen blokin toimintaperiaatteiden mukaisesti etenkin kriisitilanteessa, johon Suomi kuitenkin haluaa kuulua. Pelko on, että joissakin asioissa Suomi lipeäisi Venäjän puolelle etenkin, mikäli Venäjä ryhtyisi painostustoimiin Suomea kohtaan. Esimerkkejä Suomen länsilipeämisestä kyllä löytyy ihan lähiajoiltakin.

Yhdysvallat analysoi jatkuvasti liittolaissuhteitaan ja niiden todellista syvyyttä, jonka ratkaisee Yhdysvaltain liittolainen tai kumppani omaehtoisesti omista lähtökohdistaan. On maita, joiden harkintakykyyn Yhdysvallat voi luottaa kaikissa olosuhteissa, ja mailla on myös historiallista näyttöä. Syvää liittolaisuutta ja sen mukaista toimintaa Euroopassa Yhdysvalloille ovat osoittaneet ennen kaikkea Iso-Britannia, mutta myös Tanska, Viro ja Puola. Näiden maiden asemat ovat myös turvatuimpia Yhdysvaltain takaamana.

Myös Ruotsi on paljon edellä Suomea suhteissa Yhdysvaltoihin. Ruotsilla on pitkäaikainen historia Yhdysvaltain etuja hyvin ymmärtävästä kumppanuudesta kylmän sodan ajalta, jota Suomella ei ole. Suomea rasittaa kylmän sodan aikainen painolasti, jota ei ole haluttu vielä täysin karistaa, eikä lopullista irtaumista itäisestä suurvallasta ole vielä Suomessa toteutettu. Lopullinen irtautuminen edellyttäisi Suomen Nato-jäsenyyttä.

Suomi on tällä hetkellä kuin ojan päällä kävelijä, jonka oikea jalka on lännenpuoleisella ojanreunalla ja vasen jalka idänpuoleisella ojanreunalla. Tähän etenemistyyliin liittyy vaara, että ennemmin tai myöhemmin jompikumpi ojan reuna pettää tai oja levenee niin, että kävelijä tippuu lopullisesti eikä kykene nousemaan enää uskottavasti kummallekaan reunalle.

Suomi on idän ja lännen välissä vaikea tapaus edelleen myös itselleen.

]]>
12 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227439-suomen-ulko-ja-turvallispolitiikan-neljas-pilari-alkaa-muodostua-ongelmaksi#comments Nato Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö Suomen Nato-jäsenyys Turpo Venäjän uhka Tue, 06 Dec 2016 08:25:56 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227439-suomen-ulko-ja-turvallispolitiikan-neljas-pilari-alkaa-muodostua-ongelmaksi
Ulkoministeri Tuomioja on tehtävissään aiheuttanut Suomelle paljon myös vahinkoa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225602-ulkoministeri-tuomioja-on-tehtavissaan-aiheuttanut-suomelle-paljon-myos-vahinkoa <p>Erkki Tuomioja (sd.) on ollut Suomessa arvostettu poliitikko ja ulkoministeri, ja häntä on kiitelty kovin toimissaan Suomen ulkomisterinä.</p><p>Erkki Tuomioja nousi Suomen pitkäaikaisimmaksi ulkoministeriksi 9.2.2015, jolloin hänellä tuli täyteen 3 940 päivää ulkoministerinä ohittaen kärkipaikkaa pitäneen Paavo Väyrysen (kesk.).</p><p>Tähän päivään saakka Tuomioja on toiminut ulkoministerinä yhteensä 4 047 vuorokautta - siis yli 11 vuotta -&nbsp; viidessä eri hallituksessa ajanjaksoilla 25.2.2000&ndash;17.4.2003, 17.4.2003&ndash;24.6.2003, 24.6.2003&ndash;19.4.2007, 22.6.2011&ndash;24.6.2014 ja 24.6.2014&ndash;29.5.2015.</p><p>Ylen kyselyssä maaliskuussa 2015 vähän ennen eduskuntavaaleja Erkki Tuomioja oli Alexander Stubbin hallituksen suosituin ministeri (<a href="http://yle.fi/uutiset/3-7840680"><u>Yle 4.3.2015</u></a>). Kansa on siis pitänyt Erkki Tuomiojan tavasta hoitaa ulkoministerin tehtäviä.</p><p>Myös media ja poliitikkokollegat ovat antaneet arvoa Tuomiojan ulkopolitiikan hoidolle, eikä hänen virheisiin ole puututtu, vaan ne on sivuutettu vähin äänin.</p><p>Kolumnisti Yrjö Raution luonnehdinta Tuomiojasta Helsingin Sanomissa saa varmasti monen suomalaisen hyväksynnän: &rdquo;<em>Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) kuuluu poliitikkoihin, joita arvostan eniten. Kunnioitan hänen aatteellisuuttaan, kirkkaina säilyneitä arvojaan, laajaa tietopohjaansa ja sivistyneisyyttään.</em>&rdquo; ja &rdquo; <em>Tuomiojalla on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta paljon enemmän tietoa ja kokemusta kuin itselläni.</em>&rdquo; (<a href="http://www.hs.fi/m/politiikka/a1472698416553"><u>HS 1.9.2016</u></a>).</p><p>Olen suuresti eri mieltä kaikkien niiden mielipiteiden kanssa, jotka näkevät Tuomiojan hoitaneen Suomen ulkopolitiikkaa hyvin. Hän ei ole hoitanut Suomen ulkopolitiikkaa hyvin.</p><p>Ulkopolitiikan suuri linja ei välttämättä ole ollut Suomen etujen mukaista, mikä tulee nyt korostetusti esille Itämeren turvallisuustilanteen heikennyttyä. Monista Tuomiojan tekemisistä ja sanomisista ulkoministerinä ei ole ollut Suomelle hyötyä vaan päinvastoin. Niistä on ollut haittaa.</p><p>Tuomioja on korostetusti henkilö, joka muodostaa mielipiteensä ideologiselta pohjalta - ei kylmän pragmaattisesti niin kuin ulkoministerin pitäisi -, ja tällöin Suomen etu helposti unohtuu tai värittyy henkilökohtaiseen ideologiaan. Tuomioja ajattelee tunteella, ei järjellä. Luonteeseen liittyy myös Tuomiojan yksioikoinen temperamentti, jota hän ei kykene hallitsemaan asioissa, jotka ovat hänelle ideologisia.</p><p>Tuomiojan poliittisia linjauksia on värittänyt vastenmielisyys - jopa kiihkeä viha - Yhdysvaltoja ja Natoa kohtaan. Vastaavasti poliittisia linjauksia on värittänyt hyväuskoisuus ja sinisilmäisyys Venäjää kohtaan.</p><p>Seuraavassa kahdessa luvussa ja sen kappaleissa on muutamia satunnaisesti poimittuja esimerkkejä Tuomiojan toimista ja sanomisista, jotka ovat olleet ideologisesti värittyneitä. Ulkoministerin ominaisuudessa tehdystä toimista Suomelle on ollut myös haittaa. Useimmat esimerkit ovat ajalta, jolloin Venäjä oli jo alkanut käyttäytyä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa suhteessa rajanaapureihinsa aggressiivisesti ja uhkaavasti.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><strong>Ulkoministeri Tuomiojan ja ulkoministeri Ricen tapaaminen New Yorkissa 22.9.2006</strong></p><p>22.9.2006 Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja tapasi New Yorkissa Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen. Suomi oli tuolloin EU:n puheenjohtamaa, ja Yhdysvaltain vierailuilla olivat mukana Yhdysvaltojen ja unionin 25 maan ulkoministerit.</p><p>Tuomiojan ja Ricen yhteenotto oli tuolloin vertaansa vailla, suorastaan ennennäkemätön. Sinänsä pohjimmaisen aatemaailmansa mukaisesti Tuomioja ryhtyi tivaamaan Ricelta vastauksia CIA:n vankilentoihin ja terroristien kidutuksiin. Läsnäolijoiden kertomusten mukaan Ricen ja Tuomiojan välillä sananvaihto oli kiivasta, jopa vihamielistä. Tuomioja oli menettänyt malttinsa. Tapaamisessa Tuomioja mittasi suurvallan ulkoministerin arvomaailmaa tavalla, jolla ennen ei ole mitattu.</p><p>Tuomiojan käyttäytymistä väritti tuossakin tapaamisessa vastenmielisyys - jopa kiihkeä viha - Yhdysvaltoja kohtaan, joka tällä kertaa Tuomiojalla oli alkanut Yhdysvaltain Irakiin hyökkäyksen myötä vuonna 2003.</p><p>Valtioneuvoston tilannekuvakoordinaattori Hannu Mäntyvaara kertoi Kanava-lehdessä 20.1.2012 julkaistussa artikkelissa, että Suomen hyvät suhteet Yhdysvaltoihin heikkenivät ulkopoliittisen johdon vaihtuessa 2000-luvun alussa, kun Suomen presidentiksi nousi Tarja Halonen (sd.).</p><p>Noiden syksyisten tapahtumien jälkeen vuonna 2006 Suomen istuvat presidentit eivät ole olleet kutsuttuja kahdenkeskisiin tapaamisiin Valkoiseen taloon eivätkä Yhdysvaltain presidentit ole vierailleet Suomessa. Suhteet ovat vasta nyt palaamassa normaalille tasolle Ruotsin viiden pohjoismaan muodostaman ryhmän vetämänä. Ruotsi on Yhdysvaltain tärkein liittolaismaa Pohjoismaissa kuitenkaan ilman sovittua liittoa ja Nato-jäsenyyttä.</p><p>Suomi johtui suuresti kärsimään Tuomiojan teoista ja puheista Suomen ulkoministerinä. Suomi tarvitsee oman turvallisuutensa vuoksi ensiluokkaisia suhteita Yhdysvaltoihin, joita ulkoministerin ei pidä romuttaa. Tuomioja oli niitä vahvasti romuttamassa. Huonoa aikaa kesti lähes 15 vuotta.</p><p><strong>Ulkoministeri Tuomiojan eriävä mielipide EU-ministerivaliokunnan pöytäkirjaan 8.9.2014</strong></p><p>&nbsp;&rdquo;<em>Erkki Tuomioja: Uusia Venäjä-pakotteita ei pidä nyt panna toimeen</em>&rdquo;, oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa 10.9.2014 (<a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1410315772287"><u>HS 10.9.2014</u></a>). Ulkoministeri Tuomioja oli 8.9.2014 kirjauttanut EU-ministerivaliokunnan kokouspöytäkirjaan merkinnän mahdollisesta veto-oikeuden käytöstä: &quot;<em>Ulkoministeri Tuomioja yhtyy muuten esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä eivät muut maat tukisikaan</em>.&rdquo;</p><p>Tuomioja mukaan aika EU:n Venäjä-lisäpakotteille ei olisi ollut syyskuussa 2014 oikea, ja lisäpakotteet olisivat kuin &quot;<em>bensan heittämistä tuleen</em>&quot;. Tuomiojan mukaan Suomi voisi myös yksin vastustaa Venäjä-pakotteita EU:ssa.</p><p>Tuomiojan toiminta yrittää vesittää EU-pakotteita ja ennen kaikkea niiden määräämisajankohtaa syksyllä 2014 ei ollut Suomen etujen mukaista. Pöytäkirjamerkintä EU-ministerivaliokunnan kokouksessa oli tyhjänpäiväinen, jolla temperamenttinen ulkoministeri yritti vain purkaa pettymystään, kun hänen tahtonsa pakoteasiassa ei toteutunut.</p><p>Pöytäkirjamerkinnällä Tuomioja yritti osoittaa olevansa oikeassa, mikäli tuleva historiankirjoitus ja tulevat tapahtumat tosiaan olisivat näyttäneet Tuomiojan olleen vaatimuksissaan oikeassa. Tulevat tapahtumat eivät osoittaneet Tuomiojan olevan oikeassa, päinvastoin. Pakotteiden määräämisajankohta syksyllä 2014 oli oikea, ja ne olisi pitänyt määrätä itseasiassa jo aikaisemmin.</p><p>Kyseinen EU:n Venäjä-pakote-episodi Suomessa osoitti, ettei Tuomioja kyennyt muodostamaan Venäjästä tosiasioihin perustuvaa kokonaiskäsitystä. Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuri kuva oli Tuomiojalta hukassa.</p><p>Tuomiojan mukaan lisäpakotteet olisivat lopettaneet tukitauon Itä-Ukrainassa, jota todellisuudessa ei koskaan ollutkaan. Ideologisesti värittyneen &quot;<em>Bensan heittämistä tuleen</em>&quot; -lausahduksen on syksyn 2014 jälkeinen historia osoittanut vääräksi. Venäjä-pakotteiden asettaminen EU:n ulkopoliittisena toimenpiteenä vastustamaan Venäjän tekemiä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä uhkaavia tai heikentäviä toimia on ollut oikeaa. Pakotteiden olisi itseasiassa pitänyt olla paljon rankempia.</p><p>Jo ennen syksyn 2014 tapahtumia Suomi oli Tuomiojan johdolla keväällä 2014 ensimmäisiä Venäjän EU-pakotteita määrättäessä estänyt yhdessä Italian kanssa kahdestaan Venäjän valtio-omisteisen Rossija Segodnjan -mediayrityksen (Россия сегодня) johtajan Dmitri Kiseljovin (Дми́трий Киселёв) päätymisen pakotelistalle. Suomen kannan muodosti ulkoministeri Tuomioja. Tuomiojan mukaan Suomen tuli pitäytyä EU-suurlähettiläiden sopimassa alkuperäisessä listassa, jossa Kiseljov ei ollut mukana. Kiseljov oli aikaisemmin asunut vuosia Suomessa.</p><p>Dmitri Kiseljov olisi ehdottomasti pitänyt asettaa pakotelistalle. Rossija Segodnja on uutistoimisto, jonka tehtävä on välittää venäläispropagandaa länsimaissa.</p><p>Suomi joutui Tuomiojan edellä mainituista Venäjä-pakotetoimista kärsimään. Suomi leimattiin monessa EU-maassa Venäjän juoksupojaksi EU:ssa. Tuomiojan toimet vahingoittivat Suomen mainetta länsimaana.</p><p><strong>Ulkoministeri Tuomiojan kannanotto Suomen itärajan turvallisuudesta 14.1.2015</strong></p><p>&quot;<em>Suomen ja Venäjän välinen 1300 kilometrin raja on maailman vakaimpia eikä kummallakaan puolella ole intressejä muuttaa tätä tilannetta. Ei pidä rakentaa tarpeettomia raja-aitoja Euroopan ja Venäjän välille.</em>&quot;, lausui ulkoministeri Erkki Tuomioja eduskunnan Venäjä-keskustelussa tammikuun puolivälissä 2015 (<a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1421207214023"><u>HS 14.1.2015</u></a>).</p><p>Kului vain vajaa vuosi, kun Venäjä alkoi päästää vuoden 2015 lopulla turvapaikanhakijoita pohjoisen Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemien kautta Suomeen aiheuttaen Suomelle päänvaivaa ja turvallisuusriskiä. Räjähtääkö koko Venäjän vastainen itäraja turvapaikanhakijoista? Tilanteen rauhoittamiseksi Suomi joutui tekemään Venäjän kanssa määräaikaisen 180 päivän rajasopimuksen, joka oli voimassa lokakuuhun 2016. Tuomiojan puhe &rdquo;<em>eikä kummallakaan puolella ole intressejä muuttaa tätä tilannetta</em>&rdquo; osoittautui virheelliseksi ja opportunistiseksi jo 11 kuukauden kuluttua vuoden 2015 lopulla.</p><p>Rajasopimuksessa Suomi olisi halunnut pitää Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikat auki myös EU/ETA-maiden ja Sveitsin kansalaisille. Suomi kuitenkin taipui lopulta Venäjän painostamaan ehdotukseen, joka esti rajanylityksen Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemilla kaikilta muilta paitsi Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisilta. Tuo sopimus on yksi esimerkki, miten huonoja mahdollisuuksia Suomella on solmia Venäjän kanssa Suomen oman edun mukaisia sopimuksia, kun sopimuksia halutaan solmia Venäjän kanssa kahdenkeskisesti. Suomen voimavarat yksin eivät vain riitä Venäjän kanssa parempiin sopimuksiin.</p><p>Tuomioja ei siis ulkoministerinä osannut muodostaa oikeaa kuvaa Venäjän politiikasta ja tulevasta kehityksestä vielä vuoden tammikuussa 2015, vaikka Krimin niemimaan valloituksesta oli kulunut jo lähes vuosi, ja Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuren kuvan merkit olisi pitänyt olla jo tiedossa. Tuomiojan kannanotto kuvaa hyvin sitä, miten hän näkee Venäjän vain hyväuskoisesti.</p><p>Toivottavasti jo nyt Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisena realiteettina on otettu mahdollisuus, että Venäjä voi uudestaan käyttää Suomen itärajaa painostuskeinona poliittisten asioidensa edistämiseen. Vielä tammikuussa 2015 Tuomiojan ollessa ulkoministeri tällaista realiteettia ei oltu huomioitu. Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuri kuva oli tässäkin asiassa Tuomiojalta hukassa.</p><p><strong>Ulkoministeri Tuomiojan kannanotto Venäjän mahdollisesti muodostamasta uhasta 14.4.2015</strong></p><p>&rdquo;<em>Suomi ei ole tässä [Venäjän toimien] kohteena. Meidän kylmän sodan jälkeinen pitkä linjamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on juuri tässä tilanteessa kestävä.</em>&rdquo;, totesi ulkoministeri Erkki Tuomioja Akaan Seutu -lehdessä vielä 14.4.2015 ja jatkoi: &rdquo;<em>Suomessa kysytäänkin jo, onko tilanteessa jotakin, joka kohdistuisi erityisesti meihin. Tähän yksiselitteinen vastaus on: ei ole.</em>&rdquo; (<a href="http://akaanseutu.fi/2015/04/14/suomeen-ei-kohdistu-sotilaallista-uhkaa/"><u>Akaan Seutu 14.4.2015</u></a>).</p><p>Toisin kuin Tuomioja väittää, Itämeren kiristyvässä turvallisuustilanteessa Venäjä ei ole kohdellut sotilaallisesti liittoutumattomia Suomea Ruotsia eritavoin kuin alueen Nato-maita.</p><p>Suomen ja Ruotsin ilmatilaa on loukattu vastaavasti kuten Nato-maiden ilmatilaa. Venäjä on simuloinut Ruotsiin myös ydinasehyökkäyksen pommikonein. Venäjän asevarustelu Itämeren ympäristössä ovat kohdelleet samoin niin Nato-maita kuin Natoon kuulumattomia Suomea ja Ruotsia. Iskander-ohjusjärjestelmät on sijoitettu niin Kaliningradin alueelle kuin myös Pietarin alueelle ihan Suomen rajan pintaan. S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät sijoitettu niin Kaliningradin alueelle kuin myös Murmanskin alueelle ihan Suomen rajan pintaan. Venäjä ei siis erottele Itämeren alueen sotilaallisessa varustelussaan eikä sotilaallisessa toiminnassaan Suomea ja Ruotsia Nato-maista.</p><p>Ulkoministeri Erkki Tuomiojan Akaan Seutu -lehdessä lausumille ajatuksille ei ole oikein katetta enää. Suomen kylmän sodan jälkeinen pitkä sotilaallisen liittoutumattomuuden linja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei juuri tässä tilanteessa ole kestävä, koska se ei ole enää uskottava. Linjalta puuttuu uskottavuus, eikä Venäjäkään siihen enää usko. Suomeen kohdistuvat ne samat Venäjän sotilaalliset uhat kuin Itämeren alueen Nato-maihin. Venäjä ei enää erottele Suomea ja Ruotsia Itämeren Nato-maista.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tässä luvussa on vielä kaksi Tuomiojan muuta ulkopoliittista toteamaa, jotka kuvastavat häneen erikoisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä.</p><p>&rdquo;<em>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteita ei voi tarkastella vain muutaman vuoden tai vaalikauden jaksoissa, vaan vähintään viidentoista ja viidenkymmenen vuoden perspektiivillä. Tässä katsannossa on aivan selvää, että Suomenkin turvallisuuden suurimmat haasteet liittyvät maailmanlaajuiseen kestämättömään kehitykseen.</em>&rdquo; (<a href="http://tuomioja.org/blogi/2016/04/turvallisuuspolitiikan-selontekoja-odottaessamme/"><u>Tuomiojan blogiartikkeli 14.4.2016</u></a>).</p><p>Tuomiojalle Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensisijainen haaste ja uhka ovat siis maailmanlaajuinen kestämätön kehitys, ei Euroopan eikä etenkään Itämeren turvallisuustilanne tai Venäjän kehitys. Tuomiojan mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pitäisi nyt keskittyä maailmanlaajuiseen kestämättömän kehityksen luomiin haasteisiin.</p><p>Tuomioja siis haluaa siirtää pois huomion Venäjä-asioista ja keskittyä ilmastomuutokseen, vaikka ilmastomuutosasiassa on juuri saatu aikaan merkittävä sopimus, jossa on mukana myös Kiina ja Yhdysvallat. Monelle muulle on kuitenkin nyt tärkeämpää ratkoa Itämeren heikentynyttä turvallisuustilannetta, josta on tulossa pitkäaikainen. Ei ole näköpiirissä, että länsimaiden ja Venäjän suhteet olisivat pitkään aikaan paranemassa.</p><p>&rdquo;<em>Tällaisessa tilanteessa [jossa Itämeren piirissä syntyisi sotilaallinen konflikti] on äärimmäisen tärkeätä, että Suomi toimii tavalla, joka ei jännitteitä lisää vaan harjoittaa sellaista aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka tärkein tavoite on konfliktien ennaltaehkäiseminen ja vastakkainasettelujen liennyttäminen.</em>&rdquo; (<a href="http://tuomioja.org/blogi/2016/06/rautaa-rajalle-useammin-johtanut-sotiin-estanyt-niita/"><u>Tuomiojan blogiartikkeli 8.6.2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Aktiivinen vakauspolitiikka</em>&rdquo;. Mitä se oikein on? Pelkää sanahelinää. Kukaan ei tainnut määrittää, mitä toimenpiteitä se pitää sisällään. Miten Suomi ennaltaehkäisee konfliktien muodostumista Itämerellä? Tekemälläkö Venäjän hyväksikäyttämiä transponderiesityksiä, jotka ovat vain sekoittaneet turvallisuustilannetta entisestään?</p><p>Mitä Suomen tai Ruotsin Itämeren alueella nyt harjoittama sotilaallisen liittoutumattomuuden vakauspolitiikka on ollut, ja miten se on Itämeren turvallisuustilanteessa näkynyt? Ei mitenkään. Itämeren turvallisuustilanne on vain heikentynyt, vaikka Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisesti liittoutumattomia.</p><p>Itämeren turvallisuusasiaa olisi syytä tarkastella myös niin, että olisiko se nyt niin heikko, jos Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Naton jäsenmaita siitä lähtien, kun myös Baltian maat ja Puola ovat olleet, siis vuodesta 1999 tai 2004.</p><p>Uskallan väittää, että juuri liittoutumattomat Suomi ja Ruotsi ovat tällä hetkellä Itämeren epävakauden synnyttäjiä, kun eivät vielä kuulu puolustusliitto Natoon. Venäjä pitää suurella todennäköisyydellä varmana, että maat tulevat liittymään Natoon, ja tämän takia Itämeren turvallisuustilanne ja turvallisuusasetelmat eivät ole alueella status quo, vaan epävakaat.</p><p>Jos Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Naton jäsenmaita Krimin miehityksen alkaessa, Venäjä olisi tiennyt, mikä olisi Naton puolustussuunnitelmiin perustuva turvallisuustilanne Itämerellä, ja monet sotavoimien siirtoon liittyvät provokaatiot ilmatilaloukkauksineen olisivat varmasti olleet vähäisempiä. Turvallisuusasetelma olisi ollut vakaa. Nyt Itämeren turvallisuustilannetta heikentää se, että Venäjä uhittelee Suomea ja Ruotsia, etteivät maat vain liittyisi Natoon.</p><p>Nato-jäsenyysasia heikkojen Yhdysvaltain suhteiden ohella ovat olleet ulkoministeri Tuomiojan tekemisissä asioita, joista Suomelle on muodostunut suurta haittaa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Toisin kuin Tuomiojan monet poliittiset kollegat sekä osa Suomen kansasta, en pidä ulkoministeri Tuomiojan ja presidentti Halosen harjoittamaa ulko- ja turvallisuuspolitiikka Suomen etujen mukaisena. Suuressa kuvassa Tuomioja on ollut huono ulkoministeri. Tuomiojan ja myös Halosen harjoittama ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei kaikessa ole ollut Suomen etujen mukaista.</p><p>Tuomiojan ja Halosen harjoittaman ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjauksia koskevat asiat on syytä kyseenalaistaa: kaunisteleva Venäjä-näkemys, vihamielinen Yhdysvallat-näkemys ja sotilaallisen liittoutumattomuuden autuuden ylitsevuotava korostaminen 15 vuoden ajan ideologiselta pohjalta.</p><p>Ulkoministeri Tuomiojan ja presidentti Halosen kaudella on liikaa korostettu myös kahdenvälistä asioiden hoitoa Venäjän kanssa ohi EU:n. Ja mikä onkaan lopputulos? Suomella ei ole ollut sitä neuvotteluvoimaa, mitä neuvottelut Venäjän kanssa edellyttäisivät tyydyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi.</p><p>Suomen heikko neuvotteluasema näkyi hyvin esimerkiksi itärajan määräaikaisessa rajasopimuksessa, joka solmittiin huhtikuussa 2016. Suomi antoi periksi Venäjälle neuvotteluissa, joita käytiin laittoman maahantulon estämisestä itärajalla. Suomella ei ollut neuvotteluissa mitään, millä vääntää.</p><p>Suomen heikko neuvotteluasema näkyi hyvin esimerkiksi myös elokuussa vuonna 2011 solmitussa koordinaatiosopimuksessa, joka koski taajuusalueiden käyttöä Itä-Suomessa. Venäjä asetti ehtoja Suomen 4G-verkon rakentamiselle rajan pinnassa, jotka se onnistui saamaan sopimukseen helposti.</p><p>Vastaavasti Suomi ja valtion enemmistöomisteinen Fortum eivät kyenneet järjestelemään Venäjän kanssa Fortumin osallistumista Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen niin, että Fortum olisi saanut omistukseensa Venäjältä havittelemansa vesivoimalaitokset.</p><p>Suurin virhe Tuomiojalla ja Halosella on kuitenkin ollut nuiva - joissakin asioissa jopa vihamielinen - suhtautuminen Yhdysvaltojen lisäksi myös Natoon ja Suomen liittymiseen Naton täysivaltaiseksi jäseneksi. Nyt saamme tuosta maksaa hintaa Itämeren turvallisuustilanteen heikentyessä. Suomen Kuvalehden otsikko 6.5.2016 &rdquo;<em>Erkki Tuomioja Nato-selvityksestä: &rdquo;Myös Yhdysvallat voi olla arvaamaton&rdquo;</em>&rdquo; kuvastaa hyvin, kuinka Tuomioja aina vain jaksaa vuodesta toiseen suomia Yhdysvaltoja (<a href="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/erkki-tuomioja-nato-selvityksesta-myos-yhdysvallat-voi-olla-arvaamaton/"><u>SK 6.5.2016</u></a>).</p><p>Ideologista ja tunteella ajattelevaa pasifisti-ihmistä ei pitäisi koskaan valita ulkoministeriksi - eikä presidentiksi. Ulkoministerin pitää olla pragmaattinen ilman tunteita. Tuomioja ei sitä ole ollut, ja siitä on ollut Suomelle suurta haittaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Erkki Tuomioja (sd.) on ollut Suomessa arvostettu poliitikko ja ulkoministeri, ja häntä on kiitelty kovin toimissaan Suomen ulkomisterinä.

Erkki Tuomioja nousi Suomen pitkäaikaisimmaksi ulkoministeriksi 9.2.2015, jolloin hänellä tuli täyteen 3 940 päivää ulkoministerinä ohittaen kärkipaikkaa pitäneen Paavo Väyrysen (kesk.).

Tähän päivään saakka Tuomioja on toiminut ulkoministerinä yhteensä 4 047 vuorokautta - siis yli 11 vuotta -  viidessä eri hallituksessa ajanjaksoilla 25.2.2000–17.4.2003, 17.4.2003–24.6.2003, 24.6.2003–19.4.2007, 22.6.2011–24.6.2014 ja 24.6.2014–29.5.2015.

Ylen kyselyssä maaliskuussa 2015 vähän ennen eduskuntavaaleja Erkki Tuomioja oli Alexander Stubbin hallituksen suosituin ministeri (Yle 4.3.2015). Kansa on siis pitänyt Erkki Tuomiojan tavasta hoitaa ulkoministerin tehtäviä.

Myös media ja poliitikkokollegat ovat antaneet arvoa Tuomiojan ulkopolitiikan hoidolle, eikä hänen virheisiin ole puututtu, vaan ne on sivuutettu vähin äänin.

Kolumnisti Yrjö Raution luonnehdinta Tuomiojasta Helsingin Sanomissa saa varmasti monen suomalaisen hyväksynnän: ”Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) kuuluu poliitikkoihin, joita arvostan eniten. Kunnioitan hänen aatteellisuuttaan, kirkkaina säilyneitä arvojaan, laajaa tietopohjaansa ja sivistyneisyyttään.” ja ” Tuomiojalla on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta paljon enemmän tietoa ja kokemusta kuin itselläni.” (HS 1.9.2016).

Olen suuresti eri mieltä kaikkien niiden mielipiteiden kanssa, jotka näkevät Tuomiojan hoitaneen Suomen ulkopolitiikkaa hyvin. Hän ei ole hoitanut Suomen ulkopolitiikkaa hyvin.

Ulkopolitiikan suuri linja ei välttämättä ole ollut Suomen etujen mukaista, mikä tulee nyt korostetusti esille Itämeren turvallisuustilanteen heikennyttyä. Monista Tuomiojan tekemisistä ja sanomisista ulkoministerinä ei ole ollut Suomelle hyötyä vaan päinvastoin. Niistä on ollut haittaa.

Tuomioja on korostetusti henkilö, joka muodostaa mielipiteensä ideologiselta pohjalta - ei kylmän pragmaattisesti niin kuin ulkoministerin pitäisi -, ja tällöin Suomen etu helposti unohtuu tai värittyy henkilökohtaiseen ideologiaan. Tuomioja ajattelee tunteella, ei järjellä. Luonteeseen liittyy myös Tuomiojan yksioikoinen temperamentti, jota hän ei kykene hallitsemaan asioissa, jotka ovat hänelle ideologisia.

Tuomiojan poliittisia linjauksia on värittänyt vastenmielisyys - jopa kiihkeä viha - Yhdysvaltoja ja Natoa kohtaan. Vastaavasti poliittisia linjauksia on värittänyt hyväuskoisuus ja sinisilmäisyys Venäjää kohtaan.

Seuraavassa kahdessa luvussa ja sen kappaleissa on muutamia satunnaisesti poimittuja esimerkkejä Tuomiojan toimista ja sanomisista, jotka ovat olleet ideologisesti värittyneitä. Ulkoministerin ominaisuudessa tehdystä toimista Suomelle on ollut myös haittaa. Useimmat esimerkit ovat ajalta, jolloin Venäjä oli jo alkanut käyttäytyä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa suhteessa rajanaapureihinsa aggressiivisesti ja uhkaavasti.

                                                                                     ****

Ulkoministeri Tuomiojan ja ulkoministeri Ricen tapaaminen New Yorkissa 22.9.2006

22.9.2006 Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja tapasi New Yorkissa Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen. Suomi oli tuolloin EU:n puheenjohtamaa, ja Yhdysvaltain vierailuilla olivat mukana Yhdysvaltojen ja unionin 25 maan ulkoministerit.

Tuomiojan ja Ricen yhteenotto oli tuolloin vertaansa vailla, suorastaan ennennäkemätön. Sinänsä pohjimmaisen aatemaailmansa mukaisesti Tuomioja ryhtyi tivaamaan Ricelta vastauksia CIA:n vankilentoihin ja terroristien kidutuksiin. Läsnäolijoiden kertomusten mukaan Ricen ja Tuomiojan välillä sananvaihto oli kiivasta, jopa vihamielistä. Tuomioja oli menettänyt malttinsa. Tapaamisessa Tuomioja mittasi suurvallan ulkoministerin arvomaailmaa tavalla, jolla ennen ei ole mitattu.

Tuomiojan käyttäytymistä väritti tuossakin tapaamisessa vastenmielisyys - jopa kiihkeä viha - Yhdysvaltoja kohtaan, joka tällä kertaa Tuomiojalla oli alkanut Yhdysvaltain Irakiin hyökkäyksen myötä vuonna 2003.

Valtioneuvoston tilannekuvakoordinaattori Hannu Mäntyvaara kertoi Kanava-lehdessä 20.1.2012 julkaistussa artikkelissa, että Suomen hyvät suhteet Yhdysvaltoihin heikkenivät ulkopoliittisen johdon vaihtuessa 2000-luvun alussa, kun Suomen presidentiksi nousi Tarja Halonen (sd.).

Noiden syksyisten tapahtumien jälkeen vuonna 2006 Suomen istuvat presidentit eivät ole olleet kutsuttuja kahdenkeskisiin tapaamisiin Valkoiseen taloon eivätkä Yhdysvaltain presidentit ole vierailleet Suomessa. Suhteet ovat vasta nyt palaamassa normaalille tasolle Ruotsin viiden pohjoismaan muodostaman ryhmän vetämänä. Ruotsi on Yhdysvaltain tärkein liittolaismaa Pohjoismaissa kuitenkaan ilman sovittua liittoa ja Nato-jäsenyyttä.

Suomi johtui suuresti kärsimään Tuomiojan teoista ja puheista Suomen ulkoministerinä. Suomi tarvitsee oman turvallisuutensa vuoksi ensiluokkaisia suhteita Yhdysvaltoihin, joita ulkoministerin ei pidä romuttaa. Tuomioja oli niitä vahvasti romuttamassa. Huonoa aikaa kesti lähes 15 vuotta.

Ulkoministeri Tuomiojan eriävä mielipide EU-ministerivaliokunnan pöytäkirjaan 8.9.2014

 ”Erkki Tuomioja: Uusia Venäjä-pakotteita ei pidä nyt panna toimeen”, oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa 10.9.2014 (HS 10.9.2014). Ulkoministeri Tuomioja oli 8.9.2014 kirjauttanut EU-ministerivaliokunnan kokouspöytäkirjaan merkinnän mahdollisesta veto-oikeuden käytöstä: "Ulkoministeri Tuomioja yhtyy muuten esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä eivät muut maat tukisikaan.”

Tuomioja mukaan aika EU:n Venäjä-lisäpakotteille ei olisi ollut syyskuussa 2014 oikea, ja lisäpakotteet olisivat kuin "bensan heittämistä tuleen". Tuomiojan mukaan Suomi voisi myös yksin vastustaa Venäjä-pakotteita EU:ssa.

Tuomiojan toiminta yrittää vesittää EU-pakotteita ja ennen kaikkea niiden määräämisajankohtaa syksyllä 2014 ei ollut Suomen etujen mukaista. Pöytäkirjamerkintä EU-ministerivaliokunnan kokouksessa oli tyhjänpäiväinen, jolla temperamenttinen ulkoministeri yritti vain purkaa pettymystään, kun hänen tahtonsa pakoteasiassa ei toteutunut.

Pöytäkirjamerkinnällä Tuomioja yritti osoittaa olevansa oikeassa, mikäli tuleva historiankirjoitus ja tulevat tapahtumat tosiaan olisivat näyttäneet Tuomiojan olleen vaatimuksissaan oikeassa. Tulevat tapahtumat eivät osoittaneet Tuomiojan olevan oikeassa, päinvastoin. Pakotteiden määräämisajankohta syksyllä 2014 oli oikea, ja ne olisi pitänyt määrätä itseasiassa jo aikaisemmin.

Kyseinen EU:n Venäjä-pakote-episodi Suomessa osoitti, ettei Tuomioja kyennyt muodostamaan Venäjästä tosiasioihin perustuvaa kokonaiskäsitystä. Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuri kuva oli Tuomiojalta hukassa.

Tuomiojan mukaan lisäpakotteet olisivat lopettaneet tukitauon Itä-Ukrainassa, jota todellisuudessa ei koskaan ollutkaan. Ideologisesti värittyneen "Bensan heittämistä tuleen" -lausahduksen on syksyn 2014 jälkeinen historia osoittanut vääräksi. Venäjä-pakotteiden asettaminen EU:n ulkopoliittisena toimenpiteenä vastustamaan Venäjän tekemiä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä uhkaavia tai heikentäviä toimia on ollut oikeaa. Pakotteiden olisi itseasiassa pitänyt olla paljon rankempia.

Jo ennen syksyn 2014 tapahtumia Suomi oli Tuomiojan johdolla keväällä 2014 ensimmäisiä Venäjän EU-pakotteita määrättäessä estänyt yhdessä Italian kanssa kahdestaan Venäjän valtio-omisteisen Rossija Segodnjan -mediayrityksen (Россия сегодня) johtajan Dmitri Kiseljovin (Дми́трий Киселёв) päätymisen pakotelistalle. Suomen kannan muodosti ulkoministeri Tuomioja. Tuomiojan mukaan Suomen tuli pitäytyä EU-suurlähettiläiden sopimassa alkuperäisessä listassa, jossa Kiseljov ei ollut mukana. Kiseljov oli aikaisemmin asunut vuosia Suomessa.

Dmitri Kiseljov olisi ehdottomasti pitänyt asettaa pakotelistalle. Rossija Segodnja on uutistoimisto, jonka tehtävä on välittää venäläispropagandaa länsimaissa.

Suomi joutui Tuomiojan edellä mainituista Venäjä-pakotetoimista kärsimään. Suomi leimattiin monessa EU-maassa Venäjän juoksupojaksi EU:ssa. Tuomiojan toimet vahingoittivat Suomen mainetta länsimaana.

Ulkoministeri Tuomiojan kannanotto Suomen itärajan turvallisuudesta 14.1.2015

"Suomen ja Venäjän välinen 1300 kilometrin raja on maailman vakaimpia eikä kummallakaan puolella ole intressejä muuttaa tätä tilannetta. Ei pidä rakentaa tarpeettomia raja-aitoja Euroopan ja Venäjän välille.", lausui ulkoministeri Erkki Tuomioja eduskunnan Venäjä-keskustelussa tammikuun puolivälissä 2015 (HS 14.1.2015).

Kului vain vajaa vuosi, kun Venäjä alkoi päästää vuoden 2015 lopulla turvapaikanhakijoita pohjoisen Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemien kautta Suomeen aiheuttaen Suomelle päänvaivaa ja turvallisuusriskiä. Räjähtääkö koko Venäjän vastainen itäraja turvapaikanhakijoista? Tilanteen rauhoittamiseksi Suomi joutui tekemään Venäjän kanssa määräaikaisen 180 päivän rajasopimuksen, joka oli voimassa lokakuuhun 2016. Tuomiojan puhe ”eikä kummallakaan puolella ole intressejä muuttaa tätä tilannetta” osoittautui virheelliseksi ja opportunistiseksi jo 11 kuukauden kuluttua vuoden 2015 lopulla.

Rajasopimuksessa Suomi olisi halunnut pitää Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikat auki myös EU/ETA-maiden ja Sveitsin kansalaisille. Suomi kuitenkin taipui lopulta Venäjän painostamaan ehdotukseen, joka esti rajanylityksen Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemilla kaikilta muilta paitsi Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisilta. Tuo sopimus on yksi esimerkki, miten huonoja mahdollisuuksia Suomella on solmia Venäjän kanssa Suomen oman edun mukaisia sopimuksia, kun sopimuksia halutaan solmia Venäjän kanssa kahdenkeskisesti. Suomen voimavarat yksin eivät vain riitä Venäjän kanssa parempiin sopimuksiin.

Tuomioja ei siis ulkoministerinä osannut muodostaa oikeaa kuvaa Venäjän politiikasta ja tulevasta kehityksestä vielä vuoden tammikuussa 2015, vaikka Krimin niemimaan valloituksesta oli kulunut jo lähes vuosi, ja Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuren kuvan merkit olisi pitänyt olla jo tiedossa. Tuomiojan kannanotto kuvaa hyvin sitä, miten hän näkee Venäjän vain hyväuskoisesti.

Toivottavasti jo nyt Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisena realiteettina on otettu mahdollisuus, että Venäjä voi uudestaan käyttää Suomen itärajaa painostuskeinona poliittisten asioidensa edistämiseen. Vielä tammikuussa 2015 Tuomiojan ollessa ulkoministeri tällaista realiteettia ei oltu huomioitu. Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuri kuva oli tässäkin asiassa Tuomiojalta hukassa.

Ulkoministeri Tuomiojan kannanotto Venäjän mahdollisesti muodostamasta uhasta 14.4.2015

Suomi ei ole tässä [Venäjän toimien] kohteena. Meidän kylmän sodan jälkeinen pitkä linjamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on juuri tässä tilanteessa kestävä.”, totesi ulkoministeri Erkki Tuomioja Akaan Seutu -lehdessä vielä 14.4.2015 ja jatkoi: ”Suomessa kysytäänkin jo, onko tilanteessa jotakin, joka kohdistuisi erityisesti meihin. Tähän yksiselitteinen vastaus on: ei ole.” (Akaan Seutu 14.4.2015).

Toisin kuin Tuomioja väittää, Itämeren kiristyvässä turvallisuustilanteessa Venäjä ei ole kohdellut sotilaallisesti liittoutumattomia Suomea Ruotsia eritavoin kuin alueen Nato-maita.

Suomen ja Ruotsin ilmatilaa on loukattu vastaavasti kuten Nato-maiden ilmatilaa. Venäjä on simuloinut Ruotsiin myös ydinasehyökkäyksen pommikonein. Venäjän asevarustelu Itämeren ympäristössä ovat kohdelleet samoin niin Nato-maita kuin Natoon kuulumattomia Suomea ja Ruotsia. Iskander-ohjusjärjestelmät on sijoitettu niin Kaliningradin alueelle kuin myös Pietarin alueelle ihan Suomen rajan pintaan. S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät sijoitettu niin Kaliningradin alueelle kuin myös Murmanskin alueelle ihan Suomen rajan pintaan. Venäjä ei siis erottele Itämeren alueen sotilaallisessa varustelussaan eikä sotilaallisessa toiminnassaan Suomea ja Ruotsia Nato-maista.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan Akaan Seutu -lehdessä lausumille ajatuksille ei ole oikein katetta enää. Suomen kylmän sodan jälkeinen pitkä sotilaallisen liittoutumattomuuden linja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei juuri tässä tilanteessa ole kestävä, koska se ei ole enää uskottava. Linjalta puuttuu uskottavuus, eikä Venäjäkään siihen enää usko. Suomeen kohdistuvat ne samat Venäjän sotilaalliset uhat kuin Itämeren alueen Nato-maihin. Venäjä ei enää erottele Suomea ja Ruotsia Itämeren Nato-maista.

                                                                                     ****

Tässä luvussa on vielä kaksi Tuomiojan muuta ulkopoliittista toteamaa, jotka kuvastavat häneen erikoisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteita ei voi tarkastella vain muutaman vuoden tai vaalikauden jaksoissa, vaan vähintään viidentoista ja viidenkymmenen vuoden perspektiivillä. Tässä katsannossa on aivan selvää, että Suomenkin turvallisuuden suurimmat haasteet liittyvät maailmanlaajuiseen kestämättömään kehitykseen.” (Tuomiojan blogiartikkeli 14.4.2016).

Tuomiojalle Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensisijainen haaste ja uhka ovat siis maailmanlaajuinen kestämätön kehitys, ei Euroopan eikä etenkään Itämeren turvallisuustilanne tai Venäjän kehitys. Tuomiojan mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pitäisi nyt keskittyä maailmanlaajuiseen kestämättömän kehityksen luomiin haasteisiin.

Tuomioja siis haluaa siirtää pois huomion Venäjä-asioista ja keskittyä ilmastomuutokseen, vaikka ilmastomuutosasiassa on juuri saatu aikaan merkittävä sopimus, jossa on mukana myös Kiina ja Yhdysvallat. Monelle muulle on kuitenkin nyt tärkeämpää ratkoa Itämeren heikentynyttä turvallisuustilannetta, josta on tulossa pitkäaikainen. Ei ole näköpiirissä, että länsimaiden ja Venäjän suhteet olisivat pitkään aikaan paranemassa.

Tällaisessa tilanteessa [jossa Itämeren piirissä syntyisi sotilaallinen konflikti] on äärimmäisen tärkeätä, että Suomi toimii tavalla, joka ei jännitteitä lisää vaan harjoittaa sellaista aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka tärkein tavoite on konfliktien ennaltaehkäiseminen ja vastakkainasettelujen liennyttäminen.” (Tuomiojan blogiartikkeli 8.6.2016).

Aktiivinen vakauspolitiikka”. Mitä se oikein on? Pelkää sanahelinää. Kukaan ei tainnut määrittää, mitä toimenpiteitä se pitää sisällään. Miten Suomi ennaltaehkäisee konfliktien muodostumista Itämerellä? Tekemälläkö Venäjän hyväksikäyttämiä transponderiesityksiä, jotka ovat vain sekoittaneet turvallisuustilannetta entisestään?

Mitä Suomen tai Ruotsin Itämeren alueella nyt harjoittama sotilaallisen liittoutumattomuuden vakauspolitiikka on ollut, ja miten se on Itämeren turvallisuustilanteessa näkynyt? Ei mitenkään. Itämeren turvallisuustilanne on vain heikentynyt, vaikka Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisesti liittoutumattomia.

Itämeren turvallisuusasiaa olisi syytä tarkastella myös niin, että olisiko se nyt niin heikko, jos Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Naton jäsenmaita siitä lähtien, kun myös Baltian maat ja Puola ovat olleet, siis vuodesta 1999 tai 2004.

Uskallan väittää, että juuri liittoutumattomat Suomi ja Ruotsi ovat tällä hetkellä Itämeren epävakauden synnyttäjiä, kun eivät vielä kuulu puolustusliitto Natoon. Venäjä pitää suurella todennäköisyydellä varmana, että maat tulevat liittymään Natoon, ja tämän takia Itämeren turvallisuustilanne ja turvallisuusasetelmat eivät ole alueella status quo, vaan epävakaat.

Jos Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Naton jäsenmaita Krimin miehityksen alkaessa, Venäjä olisi tiennyt, mikä olisi Naton puolustussuunnitelmiin perustuva turvallisuustilanne Itämerellä, ja monet sotavoimien siirtoon liittyvät provokaatiot ilmatilaloukkauksineen olisivat varmasti olleet vähäisempiä. Turvallisuusasetelma olisi ollut vakaa. Nyt Itämeren turvallisuustilannetta heikentää se, että Venäjä uhittelee Suomea ja Ruotsia, etteivät maat vain liittyisi Natoon.

Nato-jäsenyysasia heikkojen Yhdysvaltain suhteiden ohella ovat olleet ulkoministeri Tuomiojan tekemisissä asioita, joista Suomelle on muodostunut suurta haittaa.

                                                                                     ****

Toisin kuin Tuomiojan monet poliittiset kollegat sekä osa Suomen kansasta, en pidä ulkoministeri Tuomiojan ja presidentti Halosen harjoittamaa ulko- ja turvallisuuspolitiikka Suomen etujen mukaisena. Suuressa kuvassa Tuomioja on ollut huono ulkoministeri. Tuomiojan ja myös Halosen harjoittama ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei kaikessa ole ollut Suomen etujen mukaista.

Tuomiojan ja Halosen harjoittaman ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjauksia koskevat asiat on syytä kyseenalaistaa: kaunisteleva Venäjä-näkemys, vihamielinen Yhdysvallat-näkemys ja sotilaallisen liittoutumattomuuden autuuden ylitsevuotava korostaminen 15 vuoden ajan ideologiselta pohjalta.

Ulkoministeri Tuomiojan ja presidentti Halosen kaudella on liikaa korostettu myös kahdenvälistä asioiden hoitoa Venäjän kanssa ohi EU:n. Ja mikä onkaan lopputulos? Suomella ei ole ollut sitä neuvotteluvoimaa, mitä neuvottelut Venäjän kanssa edellyttäisivät tyydyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Suomen heikko neuvotteluasema näkyi hyvin esimerkiksi itärajan määräaikaisessa rajasopimuksessa, joka solmittiin huhtikuussa 2016. Suomi antoi periksi Venäjälle neuvotteluissa, joita käytiin laittoman maahantulon estämisestä itärajalla. Suomella ei ollut neuvotteluissa mitään, millä vääntää.

Suomen heikko neuvotteluasema näkyi hyvin esimerkiksi myös elokuussa vuonna 2011 solmitussa koordinaatiosopimuksessa, joka koski taajuusalueiden käyttöä Itä-Suomessa. Venäjä asetti ehtoja Suomen 4G-verkon rakentamiselle rajan pinnassa, jotka se onnistui saamaan sopimukseen helposti.

Vastaavasti Suomi ja valtion enemmistöomisteinen Fortum eivät kyenneet järjestelemään Venäjän kanssa Fortumin osallistumista Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen niin, että Fortum olisi saanut omistukseensa Venäjältä havittelemansa vesivoimalaitokset.

Suurin virhe Tuomiojalla ja Halosella on kuitenkin ollut nuiva - joissakin asioissa jopa vihamielinen - suhtautuminen Yhdysvaltojen lisäksi myös Natoon ja Suomen liittymiseen Naton täysivaltaiseksi jäseneksi. Nyt saamme tuosta maksaa hintaa Itämeren turvallisuustilanteen heikentyessä. Suomen Kuvalehden otsikko 6.5.2016 ”Erkki Tuomioja Nato-selvityksestä: ”Myös Yhdysvallat voi olla arvaamaton”” kuvastaa hyvin, kuinka Tuomioja aina vain jaksaa vuodesta toiseen suomia Yhdysvaltoja (SK 6.5.2016).

Ideologista ja tunteella ajattelevaa pasifisti-ihmistä ei pitäisi koskaan valita ulkoministeriksi - eikä presidentiksi. Ulkoministerin pitää olla pragmaattinen ilman tunteita. Tuomioja ei sitä ole ollut, ja siitä on ollut Suomelle suurta haittaa.

]]>
43 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225602-ulkoministeri-tuomioja-on-tehtavissaan-aiheuttanut-suomelle-paljon-myos-vahinkoa#comments Erkki Tuomioja Nato Suomen Nato-jäsenyys Suomen Venäjä-suhteet Venäjän uhka Suomelle Sun, 06 Nov 2016 08:02:15 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225602-ulkoministeri-tuomioja-on-tehtavissaan-aiheuttanut-suomelle-paljon-myos-vahinkoa